SYYSKUU

1.9.2015 tiistai

Se on syksy, tosin on oikein lämmintä auringossa. Läksin siis pyykkäyksen jälkeen (oli viikonloppuna yövieras) Handen mökille hakemaan taas kanille voikukanlehtiä skootterilla. Sielläpäin oli aivan pikimustat pilvet, mutta ne näyttivät vaeltavan toiseen suuntaan. Ajelin sieltä vielä hetken matkaa, tarkoituksen ottaa hiukka vakokuvia, vaan sitten alkoi tippua isoja pisaroita. Eihän minulla ollut sateen pitäviä vaatteita, tosin en ole sokerista, mutta piti sitten kääntyä kotiin, koska pyykit olivat narulla melkein kuivina. Seppo ei edes ollut huomannut sadetta. Laitoin sitten pyykit terassille, koska lähdemme huomenna stadiin, eikä niitä voi uloskaan jättää.



peilikuva

vahingonlaukaus, mutta aika hyvä eikö?

8.9.20145 tiistai

Hah, eipä tuo kirjoittelu edisty, vaikka ei enää duunissa tarvii käydä, minkähän syyn nyt keksisin! Paree olla tykkänään selittelemättä mitään! Elikä kävimme siellä kaupunkikodissa ja tietty satoi koko reissun, taisi kyllä sataa koko Suomessa, mitäs sitä turhaan valitella. Hommia löytyi, Seppo tuurasi Handea, kun Hande oli kaksi päivää tenteissä, Sepolla oli hammaslekuri, kun hammas lohkesi. Sitten piti käydä Jumbon Forexissa vaihtamassa hiukka batheja itselle sekä Pekalle ja Irmalle, kun Hankasalmella se ei onnistu tuosta vaan. Itselläni oli pari tuhatta bathia, mutta en millään muista paljonko jäi talvikotiin lompsaan. Kuvasin kameralla viimeksi kaikenlaisia tavaroita, jotka sinne jätettiin, ettei tarvitse muistella ja raahata jopa tuplasti rompetta sinne, vaan en lompsaa älynnyt kuvailla. Rahaa pitää olla ekoille päiville sekä taksimatkaa varten, muutenhan saamme rahaa "seinästä" kun meillä molemmilla on thaikkutilit. Ennen kaupunkiin lähtöä tilasin XLmotosta itselleni uuden kypärän. Pitäähän se olla skootterin väreihin sopiva eli valkoinen jossa on ruskeita ja oransseja kukkia. Minulla on se harmaa kypärä, mutta pojat sitä  aina lainailevat ja luulisin, että tämä kypärä saisi olla minun

Turo

käytössä. Lauantaina aamulla heräsin kovaan meteliin, ihan kuin juna olisi kulkenut talon vierestä, niin kova sadekuuro tuli ja niitä tulikin kaiken päivää. Ihmettelin välillä, että kuinkahan pääsemme autoon kuivina, kun pitäisi lähteä takaisin mökille. Pääsimme sitten kuitenkin suht kuivina autoon ja matka mökille alkoi. Aamulla tuli sitten tekstari, että kypärä oli tullut Hankasalmen K-kauppaan, posti on siellä ja kauppa avoinna aina klo 23:een asti eli saan sen napattua kyytiin matkalla. Hande, Veikko ja Hepe olivat menneet mökille jo perjantaina ja Veikko oli tietty napannut sen harmaan kypärän sekä mopon tallista. Mökillä olikin sitten kovasti ukkostanut, onneksi satoi enää vähänlaisesti. Sunnuntaina olin aamulenkillä koirien kanssa ja tuolta tyhjältä tontilta läksi kuin salama juoksuun jänis, Jyryhän siitä nosti mekkalan ja Nero aikoi lähteä takaa-ajoon, mutta onneksi totteli kieltoani, tosin se katsoi minua hiukan hölmistyneen näköisenä. Nero on kyllä sen verran raskastekoinen sakemanni, ettei se kovin

maissi

kauaa juokse jänön perässä. Se jänis juoksi todella kovaa tietä pitkin pohjoisen suuntaan, eikä sillä ainakaan ollut jänisruttoa. Sitä on kuulemma tänä vuonna kovasti liikkeellä jäniksillä. Pojat sitten läksivät iltapäivällä ajelemaan kotiin ilman saalista, siis jänö on vielä hengissä, taisi olla piilossa tuolla tontilla puukasassa. Maanantai tuli ja meni, tänään tiistaina Seppo on jossain putkihommissa ja minä olen pessyt ikkunoita. Käsissäni oli kaikkea roinaa ja piti saada yksi niistä roskikseen. Kun ei ollut sitä kolmatta kättä, tuumasin voivani vetää roskiskaapin auki sormella, sillä nimettömällä. Voi vitsi, kuinka se sormi naksahti ja siihen sattui ihan vietävästi, samalla tuntui kuin sähköisku olisi mennyt ihan kyynärpäähän asti. No, sitten pesin loput ikkunat vasemmalla kädellä ja jälki oli sen mukaista, huoh! Juu, kello on nyt puoli viisi ja Jyry haukkuu tuolla ulkona tarhassa siihen malliin, että ruokaa pitäisi saada eli täytyy syöttää välillä koirat ja jos sitten vaikka saisin tänne lisättyä muutaman kuvan sivuja koristamaan.

Noo ni, nyt on muutama kuva lisätty, pitää vielä tutkia kameroiden kuvat. Juu, vain toope tekee kattoon ruuvattavaa koukkua varten alkureiän saksilla ja painaa peukalolla saksien terään ja haavahan siitä tulee ja tässä se toope kirjoittelee. Oikea käsi kärsi siis tänään tuplavahingon, mutta kukka roikkuu nyt nätisti amppelissa olkkarin ikkunalla, niin ja suurin piirtein puhtaan ikkunan edessä.
Ja jatkuu; piti laittaa sauna lämpiämään ja kuinkas ollakaan, poltin oikean käden etusormen jossain vaiheessa, ei iso jälki, mutta kumminkin. Huomasin muuten samalla lämmitysreissulla, että saunan ikkunat pitää myöskin pestä, eipä tullut aiemmin mieleen. Sitten vähän googlasin netistä tietoa ja huomenna lähdenkin sitten Pieksämäkeen markkinoille. Luulin että markkinat olivat tänään, niinpä olivathan ne tänään ja huomennakin jatkuu. Oli täällä Hankasalmella ne Mikko markkinat sen verran surkeat, että ihan kiva päästä kunnon markkinoille ja kelpo sääkin on huomiseksi luvassa.


13.9.2015 sunnuntai

Taasha tuo viikko hurahti, mutta onpa ollut kesäinen sää! Tulipa pestyä sitten saunan, aitan ja Kutomonkin ikkunat ja mitä siitä sitten seurasikaan; kaamea kärpäshyökkäys. Ihan oikeasti niitä

hurisi

omasta kasvihuoneesta

miljoonittain varsinkin yläkerrassa. Alkoi taas kärpäsansojen viritys, kattoon roikkumaan ja ikkunoihin liima-ansoja. Sittenpä niitä kuolleita kärpäsiä oli lattiat täynnään ja joka päivä niitä pitää imuroida, jotta siellä saattaa kävellä tallomatta niitä raatoja jalkoihinsa. Kävin myös Pieksämäessä markkinoilla äiteen kanssa ja samalla reissulla kiersimme kirppareita. Ennen kotimatkaa poikkesin vielä kaffeella äiteen naapuritalossa kaverini Eijan luona. Olimme Eijan kanssa työtovereita jo Eläke-Fenniassa töissä ollessamme. Kiva, kun jotkut ystävyydet jatkuvat, vaikka samassa työpaikassa ei enää ollakaan. Ja toisaalta, sainhan paljon uusia kavereita kesäduunistani.  Kotona olinkin sitten vasta ilta


kuuden maissa, mutta kiva päivä olikin! Viikonloppuna tulikin sitten Hande, Eetu, Vama ja Hepe metsästysviikonlopun viettoon.

Pikku tauko, tää kone haluaa käynnistyä uudelleen joidenkin päivitysten vuoksi, hetki pieni.....

Ja niin kone on taas päivitetty, mitä se sitten pitäneekään sisällään. Mihinkäs jäinkään...

metsämiehet nuotiolla sopanlämmityksessä

Ai niin, Seppo ja Hande oli Laurilassa asentamassa ilmalämpöpumppua ja Irma kutsui minutkin päivällä syömään. Pekka oli tehnyt riisiä ja kanaa, koska Hande ei juuri muuta voi syödä, keliakia ja lisukkeena tietty salaattia. Mutta olipa Pekka tehnytkin hyvää ruokaa, ihan thaimaalaisittain. Hän oli hiukka kiroillut laittaessaan vahingossa kalalientä riisin sekaan, mutta lohduttelimme häntä, että Thaimaassa käytetään kaikkeen kalalientä. Hehän lähtevät meidän matkassa lokakuussa Jompparille.
Läksin päivällä ajelemaan skopella (lue skootteri, opin uuden sanan pojilta)  kassillinen kameroita matkassa. Eihän koskaan tiedä mitä eteen tulee. No, käväisin Handen mökin pihalla ja siellähän lenteli perhosia kukissa ja niistähän sitten piti kuvia ottaa.
No mutta, taas tulee keskeytys; kello on jo puoli kasi illalla ja autoni ovet ovat selällään ja kasvihuoneenkin ovi on auki, hoh hoijaa, siis menoksi :)


uusi kypärä

Kävin sitten samalla koirien kanssa iltalenkillä ennen pimeän tuloa. Täällähän on pimeällä oikeesti pimeää, ei ole katulamppuja, kynttilät pihalyhdyissä vain loistelee. Vaan ei sattunut kameraa matkaan, oli tosi hieno auringon punaama taivaanranta ja punaisia pumpulipilviä. Täytyy kokeilla huomisiltana uudelleen, jospa saisi vangittua kameran kortille sen näyn.

Laitanpa vielä muutaman kuvan tänne...

28.9.2015 maanantai

Taasha tuo aika meni liukkaasti! Ihan alkaa hirvittää, kuinka kiire on sitten eläkkeellä, kun nyt on jo näin huikee meno! Pari viikkoa sitten alkoi mökin siivous ja pakkailu kaupunkireissun tiimoilta. Ensin piti käydä Pieksämäessä kasaamassa äiteen ja iskän uusi jenkkisänky ja hienohan siitä tulikin, tosin vanhat yöpöydät eivät enää olleet äidin mieleen ja lupasin kaupunkireissulla hakea uudet mustat Ikeasta. Pieksämäestä tultuani läksimme heti ajelemaan kohti Helsinkiä ja koko matkan satoi. Seuraava päivä menikin sitten ostoksilla, passikuvissa jne. Lauantaina ajoimme Porvooseen

Jyry

hautajaisiin ja illalla tilasin passit netin kautta. Olipa se helppoa, vähän naputtelua, sinne meni ja nyt vaan odotellaan passipostia. Tulostin myös vinon pinon lomakkeita viisumien hakua varten. Sunnuntaina kävin siellä Ikeassa ostamassa ne yöpöydät ja tiistaina taas matka mökille. Seppo kokosi ne yöpöydät ja minä aloin tekemään spagettia ja jauhelihakastiketta. Vaan eipä ollutkaan kaapissa mitään kastikejuttua. Jääkaapista löysin Violan ruokajuustoa, ei kun pannulle, mutta se vaikutti hiukan liian paksulta ja etsin sitten kaapista vielä kermapurkin. Lorautin sitä pannulle ja voi kauhistus, se oli kyllä liian keltaista eli ei se ollutkaan kermaa, vaan mitä? Lukaisin pullon kyljestä; mangosmoothie! Aikanaan sitten pisteltiin sitä sörsseliä poskeen ja kyllä se kuulkaa olikin ihan pikantin makuista, mango maistui vain vienosti. Toisaalta, laitetaanhan Thaimaassakin ruokien

syksyn värejä

sekaan kaikenlaista hedelmää. Torstaina sitten taas Pieksämäkeen yöpöytien kanssa ja kylläpä ne hyvin sopivatkin uuden sängyn kanssa, oikein kaunista. Illalla tulivat mökille Hande ja Tumppi, koskapa lauantaina alkaa hirvestys. Tällä kertaa emme pakene hirviporukan saapumista, vaan meidän pitää viedä ensimmäinen lihasatsi kaupunkiin ja seuraavat mahtuvat sitten tuonne autotallin pakastimiin. Perjantaina oli kiva sää ja hyppäsin skopen päälle ja ajelin sinne tänne kamerat matkassa. Lopulta kurvasin Antinrantaan katsomaan miltä järvi näin syksyllä näyttää. Hepekin saapui iltasella hirvestykseen. Lauantaina läksimme käymään kirkolla ja heti tuossa meidän nurkalla oli ensimmäinen hirvenkaato. Seppo hiljensi ja minä karjaisin; pysähdy. Pitihän se hirvi ja metsämies kuvata, kun kohdalle satuttiin. Olipa metsästäjällä tyytyväinen ilme. Kirkolla sitten hoidettiin asiat ja menimme Sidaliin syömään kebabia, aina yhtä hyvää ja takuuvarma valinta. Hirviä tulikin sitten päivän aikana kaksi, nuoremmat metsämiehet saivat ne tänä aloituspäivänä. Tänään läksimme katsastamaan mun autoani. Piti löytää sellainen asema, jossa on myös rekisteröintipalvelut. Niitä netin mukaan on Jyväskylässä vain 2. Noh, niitä sitten etsiskelemään ja niitä sitten kyllä etsittiinkin muutama tovi. IPhonen navigaattori toimi ja ei toiminut eli se siitä. Lopulta ihan vahingossa kurvasimme oikeaan paikkaan, Plus-katsastus siinä Plantagenin ja Motonetin kulmilla. Katsastuksessa meni ihan vartti ja sitten läksimme etsimään murkinaa, oli jo toosi kova nälkä. Niin, se katsastusmies sanoi, että on tosi hyvässä kunnossa mun autoni, laitoimme sen myös "seisontaan" talveksi. Viime syksynä Seppo vei autoni katsastukseen Pieksämäkeen ja siellä oli sellainen kalju nutturapäinen eukko, joka yritti särkeä ja onnistuikin siinä autoni helmat. Sitten hän väitti iskareiden olevan sököt, eikä ottanut edes testiä tai ei antanut sitä paperia meille. Iskarit oli muuten tasan vuoden vanhat, ja mun ajoilla!! Hän vaan sanoi, että viekää auto uusinta

ajelulla

katsastukseen Helsinkiin, johon Seppo, että auto asuu kyllä Hankasalmella. Auto piti sitten ajaa stadiin ja siellä ihmettelivät sen eukko katsastusta sekä ihmettelivät sen testilappusen puutetta. Vastaisuudessa katsastamme auton Jyväskylässä. No niin, paluumatkalla tuli Hepe autolla 9-tiellä meitä vastaan, emmekä edes huomanneet. Hän uhkasi ottaa meidän ajokortit pois, kun emme näe mitään :). Oli mun duunikaverikin Revontulesta tullut vastaan matkalla eli kyllä mun auto on tällä seudulla jo tunnettu kohde. Ai niin, lauantaina olisivat Revontulessa tarvinneet mun apua, vaan oli jo sovittu muuta touhua. Olisihan se kiva käydä siellä silloin tällöin talvellakin, mutta mehän suuntaamme kohta tuonne kesämaahan. Ja tämä mun tukka, olen taas kahden vaiheilla, leikatako vai antaa kasvaa! Pituus on nyt siinä ja siinä; ihan ponnaria ei vielä saa ja takatukka on aina kauluksen alla, kääk! On muuten kiva tunkea hiuksia kypärän alle, olis kivempi jos saisi siitä vaikka letin, siis hiuksista vaikka joskus tekisi mieli vääntää se kypärä letille. Ostin sitten sellaisen ohuen kypäräpipon, jonne voi hiukset työntää. Ja sitten on vielä toinen hankaluus, nimittäin silmälasit. Pitää valita lasit, joissa on tukevat sangat, koska ne pitää suorastaan tunkea päähän kypärän alle. Piilarit olis kivat, vaan ei kiitos!

Antinranta

joutsenia pellolla



korppi

märkä kuusi

30.9.2015 keskiviikko

Pakkasta aamulla, ihan -0,3 eli syksy on tuloillaan. Päivällä kävin siivoamassa Handen mökin, hän kun ei sitä hommaa metsästykseltä kerkee :) Illalla kävivät Irma ja Pekka tuhoamassa meidän pakastimen jäätelövarantoja, ne kun eivät säily hyvinä kevääseen pakkasessa, siis ne jäätelöt. Samalla  suunniteltiin Thaimaan reissua. Sitten vaan kamat kasaan ja huomenna matka kohti kaupunkikotia alkakoon. No, tulemme tänne mökille vielä lokakuun puolessavälissä hirvipeijaisiin ja samalla on hyvä tsekata, että kaikki on kunnossa talvea varten.

 

ELOKUU

 

uusi keittiö, melkein valmis

11.8.2015 tiistai

Oi oi, kyl tää on niin luvatonta, kun ei kerkeä kirjoittelemaan! Noh, 11 työpäivää, ehkä sitten ehtii
skrivaamaan enemmänkin. Sitä vaan ei duunin jälkeen jaksa kirjotella ja on muutakin hommaa. Nytkin on menossa keittiöremppa ja marjojakin pitäisi kerätä, herukoita siis. Tänä vuonna en keitäkään niitä mehuiksi, pakastin on niitä viime kesäisiä täynnä entuudestaankin. Kerään siis marjoja pakkaseen äidille, koska hän niitä popsii sellaisenaan.

Joo, kun vihdoin aloin kirjoittamaan, katkesi yhteys tykkänään Soneraan. Molempien puhelimet ja nettikortti tyssäsi. Ne alkoivat taas toimimaan parin tunnin päästä, taisi olla Soneralla joku päivitys täälläpäin. Onneksi on tuo yksi DNA-puhelin, joka toimi. Mutta nyt välillä maistelemaan mansikkatorttua, nam nam, aroi mak!


21.8.2015 perjantai

Se on siinä sanoi mummo, kun mopon osti!

Kyllä mä kohta jaksan taas kirjoitella, 4 työpäivää jäljellä. Siksiköhän nyt tuntuu, etten millään jaksaisi mennä tai siis tehdä siellä duunipaikassa töitä, korvien välissä siintää jo loma ja nyt vielä tuo mummon mopo! Kuten näette, vierivä kivi ei sammaloidu. Keksin aina jotain kummaa, kesäduunia ja nyt tuo mopo. Mietiskelin kyllä monta päivää mopon ja oikean skootterin välillä. Sitten päädyin tuohon mopoon ja Seppo oli tyytyväinen. Häntä kun pelottaa välillä nämä meikäläisen keksinnöt. Ajelen sillä kumminkin tässä nurkilla, en aio mennä isolle tielle. Ajelen ympäriinsä etsien kivoja

kasvihuoneen tomaatit ja pari tuntia
kuvauksen jälkeen ne kaikki
olivat kaatuneet nurin

kuvauskohteita, autolla se on tosi hankalaa. Varsinkin mun autossa on tosi matala maavara ja sehän jäisi mahastaan kiinni metsäteillä. Ajelin sillä jo jonkun aikaa pihassa, koska siinä ei vielä ole vakuutusta. Vakuutuksen teen huomenna netissä, on se vaan helppoa nykytekniikan aikana. No, rekisteröinti pitää kyllä tehdä jossain toimistossa. Kypäränkin haluan uuden, entistä on käyttäneet nuo lapsenlapset. Mun perässä ei kuulemma pysy, sanoo myös uusin työtoverini, ikää noin 40. Kerran hän sanoi, että nyt pidetään tauko, sun pitää muistaa ikäsi. Silloin kyllä tunsin itseni vanhaksi, kääk! Kun pitää taukoa, ei sitten kyllä  pääse uudelleen vauhtiin, kait se sitten on yksilöllistä. En kerkee pitää taukoja, huilaan sitten kotona tai vasta yöllä. Ja tulihan ne lämpimät ja suorastaan helteet sitten tännekin. Harmi vaan, kun koululaiset saavat hikoilla luokissaan, onneksi illat ovat vielä suht valoisia, tosin kylmiä. Jaa, olenkos jo maininnut talvikotiin lähdön? Matka siis alkaa 26.10 ja paluu on 18.12. eli tulemme jouluksi kotiin (lue mökille) ja sitten tammikuussa takaisin. Tällä konstilla ei tarvitse meikäläisen tehdä sitä inhokkia visa runia mihkään Kampodiaan. Ja onhan se niinkin, että ei se joulu tuolla kaukomailla pitemmän päälle ole mikään joulu ja jos kävisi tuuri, että näkisi vaikka luntakin....

31.8.2015 maanantai

Ja niin sitä taas viimeisiä viedään eli elokuu vaihtuu syksyyn. Kyllä se vaan on syksyä ollut ilmassa jo kauemminkin, vaikka on ollut tuo sää suosiollinen, lämpöä vielä riittää. Tosin auringon mennessä

ajelulla

pilveen, huomaa tuon syksyn nahoissaan. Toinen asia mistä syksyn tulon huomaa, on tuo luonnon hiljaisuus, ei kuulu lintujen liverrystä, kurjet vain iltaisin huutelevat tuolla pellon reunassa. Ja niin syksyn tehdessä tuloaan, alkoi taas tuo pipojen väkerrys. Eipä ole tullut kesän aikana kudottua yhtikäs mitään, mutta kun tuo kesäduuni loppui, jaksaa taas näperrellä. Kävimme tuossa Pieksämäelläkin iskän ja äiskän luona. Matkalla tein skootteriin vakuutuksen ja kävin Pieksämäen katsastuskonttorilla laittamassa sen omiin nimiini, jotta nyt saisi ihan laillisesti ajella. Äiti halusi minut mukaansa uuden sängyn ostoon ja sellainenhan sitten tuli tilattua. Illemmalla saimme puhelun Thaimaasta, Jone ja Kirsi olivat päässeet hyvinkin perille. He katsovat aina, että meillä on kaikki kunnossa ja me taas siellä ollessamme tsekkaamme heidän kämpän. Ja meidän kämpässä ei ollut lainkaan sähköjä! Onneksi syy selvisi, joku oli vahingossa kääntänyt pääkytkimen pois päältä ja taas sähköt toimii. Sittenhän koitti se viimeinen työpäiväni, tietty sateisena! Päivällä satoi niin kovin, että Revontulen pihalla oli vettä nilkkoja myöten. Mökilläkin oli satanut ja siellä oli myös joku kumma suihkuvirtaus, koska Kutomon terassilta oli pudonnut iso betoninen maljakko maahan, onneksi ei hajonnut. Se maljakko on noin puoli metriä korkea ja tosi painava, hyvä kun jaksoin nostaa sen takaisin paikoilleen. Siitä päättelin, että on ollut virtaus, tavallinen tuuli ei sitä saa pudotettua.

tässä se ruukku, jonka
myrsky pudotti

Lauantaina sitten siivottiin kämppä ja kävin kirkolla kaupassa. Tarkoitus oli käydä myös Mikko markkinoilla, mutta torilla oli vain muutama koju, joten jätin sen homman kokonaan väliin. Heinähattutorillakin heinäkuussa oli enemmän toimintaa. Sunnuntaina pääsin vihdoin ajelemaan skootterillani. Kävin Handen mökillä hakemassa kanille voikukanlehtiä ja etsin imuriin oikean suulakkeen. Hande hylkäsi imurinsa ja hain sen alkukesästä meille, mutta siinähän olikin joku ihan väärä suulake. Sitten siihen pihaan päräytti Kari mönkkärillä ja jonkun aikaa siinä jutustelimme, kunnes jatkoin matkaa. Ajoin kotipihaan, muutinpa mieleni ja jatkoin ajelua. Matkalla tuumiskelin, etten ottanut sitten kuitenkaan matkaan niitä rekisteripapruja saati sitten ajokorttia... Ajoin sitten pikku lenkin, lopulta olin Säkinmäentiellä ja siellä käveli joku vanha, tosi laiha mies oranssin kepin kanssa ihan keskellä tietä. Edellä ajava iso paku joutui hiljentämään vauhtia, kunnes se mies siirtyi tien laitaan, sen jälkeen hän siirtyi taas keskelle tietä. Väisti hän sitten minuakin, mutta jäin kyllä ihmettelemään tuota kävelyä tai en siis jäänyt mihinkään, vaan ajaessani mietiskelin. Sitten iltapäivällä saapuikin vieraamme, Veikko Thaimaan tuttu. Siinä se ilta meni ukkojen turistessa ja saunoessa, mistä niillä tuota juttua riittääkin! Ja nyt on sitten se kuun viimeinen päivä, oikeasti kesäduunin vika päivä, mutta otin viikonlopun ja tämän maanantain vapaaksi. Tällä viikolla sitten lähdemme käymään kaupunkikodissa muutamaksi päiväksi ja sitten takaisin tänne mökille.
Seppo puhui tänä aamuna yli tunnin Thaimaahan Jonelle. Heillä on ilmestynyt makkariin termiittejä, nehän syövät kaiken puun. Jone kävi meilläkin, mutta ei näkynyt otuksia. Meille menee tällä viikolla myrkyttäjä, emme odottele talon myrkytystä. Tunnetustahan thaikut ovat tosi hitaita toimimaan ja vastedes saa JP käydä meillä myrkyttämässä kahdesti vuodessa, jotta ei tule yllätyksiä.

ekalla ajelulla ja matkassa se Thaimaasta tuttu keltainen
tilaihme

minä ja Zahara, ei kuitenkaan
Saharassa, mutta korvessa
kumminkin

liljat

maissi

pisarat heinissä

kultapalloja

tässä työmatkalla kuljetuksessa Sepolle lautaa
maustehyllyn ja kattilatelineen nikkarointiin

 

HEINÄKUU

1.7.2015 keskiviikko



Veikon taidekuva

maisema duunista

22.7.2015 keskiviikko, kaiketi :)

Heissan kaikille, olen ollut hiukan hiljaiselossa tai sanotaan paremminkin tämä blogi on kärsinyt hiljaisuudesta. Sovitaanko, että blogi on lomaillut, minä en! Kesäkuu meni menojaan vauhdikkaasti, töissä ja lapsenlapsien kanssa. Paljon en ehtinyt bloggailla ja yksi suuri syy siihen taisi olla se, että nuo lapset käyttivät meidän nettikortin piikkiin  (Netflixiä, kaikenlaisia latauksia jne.) eli se lakkasi toimimasta, kun katto tuli vastaan. Yritin sitten käyttää nettiä iPhonen kautta sillä seurauksella, että

Thaimaan tuttuja kyläilemässä, Vimon

sekin meni tappiin. Blogit ja pankkiasiat saivat jäädä hoitamatta. No, jotkut neuvoivat hankkimaan jonkun toisen merkkisen kortin, jossa ei ole kattoa, vaan mitäpä sellaisella tekisi, kun täällä toimii vain ja ainoastaan Sonera ja tämä ei sitten ole mikään mainos. Julian ja Veikon puhelimissa on joku muu liittymä ja ne sitten täällä tökkivät ja siinähän syy, miksi mummon nettikortti oli kovassa käytössä! Ja kun netistä ei voinut lukea uutisia, piti ne yrittää katsoa telkusta. Siis näin se meni, aloitit kuuden uutisista, sitten seiskan uutiset, puoli ysiltäkin tuli jotkut  ja viimein kymmenen uutiset. No, niistä ei sitten tullut minkäänlaista kuvaa tapahtumista, aina joku jotain hösläsi, iltapalaa piti saada juuri puoli ysiltä, koirat riehuivat ja kympin uutisetkin menivät osittain "metsään". Olimme siis

matkalla Big Wheelsiin

hetken myös osittaisessa uutispimennossa. Mutta mitäpä tuosta, ainahan voi esimerkiksi todeta tärkeimmän uutisen eli sään katsomalla ulos, siellähän aina satoi ja tuuli. Onneksi Seppo tuli kesäkuun lopulla mökille ja sain huokaista. Sain rauhassa käydä töissä, eikä tarvinnut keksiä lapsille päivän ajaksi kaikenlaista hommaa. Meillä oli uunin kyljessä oikealla puolella lappuja, joissa luki kaikenlaisia askareita lapsille mm. lenkitä koirat, hae posti, leipokaa vaikka jotain, likaiset vaatteet pyykkikoriin, pelatkaa sulkapalloa, ajelkaa fillareilla, siivotkaa aitta jne. Tehdyt laput siirrettiin aina vasemmalle ja arvatkaa mikä lappu köllötti aina vaan oikealla? No, tietty se siivotkaa aitta! Jossain vaiheessa lapset sitten muuttivat kimpsuineen ja kampsuineen asuntovaunuun, kun se tuotiin pihaan. Kävinpä yhtenä iltana Julian kanssa ulkoiluttamassa golf-palloa yhdeksän reiän verran. Pikkuisen oli

tihkusadetta, mutta ei se meitä paljon haitannut ja peli meni ihan hyvin, pääsisi vaan useammin. No, ei se paljon harmita, kun ei useammin ole päässyt kentälle (tuulee, kylmää, sadetta), onhan edessä kohta taas koko talvi lämmössä golf-kenttien luvatussa maassa. Vesku Lapista olikin tulossa Akun ja Artun kanssa kyläilemään, joten he sitten majoittuivat aittaan, enemmän tilaa. Tämä tapahtui viime viikon perjantaina ja lauantaina menimme porukalla Pieksämäkeen, ensin isän ja äidin luo ja sieltä kävelimme keskustaan katsomaan Big Wheelsiä. Se on sellainen jokavuotinen vanhojen jenkkiautojen tapahtuma, joka muuten on tätä nykyä paisunut ihan tungokseen asti, hui sentään. Äiti oli reissussa potkurollaattorin kanssa ja isäni sellaisella kolmipyöräisellä sähkömopolla. Yritin pysyä isän mopon takana (se kulkee ihan kävelyvauhtia) ja ihan oikeasti pelkäsin koko ajan, että isä törmää sillä ihmisiin tai niihin hienoihin autoihin. Hän kun ei oikeastaan näe mitään ja yritin sanoa, että varo edessä olevia, käänny hieman oikealle, edessä on

tolppa, lastenrattaat,  jne. Vastaus oli aina  - joo, joo, näen kyllä eli tuli ihan mieleen Julia, hah, hah! Vesku ja lapset kulkivat omia

kromi kiiltää

reittejään ja minä kävelin sitten hiljakseen isän ja äidin kanssa kotia kohti. Kylläpä sattui tosi hyvä sää tälle päivälle, ihan tuli kävellessä kuuma. Sillä aikaa oli mökille tullut lisää vieraita, Thaimaasta tutut Atski ja Vimon asuntoautollaan. Siinä sitten illalla saunottiin ja grillailtiin. Seuraava päivä olikin sitten taas ihan normaali eli satoi! Kävin aamulla Julian kanssa Kihvelikirkossa, kun Julialle alkoi tulla kiire noiden kirkossa käyntien kanssa eli arvasitte oikein, hänellä alkaa rippikoulu. Mutta olipa erikoinen kirkkohetki, siellä laulettiin ihan koko ajan ja palvelus kesti vain puoli tuntia. Ehkä se johtui siitä, kun oli Kihveliviikonloppu ja sehän on sellainen musiikkivoittoinen tapahtuma. Tälläkertaa emme sitten käyneet Kihvelin konserteissa, koska pitää joka vuosi valita Big Wheelsin ja Kihvelin välillä. Onneksi nuo tapahtumat ovat joka vuosi, vaikkakin samana viikonloppuna. Päivällä sitten läksimme ajeluretkelle Atskin ja Vimonin kanssa ja tietty minun autolla, se oli ainoa jonne kaikki neljä mahduimme. Alkoi sataa, ajoimme hiekkateitä ja arvaahan sen minkä näköinen auto sitten oli. Julia sekä Veikko lähtivät sitten Handen matkassa kohti kotia. Ja sitten se tapahtui, vessa meni ihan totaalisesti tukkoon. Onneksi täällä oli kaksi putkaria ja Atski apuna ja loppujen lopuksi putki saatiin ulkokaivon kautta auki ja vetämään. Vessan lattia lainehti ja viskasin sinne kaikki käden ulottuvilla olleet pyyhkeet ja

vautsi...

rätit, kun matot olivat jo ihan märkiä (vessassa ei siis ole lattiakaivoa). Se tiesi siis pyykkiä...
Maanantaina menin sitten töihin sillä kuraisella autolla, ihan hävetti, mutta en ehtinyt sitä pestä sateessa ja maanantaina olikin ihan kuiva sää. Töissä ollessani oli sitten loputkin vieraat lähteneet kotimatkalle. Kotona sitten pyykkikone pyöri ainakin neljästi, koska tiistaiksi oli luvattu hyvää säätä ja sain pyykit pihalle sekä sen autonkin pestyä. Tiistaina töiden jälkeen sitten pesin taas yhden koneellisen pyyhkeitä ja kone alkoi tökkiä, se vaan pysähtyi kesken ohjelman ja punainen valo syttyi jakoavaimen kuvaan. Seppo sitten painoi resettiä ja kone alkoi taas rullaamaan. Tosin se pesi koneellista tuonne puoli kahteentoista saakka ja olisin jo mieluusti vetäytynyt yöpuulle, mutta eihän sitä konetta voinut yksikseen jättää eli oli vaan valvottava ja katsottava Beckiä silmät lurpahdellen. Tänään sitten kävimme Jyväskylässä hakemassa se aiemmin tilattu keittiön kaappi, kun minullakin oli sopivasti  vapaapäivä ja sopivasti tuli sadekuuroja. Tarkoitan siis, että sadepäivinä on kiva ajella Jyväskylään ostoksille ja asioille, kun mökillä ei voi kuitenkaan oleskella pihalla. Tulipa tuossa työmatkoista mieleen yksi raivostuttava asia; ajelet

huimaa kyytiä

ajelua pallossa

rauhassa ja yxkax edessä ajava jarruttaa, ihmettelen mitä nyt tapahtuu. Edessä ei näy mitään! Sitten se edessä ajava hyväkäs vaivautuu laittamaan vilkun päälle. Miksi ei voi laittaa ensin vilkkua ja sitten vasta jarruttaa, tietäisi takana ajavakin mitä on tapahtumassa. Ihan pikku juttu, mutta kun törmäät siihen joka päivä, alkaa nyppiä!

Tässä tuli nyt kerrottua blogin lomailun ajan tapahtumat pikana. Lisäilen vielä muutaman kuvankin, kunhan avaan tuon yläkerran ison koneen. Se on aina näin ukkosten aikaan pois pelistä, varmuuden vuoksi. Täällä tuo ukkonen, siis salamat saavat paljon tuhoa aikaiseksi. Meilläkin on vuosien mittaan hajonnut pari sähköpatteria, yksi telkkari, kaksi pyykinpesukonetta, mikroaaltouuni eli olen oppinut nyppimään töpselit irti seinästä, kun koneet eivät ole käytössä.

28.7.2015 tiistai

Olipa päivällä sormet ja varpaat ihan jäässä, kun oli mökin ovi avoinna. Seppo paklasi ovesta koirien kynsien jäljet ja maalasi sitten koko höskän. Niin, siis on kesä ja ainakin täällä meidän notkossa on tosi kylymä, mitähän tuo elokuu tuo tullessaan. Taitaa tämä kylmä kesä olla seurausta, kun hetken mielijohteesta hain kesätyöpaikan ja viileässä säässä on mukavampi tehdä hommia. Onhan tämä kesätyö ollut mielenkiintoinen kokemus. Täytyy hiukka marista asiakkaista, älkää koskaan tehkö näin hotellissa! Kun käyt suihkussa, heitä läpimärkä pyyhe sängyn päälle ja vielä niin, että se osuu

petarille sekä peitolle, ei haittaa, jos seuraava nukkuja nukkuu märällä petarilla ja vetää märän peiton korvilleen! Jos sinun kuuluu itse siivota huone lähtiessäsi, mainosta sen olevan siistimpi kuin tullessasi. Eihän siivoojan työstä tarvitse välittää. Tosin olen käynyt tämmöisessä huoneessa ja jouduin kyllä jälkiä parsimaan, että se siitä asiakkaan hyvästä siivouksesta. Ja roskathan kannattaa heittää terassille, mitäs siitä jos tuuli viskoo ne pitkin pihaa ja rikkinäiset vaatteethan kandee myös jättää terassille lojumaan. Jos sisätiloissa loiskahtaa viiniä lattialle tai pöydälle, kyllä siivooja sen siivoaa sitten joskus. Tässä vain osa jutuista, joihin olen törmännyt. Mietin joskus, että minkälaista näillä ihmisillä mahtaa olla kotona! Joskus asukkaat ovat kasanneet yöpöydälle kivan pyramidin oluttölkeistä ja toisinaan ovat latoneet tölkit siististi johonkin kaappiin eli aina on kaapit tutkittava. Kerran jouduin pesemään huoneen lattian kahdesti, ennen kuin pystyin sinne astumaan ilman, että kengät olisivat tarttuneet lattiaan. Mutta muutaman kerran on asiakkaat kehuneet, että olipas siisti vessa ja tuoksuikin puhtaalle. Nämä kehujat ovat järjestään olleet golfareita!

grillausta

Julia ja Veikko keinussa

kova aallokko

isolla järvellä

Seppo rakensi kaivurit Akulle ja Artulle

kovaa kyytiä...

lähtisitkö kanssani järvelle....