LOKAKUU

Hartolan joutsenet

7.10.2015 keskiviikko

Noo ni, kyllä vaan on kiirus ja muuten, ihan lähtöön on kokonaista 19 päivää, hui! Julia on laittanut tuohon puhelimeeni sellaisen jutun (dreamdays), josta näkee kuinka monta päivää on jäljellä, milloin mihinkin. Tässä on kaikenlaista hommaa ollut; serkkuni Paulan kanssa Kaaressa jokavuotisella shoppailureissulla, Handen kanssa Ikeassa - taas shoppailemassa, Valio-myrskykin sattui ja mökillä sähköt päivän poissa, Linnaisissa lauantaina sukulaistapaamista. Oli muuten taas kiva nähdä sukua ja suuri kiitos Paulalle ja Raimolle sekä tietty kokkailijalle eli Tonille, että jaksavat tämmöisiä

tapahtumia järjestää. Sunnuntaina kirjoitin viisumilappuja käsin, kääk! Elikä 12 lappusta käsin ja menihän taas muutama lappunen roskiin ja ei kun taas kirjoittamaan uusiksi! Maanantaina kävimme lääkärissä viisumeita varten,  ihan tyhmiä juttuja, ei täällä ole sellaisia tauteja, joita siinä mainitaan. Totesin kyllä lääkärin kanssa, että jossain maissa varmasti sellaisia tauteja ilmenee ja säännöt on kaikille samat. Tuntuu vaan niin turhalta maksaa siitä reilu 90 euroa per nuppi. Sitten eilen hyppäsin bussiin ja hurautin kaupungille. Ekana piti käydä vaihtamassa Tšekin rahaa, korunoita Handelle. Hän kun lähtee torstaina Prahaan reissun päälle, kerkeää vielä ennen meidän lähtöä. Sitten värjöttelin ratikkapysäkillä, oli muuten tosi kylmää ja enhän ollut tietysti sellaiseen lainkaan varautunut. Maistraatissa (Bulevardilla) oli yllättäen huimasti porukkaa, tosin muutamat maahanmuuttajat olivatkin sitten ihan väärässä paikassa, mutta silti oli väkeä. No, ei siellä

eka pataleipä

kumminkaan sitten kauaa mennyt. Joo, 4 leimaa ja siitä pulitin 48 euroa! Sitten kauppojen kautta takaisin kotio. Ai niin, piti stadissa soittamani Hepelle, josko hän lähtisi kanssani jonnekin lounaalle, mutta kuinkas ollakaan, puhelin jäi kotiin. Piti sitten käydä ihan yksinäni lounaalla. Kampissahan on ruokapaikkoja monta ja ensin aioin mennä Thai-kuppilaan. Siellä oli niin pitkät jonot, että meninkin sitten viereiseen Don Cornelioon. Ruokaa sai kyllä odotella turhan kauan, eikä se spagetti maistunut lainkaan italialaiselta, mutta veipä nälän. Sitten takaisin himaan. Tänään keitin pitkästä aikaa kunnon siskonmakkarasoppaa. Syötyäni oli tarkoitus lähteä fillaroimaan, postiin ja jonnekin muualle. Aamulla oli pakkasta -5,4 ja nyt päivällä olisi ollut oikein hieno sää fillaroida, +8. Hilasin fillarin pihakopista, mutta renkaissa oli liian vähän ilmaa. En ole vielä tähän ikään oppinut pumppaamaan renkaisiin ilmaa ja

toinen pataleipä

ajattelin nyt olevan jo korkea aika opetella. Vajassa oli sellainen iso jalkapumppu (tai mikä sen nimi onkaan),mutta, mutta, ei sen suulake mennytkään venttiiliin. Sitten kiersin koko talon ja kellarin; ei yhen yhtä pumppua, halvattu sentään! Hande on joskus ostanut minulle sellaisen jalkapumpun, missä nykyään lienee! Siispä en lähtenytkään tänään ajelemaan, jospa joku tulisi käymään (Seppo tai Hande) ja pumppaisi ne renkaat. Muutoin fillarointi jää huomiselle. Tuumasin sitten, että nyt tartun tähän läppäriin ja raapustan joutessani jotain tänne. Ai niin, olishan mulla pipohommia!!
Ärsyttää, ärsyttää! On taas se aika vuodesta, kun nuo halvatun raatokärpäset pörrää kaikkialla! Ja aina ne kärpäset pörrää siellä missä mun kärpäslätkä ei ole tai kärpäslätkä ei koskaan ole siellä missä kärpäset, ääh :)

20.10.2015 tiistai
Onnea Tarja

Julia testaa Sepon skootteria ja huomaatteko minne
mun uusi kypärä on joutunut

No niin, siis seuraavana päivänä pääsin sitten ajelemaan Siltamäkeen. Handekin läksi päivällä pitkän viikonlopun viettoon Prahaan, minä koiravahtina ja Seppo hommissa. Siinähän se viikonloppu menikin rattoisasti. Juu, lauantaina sitten leivoin ekan pataleipäni. Olipa helppoa, ensin kuivat aineet kulhoon ja nesteet perään, sekoitus ja 12-18 tunniksi jätetään kulhoon muhimaan. Seuraavana
päivänä kipataan taikina leivinpaperin päälle ja taitellaan noin 10 kertaa, siis ei vaivata lainkaan ja

jonotusta

sitten nakataan taikina kuumaan pataan. Kylläpä tulikin helposti hyvää leipää. Teinkin leipiä sitten monena päivänä peräkkäin. Maanantaina läksin paperinipun kanssa stadiin Thaimaan lähetystöön viisumeita varten. Kotona sitten ykskaks alkoi sydän lyömään villisti ja henki meinasi loppua. Löysin verenpainemittarin ja se näytti pulssin olevan 178, joopa joo!  Siihen samaan hässäkkään tulivat Julia ja Veikkokin kotiin. Soitin sitten terkkarille ja hän käski mennä sydänfilmiin Tapuliin, mutta yksin en saanut autoa ajaa, Julia lähti mukaan. Handen auto oli sopivasti huollossa ja pihassa oli Vaunulan sijaisauto, henkilömallinen. Sillä sitten läksimme ajelemaan. Pelleilimme matkalla, että tässä sitä ajellaan Jethron autolla, kyljissä kun luki aninkainen.fi. No, syytähän sitten loppujen lopuksi ei tälle läpätykselle sitten löytynyt ja terkkarissa pulssi oli 102 ja koko ajan laskusuunnassa, onneksi. Arvatkaa vaan, pelästyttikö moinen! Seuraavana päivänä kävimme sitten Thaimaasta tuttujen Arjan ja Jukan luona syömässä ja olipa Jukka tehnyt maittavaa ruokaa, kiitos siitä. Ilta sujahti ihan liian vikkelään ja piti suunnistaa kotia kohti nukkumaan. Vein muuten heille tuliaisina yhden pataleivän!

jonotuksen syy

Sitten keskiviikkona pakattiin auto, Seppo muuten osti myös mopon ja siellä se autossa törötti. Torstaina läksimme taas mökille Julia matkassa, hänellä oli syyslomaa. Perjantaina kävimme Pieksämäessä ja taas tietty mummon kanssa shoppailemassa, koko päivä siihen taas menikin. Illalla kävimme Julian kanssa mopoilla Laurilassa ja olipa jännäajella pilkkopimeässä sieltä kotiin mökille.
Lauantai kului Julian kanssa mopoillessa ja illalla menimme Peuranlinnaan hirvipeijaisiin. Peijaisista näkyy väki vuosi vuodelta vähenevän, harmillista! Sunnuntaina lähdimme vielä Julian pyynnöstä vähän, siis vähän mopoilemaan. Ajelimme pitkin poikin metsäautoteitä ,ai miksikö? No, Juliallahan ei ole vielä mopokorttia. Sittenpä kävi ohraisesti, eksyimme. Onneksi minulla oli kännykkä mukana ja siinä sitten navigaattoria tutkimme. Sen verran kyllä seutua jo tunnen, että tiesin mihin suuntaan pitää hakeutua, pyörät ympäri ja toiseen suuntaan. Pikkuisen sitten otettiin riski ja ajelimme noin

metsäautotiellä vaan ei kartalla

kilometrin oikeaa maantietä, kunnes Peuranlinnan kohdalla käännyimme taas metsätielle ja löysimme jo kotimökille. Retki kestikin melkein 2 tuntia, mutta olipa meillä skootteriseikkailu. Metsäautoteillä ajelu skootterilla on kyllä ihan enduroa, varsinkin minun skopella, jossa on pienet renkaat ja toisessa on onneksi isommat renkaat. Sitten taas kaupunkikotiin. Sunnuntaina illalla kyllä sanoin Sepolle, että pitääkö muuttaa kokonaan mökille, kun olen kyllästynyt tähän ainaiseen pakkaamiseen, mökille, kotiin, Thaimaahan! Jäisihän siinä yksi reissaaminen väliin, hmm....mietintähattuun! Maanantaina sitten syyhkäisin taas stadiin Bulevardille hakemaan lähetystöstä passit viisumeineen ja taas kotio. Käväisin kyllä Stokkalla, mutta olin taas pukenut liian kuuman takin päälleni ja hiki virtasi, Stokkallahan on tunnetusti aina hirvittävän kuuma. Ostinpa yhdestä urheiluliikkeestä joululahjankin jo, en kyllä tässä kerro kenelle ja mitä! Tänään sitten kävin Malmilla kampaajalla, en leikannut hiuksia lyhyiksi, saavat nyt kasvaa, koska Thaimaan kampaajista olen saanut tarpeekseni! Noh, hiusten värjääminen on kyllä hiukan haastavampaa, mutta olkoon. Etsin sitten myös joululahjapaperia, ei missään, kunnes eksyin Suomalaiseen kirjakauppaan ja sielläpä oli hyvä palvelu. Ei näkynyt joulupaperia, mutta myyjä läksi varastoon sitä etsimään ja löysi kuin löysikin minulle monta rullaa, jippii! Nyt kyllä pitäisi pikkuhiljaa alkaa pakkaamaan noita matkalaukkuja, huh huh, kaamea homma taas. Kyllä se siitä kunhan vaan ottaa asiakseen, sunnuntaina pitäisi viedä laukut valmiiksi jo kentälle, jotta maanantaina voi vaan hömpöttää kentällä! Miljoona asiaa on kyllä vielä hoidettava, mutta tämmöistähän se on aina tuo lähtö viikko, siis ihan normaalia!

25.10.2015 sunnuntai

No, loppuviikko menikin ostoksilla juostessa. Miksi en voinut muistaa kaikkea kerralla, vaan piti rampata joka päivä siellä sun täällä! Tulipahan joululahjatkin jo paketoitua, jonka jälkeen alkoi matkalaukkujen pakkaus. Voi vitsi, 2 laukkua kerholle tavaraa ja toiset 2 omia romppeita. Nytpä oli omia tavaroita reippaasti, vaatetta vähempi. Olipa hiukan hankala pakata, toivottavasti tavarat saapuvat perille ehjinä. Paluumatkalla on sitten 2 laukkua, joiden sisälle tungetaan 2 pienempää. Kävimme ne äsken kaameassa kaatosateessa hilaamassa kentälle, jotta ovat sitten huomenna pois jaloista. Huomiseksi on vielä leivän hakua Vaasan leipomolta ja postiin on vietävä isälle kirje, kohtahan on taas Isän päiväkin! Sitten kentälle ja läppäri sulki muutamaksi päiväksi! Eli hyvää matkaa meille ja palataan tänne taas muutaman päivän päästä, heippa!

26.10.2015 maanantai

Aamulla kävimme Vaasan leipomossa Tammistossa ostamassa kasan mustaa leipää matkalle. Siellä oli myös jälkiuunileipää, kaura sellaista. Vielä viime hetken ostoksia Cittarista ja Hopparista.

Irma ja Pekka

Hopparista tarttui matkaan sellaiset Crocksin lenkkarityyppiset kengät. Postit vielä postiin ja Julian kuppilaan syömään.  Handekin ehti vielä käydä meillä yläkerrassa kaffeella ja juttusilla. Sitten autoon, Heikin luo ja sieltä kentälle, auto jäikin Heikille. Irma ja Pekka jo siellä kentällä meitä odottelikin ja lähdimme viemään heidän laukkujaan tiskille. Sieltä sitten turvatarkastukseen ja jo alkoikin tapahtua. Ensiksi kyseltiin minun lentolaukkuni omistajaa ja se avattiin. Sieltähän löytyi epäilyttävä juustopallo, joka sitten olikin ihan vaaraton.  Sitten tuli Irman vuoro joutua vaarallisten aineiden tsekkaukseen, kädet ja käsilaukku pyyhkäistiin sellaisella lapulla ja Irmakin todettiin vaarattomaksi. Seppo pääsi läpi kommelluksitta vaan Pekan laukkuhan joutui tutkittavaksi. Olipa unohtunut sinne pieni hammastahnatuubi. Pääsimme sitten vihdoin itse kentälle ja näinhän se matka alkoi. Kävimme juomassa kaffeet ja söimme voikkarit. Koneeseen ja lento meni ihan hyvin, Pekka ei nukkunut matkalla lainkaan ja me muut tunnin pari, sehän on ihan normia.



27.10.2015 tiistai

aurinko nousee Aasiassa

Kone laskeutui ajallaan pilvien peittämään Thaimaahan. Meitä oli sovitusti auto vastassa ja matka sujui Jompparille aika joutuisaan reilussa tunnissa. Meidän olisi heti pitänyt vaihtaa talon kulkukortit, ne kun olivat vaihtuneet kesällä, eikä vanhat enää toimineet. Hilasimme laukut talon eteiseen ja onneksi sieltä tuli joku ulos ja saimme oven ilmankorttia auki. Siis kamat käytävään ja hissiin. Siihen sitten tupsahti siivooja, joka kyllä vielä meidät muistikin. Täällä on isännöintitoimisto ja melkein

koko henkilökunta vaihtunut, eikä sisään saati pihalle pääse ilman asianmukaista kulkukorttia ja taksitkin saavat sellaisen kulkuluvan ikkunaan. Tosi hyvä juttu! Irman ja Pekan majapaikassa oli juuri remontti valmistunut ja siellä piti sänky kasata sekä laittaa mööpelit omille paikoilleen. Siivotakin piti, remppaporukka ei sitä kyllä ollut tehnyt, muuten kaikki oli ihan ok, tiedoksi Jonelle! Veimme sitten Irmalle ja Pekalle meiltä petivaatteet, pyyhkeet, kahvinkeittimen jne. Seurasi muutaman matkalaukun purkaminen ja tarkoitus oli käydä oman pihan kuppilassa syömässä, vaan se oli sulki. Ei kun tallustamaan kotikadulle ja Sevillaan. Syötyämme kotiin Sevenin kautta ja mitä ihmettä; iltakaljat jäikin sitten kauppaan, joku Buda-päivä! Iltasella tulivat Pekka ja Irma vielä meille yömyssylle, olinhan tuonut matkalaukuissa kotoa muutaman pullollisen kahvikonjakkia tänne, koska sitä ei enää saa lentokentältä. Jossain välissä vaihdoimme ne kulkukortitkin uusiin kivannäköisiin sinisiin PP-kortteihin.  Vihdoin kello läheni ilta ysiä ja saatoimme kaikki käydä yöpuulle. Hyvää yötä kaikille :)

28.10.2015 keskiviikko

Ja niinhän sitä taas nukuttiin makeasti kellon ympäri, kuten aina ensimmäisenä yönä. Kylläpä oltiinkin sitten niin pirteää porukkaa! Jatkoin laukkujen purkamista ja ihmettelin minne olin eilen kaikki tavarat laittanut. Näin käy aina, kun purkaa laukkuja ja laittaa tavaroita paikoilleen matkaväsymyksessä. Onneksi en ollut ainoa, Irmalle kävi samoin. Seppo lähti silla aikaa purkamaan autosta fillarit pihalle ja viemään autoa pesuun. Mutta, mutta, hän oli keväällä Suomeen lähtiessämme unohtanut irrottaa akunkengän (mikä se sitten lieneekään) ja auto ei inahtanutkaan. Polkupyörätkin jäivät autoon, koska se oli parkkeerattu perä muuria vasten, eikä takaluukku siis aukea. No, ei kun patikoimaan Beach Roadille, hyppy lavataksiin ja menoksi ex-Carrefuriin ostoksille ja ostos numero yksi oli laturi akkua varten. Taksilla kotiin ja kiiruusti muumijunaan ja sitten klubille kalasopalle. Eipä siellä ollut tunkua ja olipa taas kiva nähdä tuttuja, ihan kuin ei poissa olisi ollutkaan. Kello oli jo paljon yli neljän, kun lähdimme kävelemään taas kohti kotia. Seppo raahasi akun autosta sisälle lataukseen ja me muut menimme altaalle uiskentelemaan. Se kyllä loppui aika lyhyeen  ukkosen alkaessa kolistelemaan. Onneksi se ei kuitenkaan tullutkaan meille. Illalla kävimme vielä Irman ja Pekan luona turisemassa.

29.10.2015 torstai

Se akku....
Seppo lähti aamulla pesettämään autoa raahattuaan ensin sen akun autoon, joka vaivoin jaksoi käynnistyä ja loppujen lopuksi osa autosta piti pestä auton ollessa käynnissä. Polkupyörätkin olivat päästäneet ilmat renkaista, noh, pikku juttu sinänsä. Ai niin, pihalle on vihdoin tuotu polkupyöräteline, kiva! Se akkuhan olikin sitten ihan sökö, kuten vähän uumoilimmekin ja Seppo

Tipa ja päivänsankari
seleleineen

lähti sitten Pekan kanssa Sukkarille ostamaan autoon uuden akun ja nyt se taas pelittää ja niin putipuhtaanakin! Siis laturi maksoi sen 1000 bathia ja uusi akku 2000 bathia eli toimintamme oli melko älykästä! Illalla kävelimme sitten Puntipalle synttäreille, mutta siitä kerron hiukan myöhemmin. En nääs jaksa tätä läppäriä, kirjoitan ja kirjoitan, mutta kone tykkää tehdä taas hidastuskirjoitusta, en jaksa odotella sitä.
Siis synttäreillä, siellä oli yhden tarjoilijan synttärit ja sinne siis matkasimme. Maan tavan mukaan hänellä oli nauha kaulassa ja siihen vieraat niittasivat 100 bathin seteleitä pötköön ja illan mittaan niitä pötköjä olikin jo mukava rivi. Ruokaakin oli tarjolla ja kuten aina Pekka ja Tipa tarjosivat maukasta mutusteltavaa. Loppuillasta olikin jo isäntäparikin aika juhlatuulella, jotkut tanssivat ja musiikki soi thaikkulaisittain tosi kovaa, edes omia ajatuksia ei kuullut. Noh, jokainen saattoi puhua mitä hyvänsä, eikä kukaan kuullut ja juttu luisti hyvin! Tapasimme siellä paljon tuttuja, joita tapaamme vain täällä, ei koskaan kotomaassa. Kolmisen tuntia jaksoimme siellä olla ja sitten tallustelimme kohti kotia.

synttäreillä

Tarjoilut

Keksin muuten miksi tämä kone välillä kirjoittaa sitä hidastelua, ainakin se liittyy kuvien lataamiseen. Aina kuvien latauksen jälkeen alkaa se hidastelu, täytyypä tarkkailla.








30.10.2015 perjantai

Aamupäivällä lähdimme retkeilemään autolla tuonne Sattahipin suuntaan. Katsoin iPadilla valmiiksi reitin Silver Lakeen, latasin sen. Otin tabletin mukaan autoon ja huomasin sen näyttävän reittiä eli toimivan navigaattorina vaikka siinä ei ollutkaan nettikorttia, aina oppii näköjään uutta. Löysimme jopa hyvin perille ja ensin kävimme pällistelemässä korkeaan kallioon kaiverrettua kultaista Buddhaa ja siirryimme Silver Lakeen. Se on sellainen puisto ja siellä on myös viininviljelyä, he tekevät

Buddha kalliossa

myyntiin omaa viiniä, tosin se on aikas kallista. Ruukkukukkia saa sieltä myös ostaa. Sieltä lähdimme ajelemaan kohti Sattahippiä, tarkoituksena käydä pienessä kalastajakylässä ja sen temppelialueella. IPadista seurasin ajoamme, mutta kun ei ollut sitä nettikorttia, menimme sitten ihan vika paikkaan. No, onpahan nyt nähty Sattahipin telakka-aluekin. Näkyi siellä muutama

onkos nämä samoja kukkia kuin kotipuolessa - eivät olleet

sotilasaluskin, mutta sinnehän meillä valkonaamoilla ei ole asiaa, vain thaikut pääsevät niihin tutustumaan. Kurvasimme sitten takaisin ja pysähdyimme ensimmäiseen paikalliseen ruokapaikkaan. Siellä tilasimme turvalliset Kau pat kait. Kello oli harhaillessamme edennyt jo niin pitkälle, että päätimme jättää kalastajakylän etsimisen toiseen kertaan. Ajoimme siis kotiin. Illemmalla veimme pyykit pesulaan, kävimme iltatorilla sekä pikku-Tescossa kotikadulla. Matkalla törmäsimme Oulun Riittaan Park Lanen edessä ja hän näytti käsivarttaan. Hän oli ollut pankkiautomaatilla ottamassa rahaa, kun pari muurahaista puri häntä käteen. Aika hurjan näköisiä kämmenen kokoisia punaisia laikkuja niistä tuli. Apteekissa varoittelivat, jotta jos tulee huono olo, on mentävä sairaalaan. Riitta kyllä sanoi kuitenkin menevänsä huomenna pariksi tunniksi töihin klubille. Niin se päivä taas hurahti!

murkinalla jossain päin Sattahippiä

31.10.2015 lauantai

Jomtien sauna

Aamulla pakkasimme autoon klubille tuomamme tavarat (vaan tulipa kämppään tilaa, sinne menivät myös kaksi isoa matkalaukkuamme säilöön) ja suuntasimme Jomtien saunalle. Saunalla tietty saunottiin (en minä, koska en ole saunaihminen), uitiin, syötiin aamiaismunakkaat ja taas saunottiin, otettiin hiukka mollikkaa ja uitiin! Kahden maissa sitten ajoimme klubille, roudasimme tavarat sisään. Väkeä oli juuri nimeksi, eikä Riittaa näkynyt, toivottavasti niistä muurahaisten pistoista ei tullut lisää vaikeuksia. Söimme sitten rokat ja letut. Totesin taas kerran, että ne letut eivät sitten sovi vatsalleni. Enhän edes pidä letuista, miksi siis syön niitä eli se loppui nyt! Sieltä sitten ajelu kotiin. Toiset ottivat päivätorkut, mutta minullahan se tarkoittaa ihan jotain muuta; kävin uimassa, soitin äidille Suomeen, pesin koneellisen pikku pyykkiä, selvitin puhelimien ja kameroiden piuhoja, latasin kuvat läppärille, kirjoitin hiukan blogia jne. Sitten Irma tupsahti ovelle ja lähdin hänen kanssaan hakemaan pyykkejämme pesulasta ennen kuin tulisi pimeää. Minähän en halua kulkea täällä pimeässä. Illan pimetessä kävimme vielä "yö uinnilla", Irma, Pekka ja minä. Seppohan ei ui lainkaan, vesi on kuulemma juomista ja suihkua varten.

 

SYYSKUU

1.9.2015 tiistai

Se on syksy, tosin on oikein lämmintä auringossa. Läksin siis pyykkäyksen jälkeen (oli viikonloppuna yövieras) Handen mökille hakemaan taas kanille voikukanlehtiä skootterilla. Sielläpäin oli aivan pikimustat pilvet, mutta ne näyttivät vaeltavan toiseen suuntaan. Ajelin sieltä vielä hetken matkaa, tarkoituksen ottaa hiukka vakokuvia, vaan sitten alkoi tippua isoja pisaroita. Eihän minulla ollut sateen pitäviä vaatteita, tosin en ole sokerista, mutta piti sitten kääntyä kotiin, koska pyykit olivat narulla melkein kuivina. Seppo ei edes ollut huomannut sadetta. Laitoin sitten pyykit terassille, koska lähdemme huomenna stadiin, eikä niitä voi uloskaan jättää.



peilikuva

vahingonlaukaus, mutta aika hyvä eikö?

8.9.20145 tiistai

Hah, eipä tuo kirjoittelu edisty, vaikka ei enää duunissa tarvii käydä, minkähän syyn nyt keksisin! Paree olla tykkänään selittelemättä mitään! Elikä kävimme siellä kaupunkikodissa ja tietty satoi koko reissun, taisi kyllä sataa koko Suomessa, mitäs sitä turhaan valitella. Hommia löytyi, Seppo tuurasi Handea, kun Hande oli kaksi päivää tenteissä, Sepolla oli hammaslekuri, kun hammas lohkesi. Sitten piti käydä Jumbon Forexissa vaihtamassa hiukka batheja itselle sekä Pekalle ja Irmalle, kun Hankasalmella se ei onnistu tuosta vaan. Itselläni oli pari tuhatta bathia, mutta en millään muista paljonko jäi talvikotiin lompsaan. Kuvasin kameralla viimeksi kaikenlaisia tavaroita, jotka sinne jätettiin, ettei tarvitse muistella ja raahata jopa tuplasti rompetta sinne, vaan en lompsaa älynnyt kuvailla. Rahaa pitää olla ekoille päiville sekä taksimatkaa varten, muutenhan saamme rahaa "seinästä" kun meillä molemmilla on thaikkutilit. Ennen kaupunkiin lähtöä tilasin XLmotosta itselleni uuden kypärän. Pitäähän se olla skootterin väreihin sopiva eli valkoinen jossa on ruskeita ja oransseja kukkia. Minulla on se harmaa kypärä, mutta pojat sitä  aina lainailevat ja luulisin, että tämä kypärä saisi olla minun

Turo

käytössä. Lauantaina aamulla heräsin kovaan meteliin, ihan kuin juna olisi kulkenut talon vierestä, niin kova sadekuuro tuli ja niitä tulikin kaiken päivää. Ihmettelin välillä, että kuinkahan pääsemme autoon kuivina, kun pitäisi lähteä takaisin mökille. Pääsimme sitten kuitenkin suht kuivina autoon ja matka mökille alkoi. Aamulla tuli sitten tekstari, että kypärä oli tullut Hankasalmen K-kauppaan, posti on siellä ja kauppa avoinna aina klo 23:een asti eli saan sen napattua kyytiin matkalla. Hande, Veikko ja Hepe olivat menneet mökille jo perjantaina ja Veikko oli tietty napannut sen harmaan kypärän sekä mopon tallista. Mökillä olikin sitten kovasti ukkostanut, onneksi satoi enää vähänlaisesti. Sunnuntaina olin aamulenkillä koirien kanssa ja tuolta tyhjältä tontilta läksi kuin salama juoksuun jänis, Jyryhän siitä nosti mekkalan ja Nero aikoi lähteä takaa-ajoon, mutta onneksi totteli kieltoani, tosin se katsoi minua hiukan hölmistyneen näköisenä. Nero on kyllä sen verran raskastekoinen sakemanni, ettei se kovin

maissi

kauaa juokse jänön perässä. Se jänis juoksi todella kovaa tietä pitkin pohjoisen suuntaan, eikä sillä ainakaan ollut jänisruttoa. Sitä on kuulemma tänä vuonna kovasti liikkeellä jäniksillä. Pojat sitten läksivät iltapäivällä ajelemaan kotiin ilman saalista, siis jänö on vielä hengissä, taisi olla piilossa tuolla tontilla puukasassa. Maanantai tuli ja meni, tänään tiistaina Seppo on jossain putkihommissa ja minä olen pessyt ikkunoita. Käsissäni oli kaikkea roinaa ja piti saada yksi niistä roskikseen. Kun ei ollut sitä kolmatta kättä, tuumasin voivani vetää roskiskaapin auki sormella, sillä nimettömällä. Voi vitsi, kuinka se sormi naksahti ja siihen sattui ihan vietävästi, samalla tuntui kuin sähköisku olisi mennyt ihan kyynärpäähän asti. No, sitten pesin loput ikkunat vasemmalla kädellä ja jälki oli sen mukaista, huoh! Juu, kello on nyt puoli viisi ja Jyry haukkuu tuolla ulkona tarhassa siihen malliin, että ruokaa pitäisi saada eli täytyy syöttää välillä koirat ja jos sitten vaikka saisin tänne lisättyä muutaman kuvan sivuja koristamaan.

Noo ni, nyt on muutama kuva lisätty, pitää vielä tutkia kameroiden kuvat. Juu, vain toope tekee kattoon ruuvattavaa koukkua varten alkureiän saksilla ja painaa peukalolla saksien terään ja haavahan siitä tulee ja tässä se toope kirjoittelee. Oikea käsi kärsi siis tänään tuplavahingon, mutta kukka roikkuu nyt nätisti amppelissa olkkarin ikkunalla, niin ja suurin piirtein puhtaan ikkunan edessä.
Ja jatkuu; piti laittaa sauna lämpiämään ja kuinkas ollakaan, poltin oikean käden etusormen jossain vaiheessa, ei iso jälki, mutta kumminkin. Huomasin muuten samalla lämmitysreissulla, että saunan ikkunat pitää myöskin pestä, eipä tullut aiemmin mieleen. Sitten vähän googlasin netistä tietoa ja huomenna lähdenkin sitten Pieksämäkeen markkinoille. Luulin että markkinat olivat tänään, niinpä olivathan ne tänään ja huomennakin jatkuu. Oli täällä Hankasalmella ne Mikko markkinat sen verran surkeat, että ihan kiva päästä kunnon markkinoille ja kelpo sääkin on huomiseksi luvassa.


13.9.2015 sunnuntai

Taasha tuo viikko hurahti, mutta onpa ollut kesäinen sää! Tulipa pestyä sitten saunan, aitan ja Kutomonkin ikkunat ja mitä siitä sitten seurasikaan; kaamea kärpäshyökkäys. Ihan oikeasti niitä

hurisi

omasta kasvihuoneesta

miljoonittain varsinkin yläkerrassa. Alkoi taas kärpäsansojen viritys, kattoon roikkumaan ja ikkunoihin liima-ansoja. Sittenpä niitä kuolleita kärpäsiä oli lattiat täynnään ja joka päivä niitä pitää imuroida, jotta siellä saattaa kävellä tallomatta niitä raatoja jalkoihinsa. Kävin myös Pieksämäessä markkinoilla äiteen kanssa ja samalla reissulla kiersimme kirppareita. Ennen kotimatkaa poikkesin vielä kaffeella äiteen naapuritalossa kaverini Eijan luona. Olimme Eijan kanssa työtovereita jo Eläke-Fenniassa töissä ollessamme. Kiva, kun jotkut ystävyydet jatkuvat, vaikka samassa työpaikassa ei enää ollakaan. Ja toisaalta, sainhan paljon uusia kavereita kesäduunistani.  Kotona olinkin sitten vasta ilta


kuuden maissa, mutta kiva päivä olikin! Viikonloppuna tulikin sitten Hande, Eetu, Vama ja Hepe metsästysviikonlopun viettoon.

Pikku tauko, tää kone haluaa käynnistyä uudelleen joidenkin päivitysten vuoksi, hetki pieni.....

Ja niin kone on taas päivitetty, mitä se sitten pitäneekään sisällään. Mihinkäs jäinkään...

metsämiehet nuotiolla sopanlämmityksessä

Ai niin, Seppo ja Hande oli Laurilassa asentamassa ilmalämpöpumppua ja Irma kutsui minutkin päivällä syömään. Pekka oli tehnyt riisiä ja kanaa, koska Hande ei juuri muuta voi syödä, keliakia ja lisukkeena tietty salaattia. Mutta olipa Pekka tehnytkin hyvää ruokaa, ihan thaimaalaisittain. Hän oli hiukka kiroillut laittaessaan vahingossa kalalientä riisin sekaan, mutta lohduttelimme häntä, että Thaimaassa käytetään kaikkeen kalalientä. Hehän lähtevät meidän matkassa lokakuussa Jompparille.
Läksin päivällä ajelemaan skopella (lue skootteri, opin uuden sanan pojilta)  kassillinen kameroita matkassa. Eihän koskaan tiedä mitä eteen tulee. No, käväisin Handen mökin pihalla ja siellähän lenteli perhosia kukissa ja niistähän sitten piti kuvia ottaa.
No mutta, taas tulee keskeytys; kello on jo puoli kasi illalla ja autoni ovet ovat selällään ja kasvihuoneenkin ovi on auki, hoh hoijaa, siis menoksi :)


uusi kypärä

Kävin sitten samalla koirien kanssa iltalenkillä ennen pimeän tuloa. Täällähän on pimeällä oikeesti pimeää, ei ole katulamppuja, kynttilät pihalyhdyissä vain loistelee. Vaan ei sattunut kameraa matkaan, oli tosi hieno auringon punaama taivaanranta ja punaisia pumpulipilviä. Täytyy kokeilla huomisiltana uudelleen, jospa saisi vangittua kameran kortille sen näyn.

Laitanpa vielä muutaman kuvan tänne...

28.9.2015 maanantai

Taasha tuo aika meni liukkaasti! Ihan alkaa hirvittää, kuinka kiire on sitten eläkkeellä, kun nyt on jo näin huikee meno! Pari viikkoa sitten alkoi mökin siivous ja pakkailu kaupunkireissun tiimoilta. Ensin piti käydä Pieksämäessä kasaamassa äiteen ja iskän uusi jenkkisänky ja hienohan siitä tulikin, tosin vanhat yöpöydät eivät enää olleet äidin mieleen ja lupasin kaupunkireissulla hakea uudet mustat Ikeasta. Pieksämäestä tultuani läksimme heti ajelemaan kohti Helsinkiä ja koko matkan satoi. Seuraava päivä menikin sitten ostoksilla, passikuvissa jne. Lauantaina ajoimme Porvooseen

Jyry

hautajaisiin ja illalla tilasin passit netin kautta. Olipa se helppoa, vähän naputtelua, sinne meni ja nyt vaan odotellaan passipostia. Tulostin myös vinon pinon lomakkeita viisumien hakua varten. Sunnuntaina kävin siellä Ikeassa ostamassa ne yöpöydät ja tiistaina taas matka mökille. Seppo kokosi ne yöpöydät ja minä aloin tekemään spagettia ja jauhelihakastiketta. Vaan eipä ollutkaan kaapissa mitään kastikejuttua. Jääkaapista löysin Violan ruokajuustoa, ei kun pannulle, mutta se vaikutti hiukan liian paksulta ja etsin sitten kaapista vielä kermapurkin. Lorautin sitä pannulle ja voi kauhistus, se oli kyllä liian keltaista eli ei se ollutkaan kermaa, vaan mitä? Lukaisin pullon kyljestä; mangosmoothie! Aikanaan sitten pisteltiin sitä sörsseliä poskeen ja kyllä se kuulkaa olikin ihan pikantin makuista, mango maistui vain vienosti. Toisaalta, laitetaanhan Thaimaassakin ruokien

syksyn värejä

sekaan kaikenlaista hedelmää. Torstaina sitten taas Pieksämäkeen yöpöytien kanssa ja kylläpä ne hyvin sopivatkin uuden sängyn kanssa, oikein kaunista. Illalla tulivat mökille Hande ja Tumppi, koskapa lauantaina alkaa hirvestys. Tällä kertaa emme pakene hirviporukan saapumista, vaan meidän pitää viedä ensimmäinen lihasatsi kaupunkiin ja seuraavat mahtuvat sitten tuonne autotallin pakastimiin. Perjantaina oli kiva sää ja hyppäsin skopen päälle ja ajelin sinne tänne kamerat matkassa. Lopulta kurvasin Antinrantaan katsomaan miltä järvi näin syksyllä näyttää. Hepekin saapui iltasella hirvestykseen. Lauantaina läksimme käymään kirkolla ja heti tuossa meidän nurkalla oli ensimmäinen hirvenkaato. Seppo hiljensi ja minä karjaisin; pysähdy. Pitihän se hirvi ja metsämies kuvata, kun kohdalle satuttiin. Olipa metsästäjällä tyytyväinen ilme. Kirkolla sitten hoidettiin asiat ja menimme Sidaliin syömään kebabia, aina yhtä hyvää ja takuuvarma valinta. Hirviä tulikin sitten päivän aikana kaksi, nuoremmat metsämiehet saivat ne tänä aloituspäivänä. Tänään läksimme katsastamaan mun autoani. Piti löytää sellainen asema, jossa on myös rekisteröintipalvelut. Niitä netin mukaan on Jyväskylässä vain 2. Noh, niitä sitten etsiskelemään ja niitä sitten kyllä etsittiinkin muutama tovi. IPhonen navigaattori toimi ja ei toiminut eli se siitä. Lopulta ihan vahingossa kurvasimme oikeaan paikkaan, Plus-katsastus siinä Plantagenin ja Motonetin kulmilla. Katsastuksessa meni ihan vartti ja sitten läksimme etsimään murkinaa, oli jo toosi kova nälkä. Niin, se katsastusmies sanoi, että on tosi hyvässä kunnossa mun autoni, laitoimme sen myös "seisontaan" talveksi. Viime syksynä Seppo vei autoni katsastukseen Pieksämäkeen ja siellä oli sellainen kalju nutturapäinen eukko, joka yritti särkeä ja onnistuikin siinä autoni helmat. Sitten hän väitti iskareiden olevan sököt, eikä ottanut edes testiä tai ei antanut sitä paperia meille. Iskarit oli muuten tasan vuoden vanhat, ja mun ajoilla!! Hän vaan sanoi, että viekää auto uusinta

ajelulla

katsastukseen Helsinkiin, johon Seppo, että auto asuu kyllä Hankasalmella. Auto piti sitten ajaa stadiin ja siellä ihmettelivät sen eukko katsastusta sekä ihmettelivät sen testilappusen puutetta. Vastaisuudessa katsastamme auton Jyväskylässä. No niin, paluumatkalla tuli Hepe autolla 9-tiellä meitä vastaan, emmekä edes huomanneet. Hän uhkasi ottaa meidän ajokortit pois, kun emme näe mitään :). Oli mun duunikaverikin Revontulesta tullut vastaan matkalla eli kyllä mun auto on tällä seudulla jo tunnettu kohde. Ai niin, lauantaina olisivat Revontulessa tarvinneet mun apua, vaan oli jo sovittu muuta touhua. Olisihan se kiva käydä siellä silloin tällöin talvellakin, mutta mehän suuntaamme kohta tuonne kesämaahan. Ja tämä mun tukka, olen taas kahden vaiheilla, leikatako vai antaa kasvaa! Pituus on nyt siinä ja siinä; ihan ponnaria ei vielä saa ja takatukka on aina kauluksen alla, kääk! On muuten kiva tunkea hiuksia kypärän alle, olis kivempi jos saisi siitä vaikka letin, siis hiuksista vaikka joskus tekisi mieli vääntää se kypärä letille. Ostin sitten sellaisen ohuen kypäräpipon, jonne voi hiukset työntää. Ja sitten on vielä toinen hankaluus, nimittäin silmälasit. Pitää valita lasit, joissa on tukevat sangat, koska ne pitää suorastaan tunkea päähän kypärän alle. Piilarit olis kivat, vaan ei kiitos!

Antinranta

joutsenia pellolla



korppi

märkä kuusi

30.9.2015 keskiviikko

Pakkasta aamulla, ihan -0,3 eli syksy on tuloillaan. Päivällä kävin siivoamassa Handen mökin, hän kun ei sitä hommaa metsästykseltä kerkee :) Illalla kävivät Irma ja Pekka tuhoamassa meidän pakastimen jäätelövarantoja, ne kun eivät säily hyvinä kevääseen pakkasessa, siis ne jäätelöt. Samalla  suunniteltiin Thaimaan reissua. Sitten vaan kamat kasaan ja huomenna matka kohti kaupunkikotia alkakoon. No, tulemme tänne mökille vielä lokakuun puolessavälissä hirvipeijaisiin ja samalla on hyvä tsekata, että kaikki on kunnossa talvea varten.

 

ELOKUU

 

uusi keittiö, melkein valmis

11.8.2015 tiistai

Oi oi, kyl tää on niin luvatonta, kun ei kerkeä kirjoittelemaan! Noh, 11 työpäivää, ehkä sitten ehtii
skrivaamaan enemmänkin. Sitä vaan ei duunin jälkeen jaksa kirjotella ja on muutakin hommaa. Nytkin on menossa keittiöremppa ja marjojakin pitäisi kerätä, herukoita siis. Tänä vuonna en keitäkään niitä mehuiksi, pakastin on niitä viime kesäisiä täynnä entuudestaankin. Kerään siis marjoja pakkaseen äidille, koska hän niitä popsii sellaisenaan.

Joo, kun vihdoin aloin kirjoittamaan, katkesi yhteys tykkänään Soneraan. Molempien puhelimet ja nettikortti tyssäsi. Ne alkoivat taas toimimaan parin tunnin päästä, taisi olla Soneralla joku päivitys täälläpäin. Onneksi on tuo yksi DNA-puhelin, joka toimi. Mutta nyt välillä maistelemaan mansikkatorttua, nam nam, aroi mak!


21.8.2015 perjantai

Se on siinä sanoi mummo, kun mopon osti!

Kyllä mä kohta jaksan taas kirjoitella, 4 työpäivää jäljellä. Siksiköhän nyt tuntuu, etten millään jaksaisi mennä tai siis tehdä siellä duunipaikassa töitä, korvien välissä siintää jo loma ja nyt vielä tuo mummon mopo! Kuten näette, vierivä kivi ei sammaloidu. Keksin aina jotain kummaa, kesäduunia ja nyt tuo mopo. Mietiskelin kyllä monta päivää mopon ja oikean skootterin välillä. Sitten päädyin tuohon mopoon ja Seppo oli tyytyväinen. Häntä kun pelottaa välillä nämä meikäläisen keksinnöt. Ajelen sillä kumminkin tässä nurkilla, en aio mennä isolle tielle. Ajelen ympäriinsä etsien kivoja

kasvihuoneen tomaatit ja pari tuntia
kuvauksen jälkeen ne kaikki
olivat kaatuneet nurin

kuvauskohteita, autolla se on tosi hankalaa. Varsinkin mun autossa on tosi matala maavara ja sehän jäisi mahastaan kiinni metsäteillä. Ajelin sillä jo jonkun aikaa pihassa, koska siinä ei vielä ole vakuutusta. Vakuutuksen teen huomenna netissä, on se vaan helppoa nykytekniikan aikana. No, rekisteröinti pitää kyllä tehdä jossain toimistossa. Kypäränkin haluan uuden, entistä on käyttäneet nuo lapsenlapset. Mun perässä ei kuulemma pysy, sanoo myös uusin työtoverini, ikää noin 40. Kerran hän sanoi, että nyt pidetään tauko, sun pitää muistaa ikäsi. Silloin kyllä tunsin itseni vanhaksi, kääk! Kun pitää taukoa, ei sitten kyllä  pääse uudelleen vauhtiin, kait se sitten on yksilöllistä. En kerkee pitää taukoja, huilaan sitten kotona tai vasta yöllä. Ja tulihan ne lämpimät ja suorastaan helteet sitten tännekin. Harmi vaan, kun koululaiset saavat hikoilla luokissaan, onneksi illat ovat vielä suht valoisia, tosin kylmiä. Jaa, olenkos jo maininnut talvikotiin lähdön? Matka siis alkaa 26.10 ja paluu on 18.12. eli tulemme jouluksi kotiin (lue mökille) ja sitten tammikuussa takaisin. Tällä konstilla ei tarvitse meikäläisen tehdä sitä inhokkia visa runia mihkään Kampodiaan. Ja onhan se niinkin, että ei se joulu tuolla kaukomailla pitemmän päälle ole mikään joulu ja jos kävisi tuuri, että näkisi vaikka luntakin....

31.8.2015 maanantai

Ja niin sitä taas viimeisiä viedään eli elokuu vaihtuu syksyyn. Kyllä se vaan on syksyä ollut ilmassa jo kauemminkin, vaikka on ollut tuo sää suosiollinen, lämpöä vielä riittää. Tosin auringon mennessä

ajelulla

pilveen, huomaa tuon syksyn nahoissaan. Toinen asia mistä syksyn tulon huomaa, on tuo luonnon hiljaisuus, ei kuulu lintujen liverrystä, kurjet vain iltaisin huutelevat tuolla pellon reunassa. Ja niin syksyn tehdessä tuloaan, alkoi taas tuo pipojen väkerrys. Eipä ole tullut kesän aikana kudottua yhtikäs mitään, mutta kun tuo kesäduuni loppui, jaksaa taas näperrellä. Kävimme tuossa Pieksämäelläkin iskän ja äiskän luona. Matkalla tein skootteriin vakuutuksen ja kävin Pieksämäen katsastuskonttorilla laittamassa sen omiin nimiini, jotta nyt saisi ihan laillisesti ajella. Äiti halusi minut mukaansa uuden sängyn ostoon ja sellainenhan sitten tuli tilattua. Illemmalla saimme puhelun Thaimaasta, Jone ja Kirsi olivat päässeet hyvinkin perille. He katsovat aina, että meillä on kaikki kunnossa ja me taas siellä ollessamme tsekkaamme heidän kämpän. Ja meidän kämpässä ei ollut lainkaan sähköjä! Onneksi syy selvisi, joku oli vahingossa kääntänyt pääkytkimen pois päältä ja taas sähköt toimii. Sittenhän koitti se viimeinen työpäiväni, tietty sateisena! Päivällä satoi niin kovin, että Revontulen pihalla oli vettä nilkkoja myöten. Mökilläkin oli satanut ja siellä oli myös joku kumma suihkuvirtaus, koska Kutomon terassilta oli pudonnut iso betoninen maljakko maahan, onneksi ei hajonnut. Se maljakko on noin puoli metriä korkea ja tosi painava, hyvä kun jaksoin nostaa sen takaisin paikoilleen. Siitä päättelin, että on ollut virtaus, tavallinen tuuli ei sitä saa pudotettua.

tässä se ruukku, jonka
myrsky pudotti

Lauantaina sitten siivottiin kämppä ja kävin kirkolla kaupassa. Tarkoitus oli käydä myös Mikko markkinoilla, mutta torilla oli vain muutama koju, joten jätin sen homman kokonaan väliin. Heinähattutorillakin heinäkuussa oli enemmän toimintaa. Sunnuntaina pääsin vihdoin ajelemaan skootterillani. Kävin Handen mökillä hakemassa kanille voikukanlehtiä ja etsin imuriin oikean suulakkeen. Hande hylkäsi imurinsa ja hain sen alkukesästä meille, mutta siinähän olikin joku ihan väärä suulake. Sitten siihen pihaan päräytti Kari mönkkärillä ja jonkun aikaa siinä jutustelimme, kunnes jatkoin matkaa. Ajoin kotipihaan, muutinpa mieleni ja jatkoin ajelua. Matkalla tuumiskelin, etten ottanut sitten kuitenkaan matkaan niitä rekisteripapruja saati sitten ajokorttia... Ajoin sitten pikku lenkin, lopulta olin Säkinmäentiellä ja siellä käveli joku vanha, tosi laiha mies oranssin kepin kanssa ihan keskellä tietä. Edellä ajava iso paku joutui hiljentämään vauhtia, kunnes se mies siirtyi tien laitaan, sen jälkeen hän siirtyi taas keskelle tietä. Väisti hän sitten minuakin, mutta jäin kyllä ihmettelemään tuota kävelyä tai en siis jäänyt mihinkään, vaan ajaessani mietiskelin. Sitten iltapäivällä saapuikin vieraamme, Veikko Thaimaan tuttu. Siinä se ilta meni ukkojen turistessa ja saunoessa, mistä niillä tuota juttua riittääkin! Ja nyt on sitten se kuun viimeinen päivä, oikeasti kesäduunin vika päivä, mutta otin viikonlopun ja tämän maanantain vapaaksi. Tällä viikolla sitten lähdemme käymään kaupunkikodissa muutamaksi päiväksi ja sitten takaisin tänne mökille.
Seppo puhui tänä aamuna yli tunnin Thaimaahan Jonelle. Heillä on ilmestynyt makkariin termiittejä, nehän syövät kaiken puun. Jone kävi meilläkin, mutta ei näkynyt otuksia. Meille menee tällä viikolla myrkyttäjä, emme odottele talon myrkytystä. Tunnetustahan thaikut ovat tosi hitaita toimimaan ja vastedes saa JP käydä meillä myrkyttämässä kahdesti vuodessa, jotta ei tule yllätyksiä.

ekalla ajelulla ja matkassa se Thaimaasta tuttu keltainen
tilaihme

minä ja Zahara, ei kuitenkaan
Saharassa, mutta korvessa
kumminkin

liljat

maissi

pisarat heinissä

kultapalloja

tässä työmatkalla kuljetuksessa Sepolle lautaa
maustehyllyn ja kattilatelineen nikkarointiin