MARRASKUU

1.11.2015 sunnuntai

Päivä kului Sukkarin Big C:ssä shoppaillen ja MK:ssa herkutellessa. Siis sopivaa sunnuntai puuhaa!

2.11.2015 maanantai

Ensimmäinen vatsavaivainen, Irma ei sitten päässytkään klubille potun kuorintaan. Me muut, Seppo,

Pekka ja minä suunnistimme potun kuorintaan. Kolmistaan se sujuikin sutjakkaasti. Sitten käväisy kotona ja läksimme kahdestaan hakemaan lääkärintodistuksia ajokortteja varten. Jätimme auton ns.


Roger

kaatopaikkakadun varteen, hyppäsimme lavaan, hyppy pois "Moskovan asemalla". Sepon mielestä klinikalle ei ollut pitkä matka kävellä (olin toista mieltä) ja läksimme sitten tallustelemaan. Matkalla Seppo jo valitti matkan pituutta, mutta löysimme sitten perille, kukas oli taas oikeassa! Minua ei tuo kävely haittaa, Sepolla taas on tuo polvivaiva, hyvää kävely sillekin tekee. Klinikalla meni ehkä tunnin verran ja sitten odottelimme kadun varressa lavaa, Seppo ei enää suostunut kävelemään! "Moskovan asemalla hyppäsimme taas toiseen lavaan, joka vie kotia kohti ja viime tipassa lavalle hyppäsi myös Sametin tuttu - itse Roger kananpojan keltaisissa paidassa ja sortseissaan, värikäs persoona kaiken kaikkiaan. Hän on eläkkeellä oleva näyttelijä (Roger Nikkanen) ja hän pitää Sametin saarella pikkuruista ja persoonallista kuppilaa, joka on suorastaan saaren nähtävyys. Siinä sitten vaihdettiin pikaisia kuulumisia ja Roger jupisi, kun hänelle varattu hotelli oli kolmekerroksinen ja hui kauhia, ei hissiä! Meidän matka jatkui sitten klubille, Seppo selvitti Riston kanssa meidän tuomiset, kotiin autolla (muistimme ottaa sen matkaan) , iltauinnille ja Irmakin oli jo hyvässä kunnossa.



3.11.2015 tiistai

Aamulla lastasimme golf kamat autoon, täytimme reput vesipulloilla ja matkasimme "apinakentälle".

Siellä oli tosi paljon thaikkuja golfaamassa, kenttä todella täynnä. Tapasimme väylällä myös suomalaisen, joka alkuun ihmetteli, kuuliko hän oikein suomena vai kuvitteliko kuulleensa. Hän kertoi ettei eilen ollut juurikaan pelaajia ja tänään ihmeen täyttä. Peli meni mukavasti ja kotimatkalla huomasimme läheisellä kentällä paljon thaikkuja pelaamassa krokettia (tai jotain sellaista), jalkapalloa ja kovasti kentillä oli koululaisia. Olikohan tänään joku armeijan alueen yleinen urheilupäivä, tiedä häntä!  Matkalla havaitsimme myös tosi tummat pilvet ja selvästi oli satanut vettä. Illalla sitten satoikin ja kovasti. Mikäs ihme tuo, onhan vielä sadekausi päällä!

4.11.2015 keskiviikko

Aamulla ison paperipinon kanssa Immigrationiin hakemaan asuinpaikkatodistusta ajokortteja varten. Sieltä ajoimme klubille syömään, koska katsastuskonttori on sulki ruokatunnin ajan klo 12-13. Kulutimme sen tunnin mieluummin klubilla syödessä. Irmalla ja Pekalla on tänään Puntipa reissu eli hiusasiaa ja kynsienhoitoa. Lähdimme sitten vähän jälkeen yhden ajelemaan katsastuskonttorille, se sijaitsee noin 45 minuutin ajelun päässä Pattayalta Bangkokin suuntaan. Siellä sitten hikoilimme ihmispaljouden keskellä tehtäviä tehden. Eka tehtävä oli laatikossa ja puolentoista metrin päästä piti tehdä jotain, ei aavistustakaan mitä. Onneksi se kokeenpitäjä antoi tehtävän ensi thaikuille vuorotellen ja me farangit pääsimme lopulta hommasta jyvälle. Eli laatikossa oli 2 valkeaa pötkylää pystyssä vierekkäin, toinen puoliksi punainen ja se punaisempi työnnettiin ihan laatikon etureunaan. Pötkylät piti sitten saada vierekkäin painamalla sähköistä nappulaa! Kyllä se onnistui, vaan en ymmärrä jutun ideaa. Sitten piti vielä hokea (jonotuksen jälkeen) red, green, yellow elikä värikoe. Ja taas jonotettiin valokuvaan, menossa oli numero75 ja minulla oli 132, hoh hoijaa, hikinen odottelu edessä. Vihdoin tuli kuvattua ja parin minuutin päästä oli se kortti vihdoin kädessä ja kellokin oli jo vartin vaille neljä. Mutta kas kummaa, mun ajokortti on voimassa 5 vuotta ja 3 kuukautta ja Sepon 5 vuotta ja 10 kuukautta! Toisin sanoen viisi vuotta ja seuraava syntymäpäivä. Luultavasti sen jälkeen on kortti voimassa aina viisi vuotta syntymäpäivästä toiseen, niin siis uusimisen jälkeen aina viiden vuoden välein. Otimme siis vain autokortit, ei moottoripyöriin. Meillä on tälle talven reissulle kansainväliset ajokortit, jos haluaa ajella mopolla. Kotimatka tehtiin sitten pitemmän reitin kautta, koskapa oli jo ruuhka-aika ja Sukkarilla on se tietyö, viisi kaistaa muuttuu yhdeksi. Sinne ei sitten rakennetakaan sitä tunnelia vaan tekevät nyt jotain vesiviemäreitä, no aika näyttää mitä sinne tulee. Matka kesti hiukka kauemmin, mutta ei tarvinnut kököttää jonossa ja näimme paljon uusia maisemia.

5.11.2015 torstai

Juu, nyt on sitten Pekalla vatsavaivoja, harmi! Lähdimme kuitenkin aamulla Seppo, Irma ja minä Sukkarin Tescoon shoppailemaan. Sieltä kotiin ja klubille syömään, Pekkakin lähti mukaan. He kävelivät sitten sieltä kotiin ja minä Sepon kanssa hyppäsimme taas lavaan, auto jäi taas kaatopaikkakadulle parkkiin. Menimme sitten Pattaya Opticaliin tilaamaan Sepolle uudet silmälasit.

piha-allas pimenevässä  illassa

Ensin tietty kävelimme reippaasti ja pitkälle liikkeen ohi, ei kun takasin. Minunkin piti ostaa uusiin käyttämättömiin laseihin uudet linssit, mutta klubilla huomasin näkeväni niillä ihan hyvin. Vähän lukuosa on muuttunut, mutta otan aina kuitenkin lasit pois päästä pientä tekstiä lukiessani, miksi siis ostaisin uudet! Liikkeessä oli aika paljon asiakkaita ja lopulta oli meidän vuoromme. Optikko, se suomea puhuva tarkisti vielä Sepon näön ja totesi, että hyvä silmälääkäri meillä, samat arvot tuli. Täytyy vähän mainostaa, kävimme elokuun lopulla Hankasalmella silmälääkärissä. Käytämme siis vastakin samaa silmälääkäriä. Läksimme kävelemään rantaa kohti Beach Roadille tarkoituksena siemaista ennen kotimatkaa yhdet oluet. Kaikissa rannan kuppiloissa oli kamala meteli ja kieltäydyin menemästä niihin. Lopulta päädyimme Mulliganiin, vaikka vannoimme viime vuonna ettemme mene enää sinne, tosi kalliit oluet. Sepä oli kuitenkin ainoa siedettävä ilman meteliä, siis sinne kuitenkin. Jos nyt kerran vuodessa käymme juomassa ne kalliit oluet, niin olkoon. Sitten lavaan, auton haku ja kotiin. Parkkipaikalla olikin jo vastassa Irma tähyilemässä josko olisimme tulleet kotiin. Kävin sitten hänen kanssaan uimassa ja päätimme käydä iltatorilla. Seppo lähti mukaan, tosin hän jäi Janesin baariin kuuntelemaan viimeisemmät juorut, ai niin, eihän miehet juorua....
Ja kuulkaa, nyt vihdoin pääsen sinne Ko Changille!

6.11.2015 perjantai

Aamu meni ihan lorvaillessa, aamu-uinnissa. Sitten läksimme klubille hakemaan tilaamiamme uunituoreita karjalanpiirakoita, juustokimpaletta ja kinkkua, slurps! Taas oli tullut paljon uusia tuttuja kasvoja tänne talvenviettoon ja joka päivä lennähtää lisää. Kuulimme, että lentokentällä passintarkastuksessa oli keskiviikkona ollut 4 tunnin jonotusta ja muina päivinä pari tuntia. Nyt vaan tulee niin paljon lentoja. Tosin joku oli kävellyt suoraan passintarkastukseen, mutta se oli jo tosi hyvää tuuria. Ha haa, ilmoittauduimme sille Ko Changin retkelle, 5000 bth per nokka. Pakollisten jutustelujen jälkeen palasimme kotiin. Pekka ei ole vieläkään kunnossa. Harmillisen monta päivää menee hukkaan ja ensi viikolla heillä on jo kotimatka. Jospa huomenna pääsisimme vaikka kelluville markkinoille. Ja sitten tuli puhelimiin tekstiviesti Finnairilta, emme pääsekään joulukuussa kotiin sillä uuden uutukaisella koneella, toimitus viivästyy. No, vanhassa vara parempi! Illalla kävimme vielä pihalla huoltamassa polkupyöriämme. Seppo rasvasi ketjut, kaikki vaihteet, jarrut ja vaihtoi isommat jarrupalat. Lopuksi laitettiin pyörien päälle mopon suojapeite sateen varalle ja suojaahan se auringoltakin. Pekka ja Irmakin piipahti iltasella. Irma oli käynyt ihan yksin iltatorilla ja apteekissa, eikä eksynyt.

7.11.2015 lauantai

Synkkä, pilvinen ja sateinen aamu valkeni! Oli hyvää aikaa tilata tarjouksessa olevia e-kirjoja, kirjoittaa blogia, siivota....
Puolenpäivän maissa lähdimme koko revohka Sukkarin Big C:hen, Irma ja Pekka halusivat ostoksille. Seppo osti meille uuden pölynimurin, kun edellinen posahti viime reissulla. Sitten syömään pihakuppilaamme ja illemmalla vielä Pekan ja Irman luona kaffeella.

8.11.2015 sunnuntai Isänpäivä
Onnea Julia 15 v.

Floating Market

Aamulla suuntasimme tuohon muutaman kilsan päähän Kelluville markkinoille, Pekka jäi taas kotimieheksi. Siellä käveltiin, ihmeteltiin, osteltiin kaikkea, syötiin! Vähän ennen poislähtöämme alkoi sitten sataa kaatamalla ukkosen kera ja jäimme kuten kaikki muutkin markkinoille jumiin. Etsittiin vaan suht kuiva paikka katoksen alta, ne tosi vuotivat reippaasti. Siinä sitten odoteltiin sateen laantumista myyjien jaloissa, kun he kiivaasti siirtelivät myytäviä tavaroitaan pois sateesta. Sade hiljeni ja pääsimme autolle. Kotimatkalla saimme sen sateen kiinni ja taas tuli vettä. Tien varret tulvivat ja pihassammekin oli reippaita lätäköitä. Vähän myöhemmin sade taukosi ja menin altaalle uimaan vakiokierrokseni, joka viikko yksi kieppi lisää. Illemmalla soittelin Isänpäivän toivotukset Pieksämäkeen. Seppo tutki sillä aikaa tiskipöydän ja vaatekaappien alusia. Hän otti ensin sokkelilistat irti, pesi ne ja imuroi kaappien aluset. Täällä kun asennetaan kaapit, kaikki roskat, sahanpurut ja jopa ylimääräiset listankappaleet jätetään sinne piiloon. Vaan ei ole enää meidän kaappien alla romua eikä roskaa! Minulla oli tänne tullessa sellainen pieni musta nahkainen pikku rahapussukka, jossa pidin lavataksirahoja, nyt en löydä sitä mistään, harmi! Ehkä se jostain vielä tupsahtaa ilmoille.

Love Bridge ja lukkoja,
lukkoja, lukkoja

maistuisko öttiäiset



mekkoja

riippusillalla

soittaja

tupakkikauppa

sitten se ukkonen iski

vettä tulee

9.11.2015 maanantai

Pottuteatterissa heti aamutuimaan Irman ja Pekan kanssa. Sen jälkeen Irma ja Pekka läksi Puntipalle hiusten ja kynsien hoitoon. Meillä menikin klubilla kahteen asti, kun suomesta oli taas tullut paljon tuttuja ja juttua riitti. Tulijoita Veikko, Atski sekä Vimon, oli muitakin, nimiä vaan en aina muista. Iltapäivällä olin sitten Irman kanssa tunnin verran mollikkaa palvomassa. Siellä altaalla oli thaimaalainen pikku poika hukkua altaaseen, onneksi äiti syöksyi veteen, eikä  pojalle ei käynyt kuinkaan. Tosin ei taida mennä vähään aikaan veteen se poika, sen verran hän protestoi, äitinsä yritti viedä myöhemmin hänet veteen. Illalla sitten taas ukkosti ja satoi kovin.

10.11.2015 tiistai

Viimeistä viedään eli Irman ja Pekan viimeinen lomapäivä, johon pitää saada mahtumaan paljon toimintaa. Veimme auton parkkiin kaatopaikkatielle, sitten lavalla Pattikselle Taille temppelialuetta ihmettelemään. Sieltä kävelimme vähän matkaa suurelle torille ja sielläpä hiki valui. No, siellä on aina kuumat oltavat. Pällisteltiin aikamme ja Pekka osti Irmalle korvikset, siinäpä ne toriostokset olivatkin tälläkertaa. Sitten taas lavan kyytiin ja Festival Centeriä ihmettelemään. Kävimme yläkerrassa vakio jädebaarissa jädellä ja ihailimme ikkunasta merinäkymää. Sieltä taas lavalla Wolkkarille (Walking Street), sille pahamaineiselle kadulle. Sitä aina näytetään Pattayan mainoksissa, ihan kuin täällä ei mitään muuta nähtävää olisikaan. Se on vain lyhyt tienpätkä, jossa on kyseenalaista vilskettä iltaisin ja öisin. Päivisin se on lähinnä kuollut paikka, jakeluautoja katu täynnään. Voin sanoa, että täällä Pattayalla on paljon, paljon muutakin nähtävää ja tekemistä! Muutama kuvahan siltä kadulta piti kuitenkin ottaa ja sitten jatkoimme taas lava-asemalle. Menimme sitten klubille syömään, kun Irman ja Pekan pottukuorinta ruuat oli heillä vielä syömättä. Hyppäsimme autoon ja matka kotiin alkoi. Pekan ja Irman pakatessa tavaroitaan, kävin altaalla uimassa. Olen nähnyt miesten vetävän altaassa leukoja siltojen reunoista kiinni pitäen ja eräänä päivänä näin naistenkin sitä tekevän ja pitihän sitäkin kokeilla. Luulin, etten jaksa yhtään leukaa, mutta meni heti kymmenen kerralla, ehkä vesi auttoi siinäkin. Täällä on viime päivinä mellastanut (onhan vielä sadekausi) kovia ukkosia ja vettä on tullut ihan omiksi tarpeiksi. Onneksi nuo eivät kestä paria tuntia pitempään, ei aina sitäkään. Illalla Irma ja Pekka tarjosivat lasilliset viiniä viimeisen illan kunniaksi.

11.11.2015 keskiviikko

Herätys klo 4.30, kuteet niskaan ja Pekan ja Irman ovelle. He olivatkin jo lähtövalmiina ja astelimme pimeälle pihalle. Tuokion kuluttua tulikin sovittu taksi pihaan kuskinaan suomea puhuva thaikkukuski, hyvin oivallettu Hanslankarilta, pisteet sinne. Menimme sitten vielä hetkeksi kotiin peiton alle ja heräsimme sitten normiaikaan eli seitsemältä, jos nyt edes nukuimme, kunhan lepäilimme, en tiiä! Päivän aikana sitten siivosimme Irman ja Pekan majapaikan keräillen sieltä heille lainaamiamme tavaroita. Kävin myös uimassa, kun ukkonenkaan ei myllännyt. Hepe muuten lähti samalla koneella tännepäin, jolla Pekka ja Irma palasivat kotiin. Ovat muuten Tihonovitkin saapuneet tänne. He asuvat tässä meidän talossa ja ovat niitä harvoja venäläisiä, jotka tervehtivät. Ai, mistä tiedämme heidän nimensä? Emme tiedäkään, mutta olemme itse keksineet, että nimi on Tihonov, koska he ajavat mopoilla jääkiekkokypärä päässä ja ainakin vanhemmat lätkän ystävät tietävät tuon nimen, Tihonov!

12.11.2015 torstai

Kaunis aamu, vaan en ehtinyt tekemään uimakierrostani. Lähdimme ajelemaan Sukkarille Klangille ex-Carrefuriin, mutta ajoimme vahingossa koko Klangin risteyksen ohi. Siellä on niitä tietöitä ja viisi kaistaa muuttuu yhdeksi, mikäs kumma tuo on jos ei risteyksiä huomaa. Jouduimme sitten ajamaan Nualle asti, sieltä 3.roadille ja käännyimme vasemmalla Klangille, sekavaa eikö! Lisää sekoittelua, jätimme auton ex-Carrefurin parkkihalliin ja hyppäsimme Klangilla lavaan ajaen takaisin ja hyppäsimme Pattaya Opticalin kohdalla pois. Täällä on noista parkkipaikoista pula ja siksi joutuu välillä vähän säveltämään. Haimme sieltä sitten Sepon uudet silmälasit ja kylläpä ne olivatkin kevyet. Niillä näki niin hyvin, että Seppo kuulemma autoa ajaessa joutui väistelemään hyttysiä! Sepolla oli kyllä aika uudet hyvät silmälasit, mutta kesällä töissä ollessaan niihin roiskahti reippaasti öljyä ja ne linssit menivätkin sitten piloille. Varalasithan kannattaa säilyttää täällä Jomtienillä!!! Taas lavan kyytiin ja ex-Carrefuriin ostoksille; pari palohälytintä, verenpainemittari mm. Palohälyttimiä ei täällä ole ennen kaupoissa näkynyt ja tänne tullessa ne eivät muka ole mahtuneet matkalaukkuihin. Edellinen verenpainemittari kesti täällä vajaan vuoden, taisi olla joku maanantai kappale. Tämä mittari oli tarjouksessa ja kylkiäisenä oli askelmittari radiolla. Sieltä ajelimme klubille syömään ja kotimatkalla kävimme syöttämässä auton polttoainetankin. Täysi tankillinen dieseliä maksoi 1220 bathia ja tankkaajatytölle annoimme 2-kymppiä riksaa, ai miksikö? Tyttö yritti sanoa summan suomeksi, tuhat tuli ihan oikein ja sitten iloinen hersyvä nauru. Lopuksi hän kirjoitti summan kynällä käteensä ja mielestämme oli tippinsä ansainnut. Pois ajaessamme kuulin, kun hän iloisena huuteli kavereille jiisippiä, jiisip on Thaimaaksi 20. Kotiin päästyämme pulahdin pikaisesti altaaseen ukkosen jyristessä ja ensimmäisen salaman nähdessäni pomppasin altaasta pois. Sisään ehdittyäni alkoi se kaatosade, tosin täällä se sadekin on lämmintä. Ai niin, luulin jo, että olemme menettäneet pihakoiramme, koska sitä ei moneen päivään ole näkynyt. Uimaan mennessäni puutarhuri juuri ruokki sitä koiruutta eli ei hätiä mitiä! Hepekin saapui aamusella Bangkokiin flunssaisena. Hänellä on aina flunssa ennen lomaa tai hirvestystä, taitaa olla stressillä osuutensa asiaan.

13.11.2015 perjantai

Luvattu ukkosta aamulla ja vielä illaksi. Läksimme siis aamupäivällä golfaamaan apinakentälle. Liikenne oli tosi hiljainen, ei ole paljoa turisteja. Täällä liikenteessä pitää olla silmät sivuilla ja selässäkin. Jos viereinen auto laittaa vilkun päälle, se tarkoittaa hänen heti vaihtavan kaistaa ja jos olet vieressä, hiljennä, muuten auto ajaa vuorenvarmasti kylkeesi. Edessä voi auto ajaa kaistojen keskellä, ei voi tietää, mitä hän aikoo tehdä tai mopo voi sujahtaa edestäsi toiselle puolelle. Kentän tiellä on sotilaat vahtimassa ja golfiin mennessä pitää antaa vahdille ajokortti ja saat sellaisen


musta pilvi

kulkuluvan. Vein oman korttini ja se vahti jäi sitä tutkimaan lähtiessämme. Sittenhän hokasin, että hän varmaan huomasi kortin tulleen voimaan juuri tänään. Taisi ihmetellä, että onpa ollut nopsa muija, kun on jo tänään kortin hakenut. Pääsimme sitten kentälle ja siellähän oli myös ihan tyhjää. Nautitaan nyt tästä kunnes turistit kansoittavat kentän, jos... Peli sitten kulki näin; alku meni tosi hyvin, keskivaiheessa tosi huonosti ja lopussa taas hyvin, tälläistä on golf. Turhan monta palloa kyllä hukkasin vesistöön. Sää oli tosi tukalan hikinen, koska tuo ukkonen vaani kaiken aikaa vuorten takana ja välissä. Kentällä oli myös koira, jolla oli viimeksi 2 poikasta. Nyt oli jäljellä vain toinen pentu. Se toinen pentu vaikutti viimeksi hiukan huonokuntoiselta ja todennäköisesti apinat ovat hoidelleet sen. Ostin kioskilta voileivän (no, eihän täällä ole voikkareita, väleissä oli jotain, ties mitä) ja syötin ne koirille. Heti tuli metsän siimeksestä apina vaanimaan ruokaa ja syötin äkkiä ne loput leivät koirille. Apina sitten loikki meidän edellämme tiiauspaikalle. Löimme siis aloitukset vuorotellen toisen istuessa autossa tavaravahtina, apinat nääs rosvoavat kaiken irtaimen. Olimme jo viimeisellä väylällä ja se apina mennä jolkotti jonnekin kadoten näkyvistä. Pelasimme vain 9 reikää tuon ukkosuhan vuoksi, eikä painostavassa säässä olisi enempää jaksanutkaan. Kotimatkalla kävimme rautakaupassa ostamassa vesilastin ja makkarin lukuvaloon uuden katkaisijan. Ostin sen lampun suomesta kirppikseltä ja toin sen lopulta tänne, koska täältä emme ole löytäneet pistokkeellista valoa. Seppo porasi seinään reiät ja huomasi, ettei se valo toiminut kunnolla. Sitä sitten tutkittuaan totesi sen katkaisijan olevan rikki. Nyt valo taas toimii, mutta pitäisi vielä löytää siihen sellaiset kohdelamput, ei ole täällä kaupoissa näkynyt. Nyt valot ovat hiukka liian kirkkaat.
Ja kyllä tämä nettikortti taas tökkii, otinpa käyttöön taas sen vanhan hyvän 2G kortin ja se pelittää. Tosin en nyt lataa tänne kuvia, täytyy ensin ladata korttiin hynää. En tiedä paljonko sitä siellä on, kun kortti mokkuloineen oli lainassa Irmalla.

Jinny ja Hepe

14.11.2015 lauantai

Tänään taas se vakio siivouspäivä ja pyykkäystä, joka lauantai aamu sama homma. Sen jälkeen lähdimme fillareilla klubille syömään ja siellä ollessamme tuli taas kaamea ukkonen kaatosateineen. Kahden maissa onneksi tuli enää tihkua ja hyppäsimme fillareiden selkään ja porhalsimme puolisen kilsaa kyläilemään Lealle ja Pertsalle. Siinä se loppupäivä mukavasti menikin. Hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa ajelimme kotiin, tosin liikenne oli siihen aikaan kaameimmillaan. Selvisimme kuitenkin ehjin nahoin kotiin. Hepe ja Jinnykin olivat saapuneet Silver Sandiin juuri pahimman ukkosen ja sateen saattelemana.

15.11.2015sunnuntai

jäätelökioski

Hepen ja Jinnyn oli tarkoitus tulla meille taksilla, mutta sitten Seppo kekkasi, että onhan meillä auto, haetaan heidät ja niin sitten tehtiinkin. Hepen piti käydä jossain tabletti liikkeessä ajamassa tablettiin joku ohjelma, joten päätimme sitten ajaa Sukkarin Big C:hen. Siellä niitä kauppoja on vaikka kuinka! Kävimme kuitenkin ensin syömässä MK:ssa, koska kaikilla alkoi jo olla nälkä. Seppo meni autolle siksi aikaa, kun kävimme ostoksilla ja sen ohjelman ajokin kesti 20 minuuttia. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja käväisin ruokakaupassa. Seppo sillä aikaa rassasi jotain autolla. Sieltä sitten ajelimme meille ja Hepe tsekkaili mun internet sim-kortteja. Kävimme vielä pihakierroksella ja pihakuppilassa juomassa oluet ja smoothiet. Saatte itse arvata kuka mitäkin siemaili! Kuppilanpitäjä yritti kovasti myydä meille toisen kerroksen altaalle osuvaa kolmiota, on siis myynnissä. Tarttee varmaan tehrä lotto tai jotain! Taivas taas pimeni ukkospilvistä ja Hepe lähti Jinnyn kanssa hotellille ennen sadetta.

16.11.2015 maanantai

Pottuteatteria, kuinkas muutenkaan! Jäsenkortiston ajantasaistaminen veikin sitten 3 tuntia mutta jee, nyt se on kunnossa. Hepe ja Jinnykin kävivät syömässä. En kyllä tavannut heitä, kun olin siellä yläkerrassa hommissa, harmi! Ja taas tuli ukkosta ja vettä kuin - no olkoon sanomatta! Toisaalta

onhan hyvä, että sitä vettä tulee. On tässä ollut vuosia ilman sadetta ja sitten tulee tänne vesipula. Sateen jälkeen läksimme kotiin ja Sepolla oli mukana oikein iso (puoli metriä halkaisijaltaan) kattilan kansi, jonka hän aikoo korjata, kahva irronnut. Siis rautakauppakeikka taas tiedossa! Olimme tarkoituksella liikkeellä autolla, koska meillä oli mukana iso pussillinen pyykkiä menossa pesulaan ja pesulassa odotti noutajaa vielä isompi pussi puhtaita petivaatteita. Niitä on hankala kuljetella polkupyörillä, sanoo nimimerkki Kokemusta on! Illemmalla lähdimme iltapalalle ulos ja tarkoitus oli mennä Sevillaan. Sinne käveltyämme totesimme paikan olevan ihan täynnä, eihän se iso olekaan. Siinä sitten pähkäilimme oman pihakuppilan ja Don Pizzan välillä ja päätimme mennä omaan kuppilaan, koska alkoi ripsiä vettä. Että semmoinen päivä tänään....
Ai niin, piti vielä kertomani yhdestä talon asukkaasta, jonka olemme ristineet Kazakstaniksi, koska hänellä oli aina sellainen hattu päässä, jossa luki tuo Kazakstan. Hänen asunto on ollut jo vuoden ihan ilman asukasta. Hän asui Park Lanessa aikoinaan odottelemassa tämän talon valmistumista, kuten mekin ja on ollut täällä joka talvi, vaan ei viime talvena näkynyt. Hänen asuntonsa on siinä Naskalien vastapäätä ja tänään lähtiessämme syömään, oli oven edessä talon siivoojat ja pihalta näimme asunnossa täysvalaistuksen. Eli näyttäisi sinne joku tulevan, koskapa asunto siivottiin, saas näkee! Täällä oppii pikku hiljaa tuntemaan nämä vakiasukkaat.

17.11.2015 tiistai

Haettiin aamulla Hepe ja Jinny Silver Sandista vähän kiertoajelulle. Hepe kyllä tuntee poikain kanssa reissattuaan kaikki kuppilat vaan ei paljoa muuta. Ajelimme ensin Hillille näköalapaikalle katsomaan maisemia ja olihan siellä joku Ramakin, en tiiä mikä niistä, enkä tiedä siitä muutakaan. Thaikuille se kuitenkin on tärkeä ja osaamme kyllä käyttäytyä hillitysti näissä pyhissä paikoissa. Joo, ihan kuin me muuten mellastaisimme :) Siellä joimme vielä kahvit ja mansikkasodat rinteessä olevassa kivassa

näköalapaikka, näkyy koko Pattaya

kuppilassa. Hepe kyllä koko ajan odotti milloin koko höskä putoaa rotkoon, vaan hyvin rakennelma pysyi paikallaan. Autoon ja pienen matkan päähän taas ylös rinteelle katsomaan Big Buddhaa. Sinne ylös oli Parkkipaikalta paljon portaita ja Seppo jäi suosiolla alas penkille odottelemaan. Hänellä on nuo polvet huonossa kunnossa, ylös pääsee portaita ja alaspäin tulo onkin sitten yhtä tuskaa. Vaan kylläpä se Buddha olikin tosi korkea, olisko 10-15 metriä, en osaa oikein arvioida. Oli siellä sitten paljon pienempiäkin Buddhia. Niiden vieressä oli laatikot joihin sai laittaa rahaa ja ne laatikot oli nimetty viikonpäivien mukaan. Syytä moiseen en tiedä, enkä toope

älynnyt Jinnyltä kysyä vaikka näin hänen pudottavan kolikoita yhteen laatikkoon. Sieltä ajelimme klubille syömään ja heitimme sitten Hepen ja Jinnyn takaisin Silver Sandiin. Jinny on muuten thaimaalaiseksi vähän outo, hänelle kelpaa suomiruoka, ei nirsoile kuten monet muut thaikut täällä. Ajoimme kotiin rautakaupan kautta, ei ollut siellä vaseliinia, jota Seppo tarvitsee autoon - johonkin siihen. Illalla veimme pyykit pesulaan, kävimme iltatorin "romukaupoissa" turhaan etsimässä sitä vaseliinia,. Kotimatkalla ostin yhdestä ruokakärrystä 2 kanafilettä iltapalaksi. Kovasti se myyjä siinä kaikkea touhusi, en nähnyt kunnolla ja kotona huomasin, että hän oli valmiiksi viipaloinut kanat, laittanut purkkiin myös salaattia, kurkkua sekä tomaattia. Lisäksi oli pussillinen chilikastiketta. Koko komeus maksoi 100 bathia ja kylläpä olikin makoisaa!

18.11.2015 keskiviikko

Päivä "apinakentällä" golfaamassa, siellä se päivä sujui mukavasti. Ja jälleen oli kenttä tyhjillään, oli kiva pelata ihan rauhassa. Saapi nähdä milloin porukka lisääntyy!

19.11.2015 torstai

Aamupäivällä haettiin taas Hepe ja Jinny matkaan kelluville markkinoille. Nyt varmaan nämä kelluvat riittää meille, jo kaksi kertaa kuukauden sisällä. Siellä katseltiin ja ihmeteltiin ihan rauhassa tarjontaa ja jotain pientä ostettiin. Jinny osti aurinkolasit ja minä niitä thaimaalaisia karkkeja. Ne ovat ihan pikkuhedelmien näköisiä ja arvelisin , että ne ovat jotain soijajuttuja. Laitan tänne kuvan, kunhan saamme uusittua nämä nettikortit, jotka huutavat tyhjyyttään ja vain rullaavat, rullaavat!
Hepe aina moittii meitä, että emme osaa käyttää näitä nettikortteja, mutta meillä käydessään hän

namskis, hyviä

huomasi, että täällä ei tosiaan kortit toimikunnolla, puhumattakaan 4G:stä. Eli täällä toimii juuri ja juuri 3G ja sitten tuo minun ihana hätävara 2G, silloin kun muut tökkivät. Nytkin kirjoitan tuon 2G:n tuella. Nämä muut kortit pitää aina ladata tuolla kaupungilla, mutta 2G:n saan ladattua suoraan thaimaantililtäni netistä - niin jos se netti vaan toimii! Niin, takaisin kelluville, otin myös salakuvia muutamista käsityöjutuista, niitä ei kyllä muuten muista. Aina pitää kuvata kivat jutut, nytkin siellä oli virkattuvesipullopussi ja paljon kasseja sekä reppuja, jotka oli ommeltu vanhoista farkuista. Tällä kertaa ei tullut mitään ukkoskuuroa, kuten viimeksi. Ai niin, me maksoimme sisäänpääsymaksun 200 bathia, kun taas Jinny pääsi sisään ilmaiseksi, thaikku kun on. Sieltä sitten veimme Hepen ja Jinnyn Beach Roadille Kasikornin pankin pihalle ja ajoimme kotio. Loppuilta menikin sitten rauhallisesti uinnin merkeissä, kahvitellessa, videon katsomisessa kirjaa lukiessa....


20.11.201115 perjantai
Lapsen oikeuksien päivä

Tarvitsemme Ko Changin reissua varten sortsit pitemmillä lahkeilla ja lähdimme niitä etsimään ex-Carrefurista. Seppo löysi sellaiset polven alle olevilla lahkeilla, vaan ne maksoivat 1700 bathia ja sitten ne olivat 50% alennuksessa eli hinta oli sitten noin 800 bathia. Seppo empi niiden ostoa, mutta sanoin niiden olevat hyvää laatua, parempaa kuin kotona olevat ja ne sitten laitettiin pussiin. Minulle ei sieltä löytynyt sellaisia, joita etsin. No, onhan tässä vielä päiviä. Sellaiset housut roikkuvat henkarissa - mökillä, eikä se nyt paljoa täällä auta, mitäs jätin ne sinne. Jäi mökille sitten muutakin, mitä tänne piti tuoda, mm kaikki kameroiden muistikortit. Ja sitten tuli ilta ja minulle vatsa vaivoja, kääk! Tosin tämä on vanha vaiva, eikä liity mitenkään matkusteluun, mutta pitikö sen alkaa nyt, kun ensi viikolla olemme lähdössä sinne pikku retkelle. Yritän nyt hoitaa tämän heti pois alta, vaiva ilmestyy aina 2-3 vuoden välein, mutta onneksi siihen on aina lääkkeet mukanani. Muuta sairaskertomusta en tänne aio kirjoittaa.

Kuvia kyllä lisään aikanaan, kun taas nettikortit pelittää. Huomenna pitäisi yksi kortti toimia, Hepe kävi sellaisen meille ostamassa.

21.11.2015 lauantai

Tää mun fiksu Polar Loopin ranneke, se mittaa askelet ja ilmoittaa milloin olen tarpeeksi liikkunut ja nyt olen todennut sen olevan tyhmä kuin vasemman jalan saapas! Vaikka ajaisin fillarilla Suomeen asti, se väittää etten ole tehnyt yhtikäs mitään, siis tyhmä vekotin! Eli lähdimme aamupäivällä ajelemaan fillareilla. Ensin Sekond Roadia Pattiksen suuntaan ja käännyimme Soi 4:lle ja siitä koukkasimme soi 5:lle katsoaksemme, olisiko JP paikalla. Meillä on maksamatta hänelle yksi kämppämme myrkytyskeikka. Yleensä JP on golfaamassa, mutta sitkeästi käymme kyselemässä hänen peräänsä. Tällä kertaa kuulimme hänen matkustaneen viikoksi Suomeen. No, eipähän tarvitse viikkoon ajella sinne suuntaan. Kyllä me vielä tuon JP:n jossain vaiheessa yhytämme. Sieltä sitten ajelimme rannalla tapaamaan Hepeä, Jinnyä ja hänen paria sukulaistaan. Istuksimme reilun tunnin siinä heidän kanssaan ja ajelimme sitten mutkien kautta Sevillaan syömään. Ja Polar Looppi kehtasi ilmoittaa etten ole muka päivän aikana liikkunut, pöh!

22.11.2015 sunnuntai

Hepe ja Jinny matkusti Bangkokiin lentokenttähotelliin, koskapa Hepe lähtee maanantaina aamulennolla Helsinkiin. Me puolestamme läksimme ajelemaan, ensi kiertelimme pikkuteitä pitkin isolle torille, kävimme juomassa sodat ja jatkoimme matkaa pitkin poikin Jompparia päätyen lopulta Beach Roadin toiseen päähän. Siellä kävimme ostamassa juotavaa Family Martista, otin kylmäkaapista käteeni vesipullon ja kas mitä näinkään! Kaapissa oli oikeaa vichyä, saksalaista tosin. Sitä samaa oli joitakin vuosia sitten meidän kulmassa Sevenissä, vaan ei enää. Ostin siis kaupasta kaikki 5 pulloa ja yksi pullo maksoi 39 bathia, kun meidän kaupassa aikoinaan jopa 70 bathia. Kylläpä olinkin tyytyväinen. Olen nyt juonut kotona "vichyä" laittamalla lasiin puolet sodaa ja loput vettä, välillä ihan vaan Samariinia. Saa kaupoista sitä vihreässä pullossa olevaa tosi hyvää vichyä, en nyt muista nimeä ja kallistakin se on, mutta kuka nyt lasipulloja kantaisi. Päivän reissulle tuli joltisenkin reilut 20 kilsaa, siitäs sait senkin Polar Loop!

23.11.2015 maanantai

Mitähän tänään, arvaatteko? No tietty fillareilla klubille ja pottuteatteria, pottuja 40 kg, porkkanoita 10 kg ja sipulia 10 kg. Sen urakan jälkeen ajelimme Puntipalle, josko Seppo pääsisi hiustenleikkuuseen ettei tarvitsisi mennä parturiin Changillä. Jokunen vuosi sitten Seppo oli päästä siellä tykkänään eroon hiuksistaan. Illalla sitten laittelin hiukan tavaroita valmiiksi reissua varten. Ja sitten kaivoin esiin lempi uikkarihousuni. Rannalla on kätevä käyttää uikkarihousuja erillisen yläosan kanssa. Menepä vaikka vessaan ja yritä sitten kiskoa hikipäissäsi uikkareita takaisin päälle, huh huh! No, täällähän menee aina kaikista vaatteista kuminauhat haperoksi hyvinkin äkkiä ja niin oli käynyt uikkarihousuillenikin, vyötärö vaan venyi natisten. Ei kun uutta kuminauhaa laittamaan ja voihan helkutti, miksi aina kuminauha ommellaan kiinni takasaumaan! Siksi varmaan ettei voisi korjata vaan pitäisi ostaa uudet. No, aikani siinä ähellettyäni sain kuin sainkin sen kuminauhan irrotettua lievää väkivaltaa käyttäen, sen jälkeen korjasin neulalla ja langalla pikku sauman purkaukset ja voilaa - lempparipöksyt ovat taas käyttökunnossa! Kyllä nyt kelpaa lähteä lomailemaan Changille.

24.11.2015 tiistai  kuukausi Jouluun....

Ei täällä pitäisi tulla joulupaniikkia, mutta mutta... Ensinnäkin Lapin porukan paketit ovat kotomaassa melkeesti valmiina, poikien jutut puuttuvat osittain ja tarkoitus oli katsoa ne täältä. Eipä sekään ole ongelma vaan tuo uhkaava postilakko kotimaassa. Toivottavasti en joudu ajamaan paketteja sinne Lappiin vai voisinko luottaa Matkahuoltoon, kas siinä se pulma onkin! Pidetään siis kaikki peukut pystyssä, jotta homma hoituu. Jaa, pitäisi varmaan pyytää apua itse Joulupukilta ja poroilta! Juu, tänään oli taas golf-päivä. Minun pelini meni ihan penkin alle. Liekö syynä tämä vatsavaivani ja antibiootit kolmio lääkkeineen. Aika tyhmää lähteä pelaamaan sairaana, mutta kun ei pahempaa vaivaa enää ollut enkä tuntenut itseäni sairaaksi, niin veikkaan syyksi noita lääkkeitä. Join kentällä myös kaikki mukaani varaamani vedet ja ne taisi tulla hikenä ulos kämmenistäni, koska mailat eivät tahtoneet pysyä hikisissä käsissäni. Tiesin jo lyödessäni, että pallo menee ties minne, koska tunsin  mailan liukuvan kädessä. En kyllä edes kerro montako palloa katosi ties minne, monta kumminkin. Onneksi saan ensi kerralla ostaa toimistosta omat palloni takaisin, sadalla bathilla kymmenen palloa. Mistäkö tiedän niiden olevan omiani? Koska aiemmin siellä ei ollut myynnissä värillisiä palloja, kun aloimme pelata siellä, tuli niitä myyntiin. Naiset käyttävät usein väripalloja ja tuolla kentällä on aika vähän naisia pelaamassa. Siis ne ovat minun kadottamiani palloja! Sieltä ajelimme Sukkarin Tescoon, koska kotona alkoi vaivata vesipula ja piti myös nostaa automaatista rahaa loppuviikon reissua varten. Changillä ei viitsi rahaa nostaa automaatista, koska siellä on kaikessa saarilisä. Seppo kävi myös apteekissa, koska huomasi täällä Voltaren geelin olevan vahvempaa ja reilusti yli puolet halvempaa kuin siellä Suomessa. Olen yrittänyt vähentää täällä blogissani syömisestä kirjoittamisen. Kävimme siis Tescon MK:ssa syömässä.  Kakarana tykkäsin lukea Viisikko-kirjoja, kuka muistaa ne? Ne oli ihan kivoja, jänniä seikkailukirjoja, mutta niissä aina syötiin ja se alkoi ärsyttämään. Ajatella mitä kaikkea voi jäädä lapsena mieleen kirjoista etten sanoisi ihan traumoja tulleen. Ja toinen trauma tulee täällä näistä nettiliittymistä! Mietin tuossa, että olisko syy tuossa selän takana eli talon päädyssä meidän seinän takana on talon sähkötolppahirviöhässäkkä, kiva sana muuten, ootko ennen kuullut! Vaikuttaahan nuo voimajohdot Suomessakin puhelimiin sammuttaen ja pätkien niitä, tiiä häntä! Kaipaan siis taas niitä luotettavia, toimivia kotimaan nettiliittymiä, voi voi!

25.11.2015 keskiviikko  

Loi Krathong -sadekauden päättäjäisjuhla

Seppo kävi aamulla pesettämässä auton ja kyllä se nyt on hieno ja kiiltävä - vähän aikaa! Sitten fillaroimassa ja lopulta klubille syömään kalasoppaa. Taas oli tullut hiukan uutta väkeä ja kappas vain, itse Roger ilmestyi sinne syömään. Jos jotakuta kiinnostaa, googlaa netistä Roger Nikkanen! Tosi värikäs persoona. Tosin klubilla kukaan ei tuntenut häntä paitsi me. Sieltä ajelimme kohti kotia pitkin Chayaprukkia kaatosateessa, se siitä sadekauden loppumisesta. Haimme myös pyykit pesulasta, jotta ne eivät jää sinne koko viikoksi, kun olemme reissussa. Sitten ostimme Sevenistä baakkelseja kasan, ajettiin kotiin managerin toimistoon viemään deposiittiä huonekassaamme ja annoimme lopuksi toimiston tytöille kassillisen leivoksia, kovasti tykkäsivät! Sitten pyörät parkkiin ja mopohuppu päälle sateen varalta ja sisälle pakkaamaan reissukamoja. Ja kävipä typerä juttu, veimme aiemmin kaikki matkalaukut lentolaukkuja myöten klubille säilöön ja nyt joudumme raahaamaan painavat reput aamulla lähtöpaikalle. No, mummokärry olisi tuossa, mutta se on täynnä kotimaahan menevää kamaa, enkä viitsi sitä tyhjätä. Ja taas tuli kova ukkonen ja vettä sateli koko illan eli tällä kertaa jää väliin rannan Loi Krathong juhlat. Ei kovasti innosta kävelemään rannalle kaatosateen uhassa.

Nyt sitten seuraa vähän pitempi kirjoitustauko, koska lähdemme huomenna sinne Ko Changille ja tietyistä syistä en raahaa tätä läppäriä sinne mukaan. Ja sinä pöljä Polar Loop saat jäädä kotiin kökkimään, koska lataukseesi tarvitaan läppäriä ja se jää myös kotiin. Löysin laatikosta tavallisen askelmittarin ja se pääsee nyt reissuun. Mietipä Polar sillä aikaa polkupyöräilyä ihan pitkään ja hartaasti! Palaamme reissusta sunnuntaina johonkin aikaan eli palataan näppäimille taas ensi viikolla! Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille ja taitaapa olla siellä jo pikkujoulun vietot kuumimmillaan, olkaahan kiltisti ja järki päässä!

26.11.2015 torstai

Herätys kuudelta, aamiaista napaan, kamat reppuihin ja menoksi. Ei se reppu sitten kovasti selässä painanutkaan ja päätimme kuitenkin mennä lavataksilla klubille. Ehkä se reppu olisi jo puolessa välissä matkaa kovasti painanut. Siinä Park Lanen kohdilla, missä ne lavataksitkin majailevat

lautalla, edessä näkyy
Ko Changin saari

yhytimme Ritan, joka oli lähdössä samalle reissulle. Otimme siis kimppakyydin klubille. Siellä sitten asettauduimme minibussiin ja matka alkoi. Pari kertaa pysähdyimme jäätelölle/kahville ja syömään. Saavuimme sitten lautta rantaan ja pääsimmekin heti lautalle, joka lähti melkein saman tien. Matka saarelle kesti puolisen tuntiaja sitten ajelimme tosi kiemuraista tietä aina vaan ylöspäin ja etten lainaisi Sepon sanontaa; niin mutkainen tie, että omat jarruvalot näkyi! Saavuimme hotellille huoneiden jakoon ja sitten lähdinkin Ritan kanssa heti mereen uimaan, vaan olipa lämmin vesi. Sieltä sitten syömään Pizzeriaan Lean ja Pertsan kanssa ja lopulta sinne ilmestyi loput porukastamme. Seppo esitteli kuskillemme thaikkuajokorttiaaan, jolloin hän  nauraen nakkasi minibussin avaimet Sepolle ja toivotteli

huomiseksi hyvää reissua! Kylläpä kaikkia nauratti! Tämä meidän vakio kuskimme on aikamoinen "koiranleuka", huumormiehiä ja tosi kiva tyyppi. Hän kuskaa aina seuran reissuilla ja tuntee tämän maan tosi hyvin. Olimme sitten hetken hotellilla ja päätimme lähteä ulos kävelemään, varsinkin kun koko päivätuli istuttua autossa. Menimme rannalle ihailemaan pimenevän illan rantakuppiloiden valoja. Kaikki kuppilat olivat vieneet tuolit ja pöydät rantahiekalle, kun oli laskuveden aika. Sitten löysimme kuppilan, jollaoli yksi rivi tuoleja merelle päin ja pieni pöytä siinä edessä. Siihen istahdimme ihailemaan meren valoja sekä kaukana merellä riehuvaa ukkosta. No, ukkosen ääni ei kyllä kuulunut, mutta upeat salamat näkyivät hyvin. Sitten siihen eteemme rantahiekalle tupsahti parikin poikaa noin 10-13 vuotiaita palavien soihtujen kanssa esiintymään. Olivatpa tosi taitavia ja eturivissä kun olimme, sain räpsittyä tosi hienoja kuvia heistä. Esityksen jälkeen lähdimme taivaltamaan rantahietikossa ja poistuimme pääkadulle. Kadunvarsi oli täynnään jos minkälaista myyntikojua, etupäässä ruokaa. Ja kas, olipa sinne ilmestynyt viime reissumme jälkeen ihan oikea tavaratalo, se on huomenna tutkittava. Ostin hotellimme edestä kojusta mekon, koska unohdin kotoa ottaa mukaan kotimekon, jollaista pidän aina sisällä. Sitten hotelliin, suihkuun (aika kylmään sellaiseen) ja koisimaan. Oli jotenkin aika nuutunut olo matkustuspäivän jälkeen. Saas nähdä häiritseekö katumeteli yöunia!

näkymä partsilta

hienot

27.11.2015 perjantai

Katumeteli ei häirinnyt, mitään ei kuulunut! Aamiaisella Lea kertoi säikähtäneensä aamulla parvekkeella apinoita. Ne olivat melskanneet sähköjohtojen päällä eli älä jätä mitään partsille. Päiväsaikaan ne onneksi pysyttelevät hotellin takana vuorenrinteellä puuston seassa. Aamiaisen jälkeen lähdimme rannalle, Lea ja minä altaalle ja Pertsa Sepon kanssa rannalle puiden varjoon. Siinä se päivä sujui mukavasti aurinkoa palvoessa, uidessa altaassa sekä meressä, tosin vesi oli

apinat hyppeli parvekkeen edessä

molemmissa tosi lämmintä ja syöpötellessä. Muu porukkahan lähti aamulla saarikierrokselle, mutta mehän halusimme tänne juurinsa lomalle, eikä autoon istumaan. Olemmehan tämän saaren jo moneen kertaan kiertäneet eli otimme reissun loikoilun kannalta. Illalla läksimme Pertsan ja Lean kanssa sinne tavarataloon. Se oli sellainen vähänisompi kauppa ja tavarat olivat hiukan kalliin puoleisia, emme ostaneet mitään, mutta tulipahan katseltua sekin paikka. Kävelimme katua ylös katsellen kaikkea ja sitten poikkesimme alas rantaan. Rannalla kävellessämme Lean ja minun kamerat räpsivät yhtenään, oli nääs aurinko hienosti laskemassa mereen ja tuli hienoja otoksia. Joimme yhdessä rantakuppilassa oluet ja minä 3 sodaa, oli niin kaamea jano. Sieltä tallustimme hotellille ja pakkauduimme meidän partsille iltaa viettämään ja rupattelemaan. Jossain vaiheessa Jussi käveli kadulla yksinäisen näköisenä, joten huhuilimme hänetkin kyläilemään. Jussi asui eri hotellissa, kuin me muut, kun emme mahtuneet kaikki samaan hotelliin. Jussihan on seuran matkojen järkkääjä ja matkanjohtaja. Siinä se ilta menikin rattoisasti rupatellessa ja kadun iltaelämää seuratessa. Niin, mitä elämää, aika hiljainen tuo katu on ollut. Se turistikato siis vaivaa täälläkin.

28.11.2015 lauantai

Päivä alkoi taas mukavasti tosi hyvällä aamiaisella. Sen jälkeen taas hotellilla apinat mellastivat siinä parvekkeen edessä linjoilla. Sain muutaman hyvän kuvankin. Porukka lähti snorklausreissulle ja me taas sinne rannalle. Saimme houkuteltua Jussinkin rannalle, hyvää hänellekin yksi vapaapäivä tekee. Vieressämme oli noin 15 nuorehkoa eri maalaista nuorta ja he kaikki juttelivat kiivaasti. Tosin he olivat hiljaista porukkaa, puhuivat viittomalla. Osa heistä oli kaiketi ollut mopoilemassa, koska olivat laastaroituja sekä sidoksia oli jaloissa. Kuinkahan tuo mopoilu tällä saarella sujuu, jos ei kuule! Heidän ryhmän vetäjinään näkyi olevan kaksi italomiestä, he ihan oikeasti puhuivat ja myös viittoivat, sekä tarkkailivat muita koko ajan. Taisi olla joku kansainvälinen leirijuttu. Illemmalla lähdimme syömään paljon kehuttuun Pihvipaikkaan. Kivan näköinen paikkahan se oli, mutta ruuasta ei voi sanoa samaa. Tulihan käytyä siellä kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen kerran. Hotellille kävellessämme kuulimme rannalta tosi kovaäänistä musaa ja valot vilkkuivat taivaalla, olihan lauantai. Onneksi se ei kuulunut huoneisiin, olihan välissämme katu ja rannan puolella rakennuksia, hotelleja. Menimme sitten ajoissa nukkumaan, ulkoilma väsähdyttää.

29.11.2015 sunnuntai
ensimmäinen adventti

Aamiaisen jälkeen huoneiden luovutus ja auto nouti meidät kotimatkalle. Kuskimme nimi on Sukiyaki (oikeesti), mutta Rita ei koskaan muista nimeä oikein. Onneksi kuski tuntee itsensä nimillä Suzuki, Isuzu jne. Ensin ajelimme katsomaan yhtä temppeliä, aina reissulla pitää yksi temppeli ja Buda tsekata. Temppelillä tuli munkki esittelemään aluetta meille. Sieltä ajoimme saaren luoteisnurkkaan Jussin toiveesta. Olipa siellä hieno vierasvenesatama hienoine aluksineen ja vähän matkan päässä kiva mökkikylä. Ihanan rauhallinen paikka, paljon huviloita, joissakin isoimmissa huviloissa jopa oma uima-allas. Oli siellä myös golfkenttä, 9-reikäinen par 3, joka sijaitsi vesialueen keskellä. Kuvasin kenttää koko ajan ikkunan läpi ohi ajaessamme ja ainoastaan yksikuva onnistui. Kotona katsoessani huomasin sen ja se kuva oli greeniltä, jossa oli pariskunta pelaamassa kahdestaan. Miehellä oli asianmukaiset pelivaatteet, mutta nainen pelasi pelkissä bikineissä. Että sillä lailla! Sieltä ajelimme hetken matkaa lautalle ja juuri lähti lautta rannasta, odottelimme ja toiseen lauttaan emme mahtuneet. Kolmanteen pääsimme ajamaan ensimmäisinä. Odottelua tuli näin reilut 40 minsaa. Olihan sunnuntai ja viikonlopun lomailijat pyrkivät pois saarelta, kuten mekin. Loputtomalta tuntuvan ajelun jälkeen pääsimme vihdoin Jompparille. Kuski jätti meidät pois kyydistä kotikadun Seveninkulmalla ja tallustelimme kotiin. Kävin vielä omassa altaassa uimassa ihanan kylmässä vedessä. Tavaroiden purkua kasseista ja nukkumaan. Huomenna taas klubille kasiksi pottuja kuorimaan.

30.11.2015 maanantai

Polkaisimme siis aamusella fillareilla klubille. Siellä odotti 50 kg pottua,10 kg porkkanaa, 5 kg sipulia ja jäsenkirjurin hommat. Näihin hommiin upposi siis 4 tuntia, kääk! Söimme makarooniloorat, lainasin yhden tosi paksun kirjan kirjastonhoitaja Ollin suosituksesta ja Seppo suunnitteli Riston kanssa jäälaatikoiden (jääkaappien) lukitussysteemiä. Tupsahti siihen Annelikin, oli kuullut meidän olevan maanantaisin pottuteatterissa ja hän tarvitsi vähän putkimiehen apua. Seppolupasi lähipäivinä käydä siellä ongelmaa katsomassa. Sitten porhalsimme kotiin pesulan kautta. Illemmalla Seppo soitteli Joulupukille Agaben joulujuhlien tiimoilta. Siinähän sitä hommaa yhdelle päivälle ja huomenna se jatkuu. Sitten vielä joku naureskeli, kun sanoimme olleemme Changillä lomalla!  Juu, kuulin tänään jonkun miehen löytäneen kuppilasta yli 50-kymppisen naisen, joka ei koskaan ole juonut, polttanut tai ollut miesten kanssa! Uskokoon ken tahtoo, minä en!  Mitäpä tuollainen nainen sitten kuppilassa tekeepi, kysyn vaan! Tämä mies sitten paukaisi naisen kanssa kihloihin ja on nyt myymässä paria asuntoaan Suomesta. Kuinka joku voikaan olla noin sinisilmäinen! Toisaalta, onhan noilla naisillakin omat prinssinsä Espanjassa, Kreikassa ja ties missä.

kuvia Ko Changiltä

ilta....

pling plingiä vedessä

näkymä partsilta illalla

auringon lasku

 

Changillä on 9-reikäinen golfkenttä, vaan missään en ole nähnyt
golfia pelattavan bikineissä!!!

 



 

se pakollinen varvaskuva

kivoja paatteja



kuskimme ja munkki



 

Seppokin uskaltautui kastamaan
varpaansa mereen



illalla laskuveden aikaan ranta
täyttyi kuppiloiden pöydistä



yksinäinen vene illassa







lisää meren kimallusta



uima-altaamme

norsuja

...

LOKAKUU

Hartolan joutsenet

7.10.2015 keskiviikko

Noo ni, kyllä vaan on kiirus ja muuten, ihan lähtöön on kokonaista 19 päivää, hui! Julia on laittanut tuohon puhelimeeni sellaisen jutun (dreamdays), josta näkee kuinka monta päivää on jäljellä, milloin mihinkin. Tässä on kaikenlaista hommaa ollut; serkkuni Paulan kanssa Kaaressa jokavuotisella shoppailureissulla, Handen kanssa Ikeassa - taas shoppailemassa, Valio-myrskykin sattui ja mökillä sähköt päivän poissa, Linnaisissa lauantaina sukulaistapaamista. Oli muuten taas kiva nähdä sukua ja suuri kiitos Paulalle ja Raimolle sekä tietty kokkailijalle eli Tonille, että jaksavat tämmöisiä

tapahtumia järjestää. Sunnuntaina kirjoitin viisumilappuja käsin, kääk! Elikä 12 lappusta käsin ja menihän taas muutama lappunen roskiin ja ei kun taas kirjoittamaan uusiksi! Maanantaina kävimme lääkärissä viisumeita varten,  ihan tyhmiä juttuja, ei täällä ole sellaisia tauteja, joita siinä mainitaan. Totesin kyllä lääkärin kanssa, että jossain maissa varmasti sellaisia tauteja ilmenee ja säännöt on kaikille samat. Tuntuu vaan niin turhalta maksaa siitä reilu 90 euroa per nuppi. Sitten eilen hyppäsin bussiin ja hurautin kaupungille. Ekana piti käydä vaihtamassa Tšekin rahaa, korunoita Handelle. Hän kun lähtee torstaina Prahaan reissun päälle, kerkeää vielä ennen meidän lähtöä. Sitten värjöttelin ratikkapysäkillä, oli muuten tosi kylmää ja enhän ollut tietysti sellaiseen lainkaan varautunut. Maistraatissa (Bulevardilla) oli yllättäen huimasti porukkaa, tosin muutamat maahanmuuttajat olivatkin sitten ihan väärässä paikassa, mutta silti oli väkeä. No, ei siellä

eka pataleipä

kumminkaan sitten kauaa mennyt. Joo, 4 leimaa ja siitä pulitin 48 euroa! Sitten kauppojen kautta takaisin kotio. Ai niin, piti stadissa soittamani Hepelle, josko hän lähtisi kanssani jonnekin lounaalle, mutta kuinkas ollakaan, puhelin jäi kotiin. Piti sitten käydä ihan yksinäni lounaalla. Kampissahan on ruokapaikkoja monta ja ensin aioin mennä Thai-kuppilaan. Siellä oli niin pitkät jonot, että meninkin sitten viereiseen Don Cornelioon. Ruokaa sai kyllä odotella turhan kauan, eikä se spagetti maistunut lainkaan italialaiselta, mutta veipä nälän. Sitten takaisin himaan. Tänään keitin pitkästä aikaa kunnon siskonmakkarasoppaa. Syötyäni oli tarkoitus lähteä fillaroimaan, postiin ja jonnekin muualle. Aamulla oli pakkasta -5,4 ja nyt päivällä olisi ollut oikein hieno sää fillaroida, +8. Hilasin fillarin pihakopista, mutta renkaissa oli liian vähän ilmaa. En ole vielä tähän ikään oppinut pumppaamaan renkaisiin ilmaa ja

toinen pataleipä

ajattelin nyt olevan jo korkea aika opetella. Vajassa oli sellainen iso jalkapumppu (tai mikä sen nimi onkaan),mutta, mutta, ei sen suulake mennytkään venttiiliin. Sitten kiersin koko talon ja kellarin; ei yhen yhtä pumppua, halvattu sentään! Hande on joskus ostanut minulle sellaisen jalkapumpun, missä nykyään lienee! Siispä en lähtenytkään tänään ajelemaan, jospa joku tulisi käymään (Seppo tai Hande) ja pumppaisi ne renkaat. Muutoin fillarointi jää huomiselle. Tuumasin sitten, että nyt tartun tähän läppäriin ja raapustan joutessani jotain tänne. Ai niin, olishan mulla pipohommia!!
Ärsyttää, ärsyttää! On taas se aika vuodesta, kun nuo halvatun raatokärpäset pörrää kaikkialla! Ja aina ne kärpäset pörrää siellä missä mun kärpäslätkä ei ole tai kärpäslätkä ei koskaan ole siellä missä kärpäset, ääh :)

20.10.2015 tiistai
Onnea Tarja

Julia testaa Sepon skootteria ja huomaatteko minne
mun uusi kypärä on joutunut

No niin, siis seuraavana päivänä pääsin sitten ajelemaan Siltamäkeen. Handekin läksi päivällä pitkän viikonlopun viettoon Prahaan, minä koiravahtina ja Seppo hommissa. Siinähän se viikonloppu menikin rattoisasti. Juu, lauantaina sitten leivoin ekan pataleipäni. Olipa helppoa, ensin kuivat aineet kulhoon ja nesteet perään, sekoitus ja 12-18 tunniksi jätetään kulhoon muhimaan. Seuraavana
päivänä kipataan taikina leivinpaperin päälle ja taitellaan noin 10 kertaa, siis ei vaivata lainkaan ja

jonotusta

sitten nakataan taikina kuumaan pataan. Kylläpä tulikin helposti hyvää leipää. Teinkin leipiä sitten monena päivänä peräkkäin. Maanantaina läksin paperinipun kanssa stadiin Thaimaan lähetystöön viisumeita varten. Kotona sitten ykskaks alkoi sydän lyömään villisti ja henki meinasi loppua. Löysin verenpainemittarin ja se näytti pulssin olevan 178, joopa joo!  Siihen samaan hässäkkään tulivat Julia ja Veikkokin kotiin. Soitin sitten terkkarille ja hän käski mennä sydänfilmiin Tapuliin, mutta yksin en saanut autoa ajaa, Julia lähti mukaan. Handen auto oli sopivasti huollossa ja pihassa oli Vaunulan sijaisauto, henkilömallinen. Sillä sitten läksimme ajelemaan. Pelleilimme matkalla, että tässä sitä ajellaan Jethron autolla, kyljissä kun luki aninkainen.fi. No, syytähän sitten loppujen lopuksi ei tälle läpätykselle sitten löytynyt ja terkkarissa pulssi oli 102 ja koko ajan laskusuunnassa, onneksi. Arvatkaa vaan, pelästyttikö moinen! Seuraavana päivänä kävimme sitten Thaimaasta tuttujen Arjan ja Jukan luona syömässä ja olipa Jukka tehnyt maittavaa ruokaa, kiitos siitä. Ilta sujahti ihan liian vikkelään ja piti suunnistaa kotia kohti nukkumaan. Vein muuten heille tuliaisina yhden pataleivän!

jonotuksen syy

Sitten keskiviikkona pakattiin auto, Seppo muuten osti myös mopon ja siellä se autossa törötti. Torstaina läksimme taas mökille Julia matkassa, hänellä oli syyslomaa. Perjantaina kävimme Pieksämäessä ja taas tietty mummon kanssa shoppailemassa, koko päivä siihen taas menikin. Illalla kävimme Julian kanssa mopoilla Laurilassa ja olipa jännäajella pilkkopimeässä sieltä kotiin mökille.
Lauantai kului Julian kanssa mopoillessa ja illalla menimme Peuranlinnaan hirvipeijaisiin. Peijaisista näkyy väki vuosi vuodelta vähenevän, harmillista! Sunnuntaina lähdimme vielä Julian pyynnöstä vähän, siis vähän mopoilemaan. Ajelimme pitkin poikin metsäautoteitä ,ai miksikö? No, Juliallahan ei ole vielä mopokorttia. Sittenpä kävi ohraisesti, eksyimme. Onneksi minulla oli kännykkä mukana ja siinä sitten navigaattoria tutkimme. Sen verran kyllä seutua jo tunnen, että tiesin mihin suuntaan pitää hakeutua, pyörät ympäri ja toiseen suuntaan. Pikkuisen sitten otettiin riski ja ajelimme noin

metsäautotiellä vaan ei kartalla

kilometrin oikeaa maantietä, kunnes Peuranlinnan kohdalla käännyimme taas metsätielle ja löysimme jo kotimökille. Retki kestikin melkein 2 tuntia, mutta olipa meillä skootteriseikkailu. Metsäautoteillä ajelu skootterilla on kyllä ihan enduroa, varsinkin minun skopella, jossa on pienet renkaat ja toisessa on onneksi isommat renkaat. Sitten taas kaupunkikotiin. Sunnuntaina illalla kyllä sanoin Sepolle, että pitääkö muuttaa kokonaan mökille, kun olen kyllästynyt tähän ainaiseen pakkaamiseen, mökille, kotiin, Thaimaahan! Jäisihän siinä yksi reissaaminen väliin, hmm....mietintähattuun! Maanantaina sitten syyhkäisin taas stadiin Bulevardille hakemaan lähetystöstä passit viisumeineen ja taas kotio. Käväisin kyllä Stokkalla, mutta olin taas pukenut liian kuuman takin päälleni ja hiki virtasi, Stokkallahan on tunnetusti aina hirvittävän kuuma. Ostinpa yhdestä urheiluliikkeestä joululahjankin jo, en kyllä tässä kerro kenelle ja mitä! Tänään sitten kävin Malmilla kampaajalla, en leikannut hiuksia lyhyiksi, saavat nyt kasvaa, koska Thaimaan kampaajista olen saanut tarpeekseni! Noh, hiusten värjääminen on kyllä hiukan haastavampaa, mutta olkoon. Etsin sitten myös joululahjapaperia, ei missään, kunnes eksyin Suomalaiseen kirjakauppaan ja sielläpä oli hyvä palvelu. Ei näkynyt joulupaperia, mutta myyjä läksi varastoon sitä etsimään ja löysi kuin löysikin minulle monta rullaa, jippii! Nyt kyllä pitäisi pikkuhiljaa alkaa pakkaamaan noita matkalaukkuja, huh huh, kaamea homma taas. Kyllä se siitä kunhan vaan ottaa asiakseen, sunnuntaina pitäisi viedä laukut valmiiksi jo kentälle, jotta maanantaina voi vaan hömpöttää kentällä! Miljoona asiaa on kyllä vielä hoidettava, mutta tämmöistähän se on aina tuo lähtö viikko, siis ihan normaalia!

25.10.2015 sunnuntai

No, loppuviikko menikin ostoksilla juostessa. Miksi en voinut muistaa kaikkea kerralla, vaan piti rampata joka päivä siellä sun täällä! Tulipahan joululahjatkin jo paketoitua, jonka jälkeen alkoi matkalaukkujen pakkaus. Voi vitsi, 2 laukkua kerholle tavaraa ja toiset 2 omia romppeita. Nytpä oli omia tavaroita reippaasti, vaatetta vähempi. Olipa hiukan hankala pakata, toivottavasti tavarat saapuvat perille ehjinä. Paluumatkalla on sitten 2 laukkua, joiden sisälle tungetaan 2 pienempää. Kävimme ne äsken kaameassa kaatosateessa hilaamassa kentälle, jotta ovat sitten huomenna pois jaloista. Huomiseksi on vielä leivän hakua Vaasan leipomolta ja postiin on vietävä isälle kirje, kohtahan on taas Isän päiväkin! Sitten kentälle ja läppäri sulki muutamaksi päiväksi! Eli hyvää matkaa meille ja palataan tänne taas muutaman päivän päästä, heippa!

26.10.2015 maanantai

Aamulla kävimme Vaasan leipomossa Tammistossa ostamassa kasan mustaa leipää matkalle. Siellä oli myös jälkiuunileipää, kaura sellaista. Vielä viime hetken ostoksia Cittarista ja Hopparista.

Irma ja Pekka

Hopparista tarttui matkaan sellaiset Crocksin lenkkarityyppiset kengät. Postit vielä postiin ja Julian kuppilaan syömään.  Handekin ehti vielä käydä meillä yläkerrassa kaffeella ja juttusilla. Sitten autoon, Heikin luo ja sieltä kentälle, auto jäikin Heikille. Irma ja Pekka jo siellä kentällä meitä odottelikin ja lähdimme viemään heidän laukkujaan tiskille. Sieltä sitten turvatarkastukseen ja jo alkoikin tapahtua. Ensiksi kyseltiin minun lentolaukkuni omistajaa ja se avattiin. Sieltähän löytyi epäilyttävä juustopallo, joka sitten olikin ihan vaaraton.  Sitten tuli Irman vuoro joutua vaarallisten aineiden tsekkaukseen, kädet ja käsilaukku pyyhkäistiin sellaisella lapulla ja Irmakin todettiin vaarattomaksi. Seppo pääsi läpi kommelluksitta vaan Pekan laukkuhan joutui tutkittavaksi. Olipa unohtunut sinne pieni hammastahnatuubi. Pääsimme sitten vihdoin itse kentälle ja näinhän se matka alkoi. Kävimme juomassa kaffeet ja söimme voikkarit. Koneeseen ja lento meni ihan hyvin, Pekka ei nukkunut matkalla lainkaan ja me muut tunnin pari, sehän on ihan normia.



27.10.2015 tiistai

aurinko nousee Aasiassa

Kone laskeutui ajallaan pilvien peittämään Thaimaahan. Meitä oli sovitusti auto vastassa ja matka sujui Jompparille aika joutuisaan reilussa tunnissa. Meidän olisi heti pitänyt vaihtaa talon kulkukortit, ne kun olivat vaihtuneet kesällä, eikä vanhat enää toimineet. Hilasimme laukut talon eteiseen ja onneksi sieltä tuli joku ulos ja saimme oven ilmankorttia auki. Siis kamat käytävään ja hissiin. Siihen sitten tupsahti siivooja, joka kyllä vielä meidät muistikin. Täällä on isännöintitoimisto ja melkein

koko henkilökunta vaihtunut, eikä sisään saati pihalle pääse ilman asianmukaista kulkukorttia ja taksitkin saavat sellaisen kulkuluvan ikkunaan. Tosi hyvä juttu! Irman ja Pekan majapaikassa oli juuri remontti valmistunut ja siellä piti sänky kasata sekä laittaa mööpelit omille paikoilleen. Siivotakin piti, remppaporukka ei sitä kyllä ollut tehnyt, muuten kaikki oli ihan ok, tiedoksi Jonelle! Veimme sitten Irmalle ja Pekalle meiltä petivaatteet, pyyhkeet, kahvinkeittimen jne. Seurasi muutaman matkalaukun purkaminen ja tarkoitus oli käydä oman pihan kuppilassa syömässä, vaan se oli sulki. Ei kun tallustamaan kotikadulle ja Sevillaan. Syötyämme kotiin Sevenin kautta ja mitä ihmettä; iltakaljat jäikin sitten kauppaan, joku Buda-päivä! Iltasella tulivat Pekka ja Irma vielä meille yömyssylle, olinhan tuonut matkalaukuissa kotoa muutaman pullollisen kahvikonjakkia tänne, koska sitä ei enää saa lentokentältä. Jossain välissä vaihdoimme ne kulkukortitkin uusiin kivannäköisiin sinisiin PP-kortteihin.  Vihdoin kello läheni ilta ysiä ja saatoimme kaikki käydä yöpuulle. Hyvää yötä kaikille :)

28.10.2015 keskiviikko

Ja niinhän sitä taas nukuttiin makeasti kellon ympäri, kuten aina ensimmäisenä yönä. Kylläpä oltiinkin sitten niin pirteää porukkaa! Jatkoin laukkujen purkamista ja ihmettelin minne olin eilen kaikki tavarat laittanut. Näin käy aina, kun purkaa laukkuja ja laittaa tavaroita paikoilleen matkaväsymyksessä. Onneksi en ollut ainoa, Irmalle kävi samoin. Seppo lähti silla aikaa purkamaan autosta fillarit pihalle ja viemään autoa pesuun. Mutta, mutta, hän oli keväällä Suomeen lähtiessämme unohtanut irrottaa akunkengän (mikä se sitten lieneekään) ja auto ei inahtanutkaan. Polkupyörätkin jäivät autoon, koska se oli parkkeerattu perä muuria vasten, eikä takaluukku siis aukea. No, ei kun patikoimaan Beach Roadille, hyppy lavataksiin ja menoksi ex-Carrefuriin ostoksille ja ostos numero yksi oli laturi akkua varten. Taksilla kotiin ja kiiruusti muumijunaan ja sitten klubille kalasopalle. Eipä siellä ollut tunkua ja olipa taas kiva nähdä tuttuja, ihan kuin ei poissa olisi ollutkaan. Kello oli jo paljon yli neljän, kun lähdimme kävelemään taas kohti kotia. Seppo raahasi akun autosta sisälle lataukseen ja me muut menimme altaalle uiskentelemaan. Se kyllä loppui aika lyhyeen  ukkosen alkaessa kolistelemaan. Onneksi se ei kuitenkaan tullutkaan meille. Illalla kävimme vielä Irman ja Pekan luona turisemassa.

29.10.2015 torstai

Se akku....
Seppo lähti aamulla pesettämään autoa raahattuaan ensin sen akun autoon, joka vaivoin jaksoi käynnistyä ja loppujen lopuksi osa autosta piti pestä auton ollessa käynnissä. Polkupyörätkin olivat päästäneet ilmat renkaista, noh, pikku juttu sinänsä. Ai niin, pihalle on vihdoin tuotu polkupyöräteline, kiva! Se akkuhan olikin sitten ihan sökö, kuten vähän uumoilimmekin ja Seppo

Tipa ja päivänsankari
seleleineen

lähti sitten Pekan kanssa Sukkarille ostamaan autoon uuden akun ja nyt se taas pelittää ja niin putipuhtaanakin! Siis laturi maksoi sen 1000 bathia ja uusi akku 2000 bathia eli toimintamme oli melko älykästä! Illalla kävelimme sitten Puntipalle synttäreille, mutta siitä kerron hiukan myöhemmin. En nääs jaksa tätä läppäriä, kirjoitan ja kirjoitan, mutta kone tykkää tehdä taas hidastuskirjoitusta, en jaksa odotella sitä.
Siis synttäreillä, siellä oli yhden tarjoilijan synttärit ja sinne siis matkasimme. Maan tavan mukaan hänellä oli nauha kaulassa ja siihen vieraat niittasivat 100 bathin seteleitä pötköön ja illan mittaan niitä pötköjä olikin jo mukava rivi. Ruokaakin oli tarjolla ja kuten aina Pekka ja Tipa tarjosivat maukasta mutusteltavaa. Loppuillasta olikin jo isäntäparikin aika juhlatuulella, jotkut tanssivat ja musiikki soi thaikkulaisittain tosi kovaa, edes omia ajatuksia ei kuullut. Noh, jokainen saattoi puhua mitä hyvänsä, eikä kukaan kuullut ja juttu luisti hyvin! Tapasimme siellä paljon tuttuja, joita tapaamme vain täällä, ei koskaan kotomaassa. Kolmisen tuntia jaksoimme siellä olla ja sitten tallustelimme kohti kotia.

synttäreillä

Tarjoilut

Keksin muuten miksi tämä kone välillä kirjoittaa sitä hidastelua, ainakin se liittyy kuvien lataamiseen. Aina kuvien latauksen jälkeen alkaa se hidastelu, täytyypä tarkkailla.








30.10.2015 perjantai

Aamupäivällä lähdimme retkeilemään autolla tuonne Sattahipin suuntaan. Katsoin iPadilla valmiiksi reitin Silver Lakeen, latasin sen. Otin tabletin mukaan autoon ja huomasin sen näyttävän reittiä eli toimivan navigaattorina vaikka siinä ei ollutkaan nettikorttia, aina oppii näköjään uutta. Löysimme jopa hyvin perille ja ensin kävimme pällistelemässä korkeaan kallioon kaiverrettua kultaista Buddhaa ja siirryimme Silver Lakeen. Se on sellainen puisto ja siellä on myös viininviljelyä, he tekevät

Buddha kalliossa

myyntiin omaa viiniä, tosin se on aikas kallista. Ruukkukukkia saa sieltä myös ostaa. Sieltä lähdimme ajelemaan kohti Sattahippiä, tarkoituksena käydä pienessä kalastajakylässä ja sen temppelialueella. IPadista seurasin ajoamme, mutta kun ei ollut sitä nettikorttia, menimme sitten ihan vika paikkaan. No, onpahan nyt nähty Sattahipin telakka-aluekin. Näkyi siellä muutama

onkos nämä samoja kukkia kuin kotipuolessa - eivät olleet

sotilasaluskin, mutta sinnehän meillä valkonaamoilla ei ole asiaa, vain thaikut pääsevät niihin tutustumaan. Kurvasimme sitten takaisin ja pysähdyimme ensimmäiseen paikalliseen ruokapaikkaan. Siellä tilasimme turvalliset Kau pat kait. Kello oli harhaillessamme edennyt jo niin pitkälle, että päätimme jättää kalastajakylän etsimisen toiseen kertaan. Ajoimme siis kotiin. Illemmalla veimme pyykit pesulaan, kävimme iltatorilla sekä pikku-Tescossa kotikadulla. Matkalla törmäsimme Oulun Riittaan Park Lanen edessä ja hän näytti käsivarttaan. Hän oli ollut pankkiautomaatilla ottamassa rahaa, kun pari muurahaista puri häntä käteen. Aika hurjan näköisiä kämmenen kokoisia punaisia laikkuja niistä tuli. Apteekissa varoittelivat, jotta jos tulee huono olo, on mentävä sairaalaan. Riitta kyllä sanoi kuitenkin menevänsä huomenna pariksi tunniksi töihin klubille. Niin se päivä taas hurahti!

murkinalla jossain päin Sattahippiä

31.10.2015 lauantai

Jomtien sauna

Aamulla pakkasimme autoon klubille tuomamme tavarat (vaan tulipa kämppään tilaa, sinne menivät myös kaksi isoa matkalaukkuamme säilöön) ja suuntasimme Jomtien saunalle. Saunalla tietty saunottiin (en minä, koska en ole saunaihminen), uitiin, syötiin aamiaismunakkaat ja taas saunottiin, otettiin hiukka mollikkaa ja uitiin! Kahden maissa sitten ajoimme klubille, roudasimme tavarat sisään. Väkeä oli juuri nimeksi, eikä Riittaa näkynyt, toivottavasti niistä muurahaisten pistoista ei tullut lisää vaikeuksia. Söimme sitten rokat ja letut. Totesin taas kerran, että ne letut eivät sitten sovi vatsalleni. Enhän edes pidä letuista, miksi siis syön niitä eli se loppui nyt! Sieltä sitten ajelu kotiin. Toiset ottivat päivätorkut, mutta minullahan se tarkoittaa ihan jotain muuta; kävin uimassa, soitin äidille Suomeen, pesin koneellisen pikku pyykkiä, selvitin puhelimien ja kameroiden piuhoja, latasin kuvat läppärille, kirjoitin hiukan blogia jne. Sitten Irma tupsahti ovelle ja lähdin hänen kanssaan hakemaan pyykkejämme pesulasta ennen kuin tulisi pimeää. Minähän en halua kulkea täällä pimeässä. Illan pimetessä kävimme vielä "yö uinnilla", Irma, Pekka ja minä. Seppohan ei ui lainkaan, vesi on kuulemma juomista ja suihkua varten.

 

SYYSKUU

1.9.2015 tiistai

Se on syksy, tosin on oikein lämmintä auringossa. Läksin siis pyykkäyksen jälkeen (oli viikonloppuna yövieras) Handen mökille hakemaan taas kanille voikukanlehtiä skootterilla. Sielläpäin oli aivan pikimustat pilvet, mutta ne näyttivät vaeltavan toiseen suuntaan. Ajelin sieltä vielä hetken matkaa, tarkoituksen ottaa hiukka vakokuvia, vaan sitten alkoi tippua isoja pisaroita. Eihän minulla ollut sateen pitäviä vaatteita, tosin en ole sokerista, mutta piti sitten kääntyä kotiin, koska pyykit olivat narulla melkein kuivina. Seppo ei edes ollut huomannut sadetta. Laitoin sitten pyykit terassille, koska lähdemme huomenna stadiin, eikä niitä voi uloskaan jättää.



peilikuva

vahingonlaukaus, mutta aika hyvä eikö?

8.9.20145 tiistai

Hah, eipä tuo kirjoittelu edisty, vaikka ei enää duunissa tarvii käydä, minkähän syyn nyt keksisin! Paree olla tykkänään selittelemättä mitään! Elikä kävimme siellä kaupunkikodissa ja tietty satoi koko reissun, taisi kyllä sataa koko Suomessa, mitäs sitä turhaan valitella. Hommia löytyi, Seppo tuurasi Handea, kun Hande oli kaksi päivää tenteissä, Sepolla oli hammaslekuri, kun hammas lohkesi. Sitten piti käydä Jumbon Forexissa vaihtamassa hiukka batheja itselle sekä Pekalle ja Irmalle, kun Hankasalmella se ei onnistu tuosta vaan. Itselläni oli pari tuhatta bathia, mutta en millään muista paljonko jäi talvikotiin lompsaan. Kuvasin kameralla viimeksi kaikenlaisia tavaroita, jotka sinne jätettiin, ettei tarvitse muistella ja raahata jopa tuplasti rompetta sinne, vaan en lompsaa älynnyt kuvailla. Rahaa pitää olla ekoille päiville sekä taksimatkaa varten, muutenhan saamme rahaa "seinästä" kun meillä molemmilla on thaikkutilit. Ennen kaupunkiin lähtöä tilasin XLmotosta itselleni uuden kypärän. Pitäähän se olla skootterin väreihin sopiva eli valkoinen jossa on ruskeita ja oransseja kukkia. Minulla on se harmaa kypärä, mutta pojat sitä  aina lainailevat ja luulisin, että tämä kypärä saisi olla minun

Turo

käytössä. Lauantaina aamulla heräsin kovaan meteliin, ihan kuin juna olisi kulkenut talon vierestä, niin kova sadekuuro tuli ja niitä tulikin kaiken päivää. Ihmettelin välillä, että kuinkahan pääsemme autoon kuivina, kun pitäisi lähteä takaisin mökille. Pääsimme sitten kuitenkin suht kuivina autoon ja matka mökille alkoi. Aamulla tuli sitten tekstari, että kypärä oli tullut Hankasalmen K-kauppaan, posti on siellä ja kauppa avoinna aina klo 23:een asti eli saan sen napattua kyytiin matkalla. Hande, Veikko ja Hepe olivat menneet mökille jo perjantaina ja Veikko oli tietty napannut sen harmaan kypärän sekä mopon tallista. Mökillä olikin sitten kovasti ukkostanut, onneksi satoi enää vähänlaisesti. Sunnuntaina olin aamulenkillä koirien kanssa ja tuolta tyhjältä tontilta läksi kuin salama juoksuun jänis, Jyryhän siitä nosti mekkalan ja Nero aikoi lähteä takaa-ajoon, mutta onneksi totteli kieltoani, tosin se katsoi minua hiukan hölmistyneen näköisenä. Nero on kyllä sen verran raskastekoinen sakemanni, ettei se kovin

maissi

kauaa juokse jänön perässä. Se jänis juoksi todella kovaa tietä pitkin pohjoisen suuntaan, eikä sillä ainakaan ollut jänisruttoa. Sitä on kuulemma tänä vuonna kovasti liikkeellä jäniksillä. Pojat sitten läksivät iltapäivällä ajelemaan kotiin ilman saalista, siis jänö on vielä hengissä, taisi olla piilossa tuolla tontilla puukasassa. Maanantai tuli ja meni, tänään tiistaina Seppo on jossain putkihommissa ja minä olen pessyt ikkunoita. Käsissäni oli kaikkea roinaa ja piti saada yksi niistä roskikseen. Kun ei ollut sitä kolmatta kättä, tuumasin voivani vetää roskiskaapin auki sormella, sillä nimettömällä. Voi vitsi, kuinka se sormi naksahti ja siihen sattui ihan vietävästi, samalla tuntui kuin sähköisku olisi mennyt ihan kyynärpäähän asti. No, sitten pesin loput ikkunat vasemmalla kädellä ja jälki oli sen mukaista, huoh! Juu, kello on nyt puoli viisi ja Jyry haukkuu tuolla ulkona tarhassa siihen malliin, että ruokaa pitäisi saada eli täytyy syöttää välillä koirat ja jos sitten vaikka saisin tänne lisättyä muutaman kuvan sivuja koristamaan.

Noo ni, nyt on muutama kuva lisätty, pitää vielä tutkia kameroiden kuvat. Juu, vain toope tekee kattoon ruuvattavaa koukkua varten alkureiän saksilla ja painaa peukalolla saksien terään ja haavahan siitä tulee ja tässä se toope kirjoittelee. Oikea käsi kärsi siis tänään tuplavahingon, mutta kukka roikkuu nyt nätisti amppelissa olkkarin ikkunalla, niin ja suurin piirtein puhtaan ikkunan edessä.
Ja jatkuu; piti laittaa sauna lämpiämään ja kuinkas ollakaan, poltin oikean käden etusormen jossain vaiheessa, ei iso jälki, mutta kumminkin. Huomasin muuten samalla lämmitysreissulla, että saunan ikkunat pitää myöskin pestä, eipä tullut aiemmin mieleen. Sitten vähän googlasin netistä tietoa ja huomenna lähdenkin sitten Pieksämäkeen markkinoille. Luulin että markkinat olivat tänään, niinpä olivathan ne tänään ja huomennakin jatkuu. Oli täällä Hankasalmella ne Mikko markkinat sen verran surkeat, että ihan kiva päästä kunnon markkinoille ja kelpo sääkin on huomiseksi luvassa.


13.9.2015 sunnuntai

Taasha tuo viikko hurahti, mutta onpa ollut kesäinen sää! Tulipa pestyä sitten saunan, aitan ja Kutomonkin ikkunat ja mitä siitä sitten seurasikaan; kaamea kärpäshyökkäys. Ihan oikeasti niitä

hurisi

omasta kasvihuoneesta

miljoonittain varsinkin yläkerrassa. Alkoi taas kärpäsansojen viritys, kattoon roikkumaan ja ikkunoihin liima-ansoja. Sittenpä niitä kuolleita kärpäsiä oli lattiat täynnään ja joka päivä niitä pitää imuroida, jotta siellä saattaa kävellä tallomatta niitä raatoja jalkoihinsa. Kävin myös Pieksämäessä markkinoilla äiteen kanssa ja samalla reissulla kiersimme kirppareita. Ennen kotimatkaa poikkesin vielä kaffeella äiteen naapuritalossa kaverini Eijan luona. Olimme Eijan kanssa työtovereita jo Eläke-Fenniassa töissä ollessamme. Kiva, kun jotkut ystävyydet jatkuvat, vaikka samassa työpaikassa ei enää ollakaan. Ja toisaalta, sainhan paljon uusia kavereita kesäduunistani.  Kotona olinkin sitten vasta ilta


kuuden maissa, mutta kiva päivä olikin! Viikonloppuna tulikin sitten Hande, Eetu, Vama ja Hepe metsästysviikonlopun viettoon.

Pikku tauko, tää kone haluaa käynnistyä uudelleen joidenkin päivitysten vuoksi, hetki pieni.....

Ja niin kone on taas päivitetty, mitä se sitten pitäneekään sisällään. Mihinkäs jäinkään...

metsämiehet nuotiolla sopanlämmityksessä

Ai niin, Seppo ja Hande oli Laurilassa asentamassa ilmalämpöpumppua ja Irma kutsui minutkin päivällä syömään. Pekka oli tehnyt riisiä ja kanaa, koska Hande ei juuri muuta voi syödä, keliakia ja lisukkeena tietty salaattia. Mutta olipa Pekka tehnytkin hyvää ruokaa, ihan thaimaalaisittain. Hän oli hiukka kiroillut laittaessaan vahingossa kalalientä riisin sekaan, mutta lohduttelimme häntä, että Thaimaassa käytetään kaikkeen kalalientä. Hehän lähtevät meidän matkassa lokakuussa Jompparille.
Läksin päivällä ajelemaan skopella (lue skootteri, opin uuden sanan pojilta)  kassillinen kameroita matkassa. Eihän koskaan tiedä mitä eteen tulee. No, käväisin Handen mökin pihalla ja siellähän lenteli perhosia kukissa ja niistähän sitten piti kuvia ottaa.
No mutta, taas tulee keskeytys; kello on jo puoli kasi illalla ja autoni ovet ovat selällään ja kasvihuoneenkin ovi on auki, hoh hoijaa, siis menoksi :)


uusi kypärä

Kävin sitten samalla koirien kanssa iltalenkillä ennen pimeän tuloa. Täällähän on pimeällä oikeesti pimeää, ei ole katulamppuja, kynttilät pihalyhdyissä vain loistelee. Vaan ei sattunut kameraa matkaan, oli tosi hieno auringon punaama taivaanranta ja punaisia pumpulipilviä. Täytyy kokeilla huomisiltana uudelleen, jospa saisi vangittua kameran kortille sen näyn.

Laitanpa vielä muutaman kuvan tänne...

28.9.2015 maanantai

Taasha tuo aika meni liukkaasti! Ihan alkaa hirvittää, kuinka kiire on sitten eläkkeellä, kun nyt on jo näin huikee meno! Pari viikkoa sitten alkoi mökin siivous ja pakkailu kaupunkireissun tiimoilta. Ensin piti käydä Pieksämäessä kasaamassa äiteen ja iskän uusi jenkkisänky ja hienohan siitä tulikin, tosin vanhat yöpöydät eivät enää olleet äidin mieleen ja lupasin kaupunkireissulla hakea uudet mustat Ikeasta. Pieksämäestä tultuani läksimme heti ajelemaan kohti Helsinkiä ja koko matkan satoi. Seuraava päivä menikin sitten ostoksilla, passikuvissa jne. Lauantaina ajoimme Porvooseen

Jyry

hautajaisiin ja illalla tilasin passit netin kautta. Olipa se helppoa, vähän naputtelua, sinne meni ja nyt vaan odotellaan passipostia. Tulostin myös vinon pinon lomakkeita viisumien hakua varten. Sunnuntaina kävin siellä Ikeassa ostamassa ne yöpöydät ja tiistaina taas matka mökille. Seppo kokosi ne yöpöydät ja minä aloin tekemään spagettia ja jauhelihakastiketta. Vaan eipä ollutkaan kaapissa mitään kastikejuttua. Jääkaapista löysin Violan ruokajuustoa, ei kun pannulle, mutta se vaikutti hiukan liian paksulta ja etsin sitten kaapista vielä kermapurkin. Lorautin sitä pannulle ja voi kauhistus, se oli kyllä liian keltaista eli ei se ollutkaan kermaa, vaan mitä? Lukaisin pullon kyljestä; mangosmoothie! Aikanaan sitten pisteltiin sitä sörsseliä poskeen ja kyllä se kuulkaa olikin ihan pikantin makuista, mango maistui vain vienosti. Toisaalta, laitetaanhan Thaimaassakin ruokien

syksyn värejä

sekaan kaikenlaista hedelmää. Torstaina sitten taas Pieksämäkeen yöpöytien kanssa ja kylläpä ne hyvin sopivatkin uuden sängyn kanssa, oikein kaunista. Illalla tulivat mökille Hande ja Tumppi, koskapa lauantaina alkaa hirvestys. Tällä kertaa emme pakene hirviporukan saapumista, vaan meidän pitää viedä ensimmäinen lihasatsi kaupunkiin ja seuraavat mahtuvat sitten tuonne autotallin pakastimiin. Perjantaina oli kiva sää ja hyppäsin skopen päälle ja ajelin sinne tänne kamerat matkassa. Lopulta kurvasin Antinrantaan katsomaan miltä järvi näin syksyllä näyttää. Hepekin saapui iltasella hirvestykseen. Lauantaina läksimme käymään kirkolla ja heti tuossa meidän nurkalla oli ensimmäinen hirvenkaato. Seppo hiljensi ja minä karjaisin; pysähdy. Pitihän se hirvi ja metsämies kuvata, kun kohdalle satuttiin. Olipa metsästäjällä tyytyväinen ilme. Kirkolla sitten hoidettiin asiat ja menimme Sidaliin syömään kebabia, aina yhtä hyvää ja takuuvarma valinta. Hirviä tulikin sitten päivän aikana kaksi, nuoremmat metsämiehet saivat ne tänä aloituspäivänä. Tänään läksimme katsastamaan mun autoani. Piti löytää sellainen asema, jossa on myös rekisteröintipalvelut. Niitä netin mukaan on Jyväskylässä vain 2. Noh, niitä sitten etsiskelemään ja niitä sitten kyllä etsittiinkin muutama tovi. IPhonen navigaattori toimi ja ei toiminut eli se siitä. Lopulta ihan vahingossa kurvasimme oikeaan paikkaan, Plus-katsastus siinä Plantagenin ja Motonetin kulmilla. Katsastuksessa meni ihan vartti ja sitten läksimme etsimään murkinaa, oli jo toosi kova nälkä. Niin, se katsastusmies sanoi, että on tosi hyvässä kunnossa mun autoni, laitoimme sen myös "seisontaan" talveksi. Viime syksynä Seppo vei autoni katsastukseen Pieksämäkeen ja siellä oli sellainen kalju nutturapäinen eukko, joka yritti särkeä ja onnistuikin siinä autoni helmat. Sitten hän väitti iskareiden olevan sököt, eikä ottanut edes testiä tai ei antanut sitä paperia meille. Iskarit oli muuten tasan vuoden vanhat, ja mun ajoilla!! Hän vaan sanoi, että viekää auto uusinta

ajelulla

katsastukseen Helsinkiin, johon Seppo, että auto asuu kyllä Hankasalmella. Auto piti sitten ajaa stadiin ja siellä ihmettelivät sen eukko katsastusta sekä ihmettelivät sen testilappusen puutetta. Vastaisuudessa katsastamme auton Jyväskylässä. No niin, paluumatkalla tuli Hepe autolla 9-tiellä meitä vastaan, emmekä edes huomanneet. Hän uhkasi ottaa meidän ajokortit pois, kun emme näe mitään :). Oli mun duunikaverikin Revontulesta tullut vastaan matkalla eli kyllä mun auto on tällä seudulla jo tunnettu kohde. Ai niin, lauantaina olisivat Revontulessa tarvinneet mun apua, vaan oli jo sovittu muuta touhua. Olisihan se kiva käydä siellä silloin tällöin talvellakin, mutta mehän suuntaamme kohta tuonne kesämaahan. Ja tämä mun tukka, olen taas kahden vaiheilla, leikatako vai antaa kasvaa! Pituus on nyt siinä ja siinä; ihan ponnaria ei vielä saa ja takatukka on aina kauluksen alla, kääk! On muuten kiva tunkea hiuksia kypärän alle, olis kivempi jos saisi siitä vaikka letin, siis hiuksista vaikka joskus tekisi mieli vääntää se kypärä letille. Ostin sitten sellaisen ohuen kypäräpipon, jonne voi hiukset työntää. Ja sitten on vielä toinen hankaluus, nimittäin silmälasit. Pitää valita lasit, joissa on tukevat sangat, koska ne pitää suorastaan tunkea päähän kypärän alle. Piilarit olis kivat, vaan ei kiitos!

Antinranta

joutsenia pellolla



korppi

märkä kuusi

30.9.2015 keskiviikko

Pakkasta aamulla, ihan -0,3 eli syksy on tuloillaan. Päivällä kävin siivoamassa Handen mökin, hän kun ei sitä hommaa metsästykseltä kerkee :) Illalla kävivät Irma ja Pekka tuhoamassa meidän pakastimen jäätelövarantoja, ne kun eivät säily hyvinä kevääseen pakkasessa, siis ne jäätelöt. Samalla  suunniteltiin Thaimaan reissua. Sitten vaan kamat kasaan ja huomenna matka kohti kaupunkikotia alkakoon. No, tulemme tänne mökille vielä lokakuun puolessavälissä hirvipeijaisiin ja samalla on hyvä tsekata, että kaikki on kunnossa talvea varten.