JOULUKUU

se on joulukuu

1.12.2014 maanantai

Heräsimme jo puoli seiskalta ja varttia vaille ihmettelin, että missähän soi noin kainosti tuulikannel, kunnes äkkäsin sen olevan puhelimeni herätys. Aamiaista, pottuteatterikamat kasaan ja suuntana pihalla laiskana loikoilevat fillarimme. Eli klubille hommiin, 30 kg pottuja, 10 kg porkkanaa ja 15 kg sipulia. Kuorimme potut ja porkkanat, jätin sipulit Sepolle ja menin yläkertaan kerhon koneelle tekemään jäsenkortistohommia, kunnes nälkä voitti. Siis alakertaan ja syömän taivaallisen hyvää kaalilaatikkoa. Sillä aikaa Riitu teki sillä kerhon koneella lähtöselvityksen itselleen ja Ridelle, niin se vaan kuukausi äkkiä hurahti ja he lähtevät huomisaamuna jo kohti Suomea! Jatkoin sen jälkeen vielä kortistohommia ja kolmen jälkeen aloimme polkea kotia kohti. Olipa rankan oloinen työpäivä! Jäsenkortiston hommia jäi vielä tälle viikoksi tehtäväksi ja vähän siihen liittyvää viimeistelyhommaa. Niin, ja pikku Iines on saapunut taas maalta kaupunkiin. Hänen tekisi niin mieli vähän tutkailla pottupaljujamme, ei ole vielä kunnolla rohjennut.

2.12.2014 tiistai

Unohdin kertoa ilotapahtumasta, tein kaupassa löydön - maksamakkaraa ja ihan hyvää! Aamulla Seppo päivysti kasista alkaen sormet syyhyten puoli kymmeneen. Ja sitten se alkoi, poraaminen nääs.


kaunis tienvarsi....

Saimme vihdoinkin meidän hienon avainkaapin porattua seinälle sekä parvekkeelle sellaisen Suomesta tuodun tuuletustelineen, jollainen on siellä kotomaassa joka parvekkeella. Samalla huomasimme kuinka tyhmiä toiset voivat olla. Meidän parvekkeen alle oli parkkeerattu viitisen mopoa sillä seuraamuksella, että siivoojat eivät päässeet töihin, oven edusta oli tukittu. Joka paikassa täällä on kylttejä, minne voi parkkeerata, mutta toiset vaan on lukutaidottomia. Talon aidan vieressä 10 metrin päässä olisi ollut ainakin 50 paikkaa mopoille, äly hoi... Läksimme sitten ajelemaan Sukkarin Big C:hen hakemaan sitä joka viikkoista vesilastia. Ostimme pari laattaa vettä, pari leipää, juustoa ja tietenkin sitä maksamakkaraa, kurkkua ja Hollannin goudajuustoa 450 bth kilo, kun sen hinta on muissa kaupoissa 1200-1500 bth kilo. Kummalliset ovat hintaerot, täytyy aina tietää mistä mitäkin ostaa. Siellä kaupassa katsoimme myös sellaisia mikrokankaisia pyyhkeitä tuolien suojaksi ja kas kummaa, pyyhkeiden päällä nukkui musta kissa, joka sitten häiriintyi meistä ja juoksi pois. Pikku kaupoissa olen kissoja nähnyt, en koskaan ennen isoissa tavarataloissa. Tuumimme MK:n edessä, söisikö täällä vai ei, ja kun ei ollut vielä nälkä, päätimme syödä kotona sitä kaalilaatikkoa. Ulos

mennessämme törmäsimme sitten Terhiin ja Reijoon, olivat menossa nettikorttia uusimaan. No, ruuhkassa tunnin körötellessämme tulikin jo nälkä ja Seppo päätti mennä klubille syömään valmiista pöydästä, en vastustellut.  Saimme autonkin parkkiin ihan klubin eteen, harvinaista. Ruokana oli siis eilistä kaalilootaa, mutta söimmekin possunfilettä ruskealla kastikkeella paistinperunoiden kera, hyvää oli. Siinä sitten kahvikupposen kanssa hetken juttelimme tuttujen kanssa ja piti sitten joutua kotiin jääkaappitavaroiden kanssa, kassissa oli lähinnä pieni voipaketti, juggea ja se maksis. Ai niin, piti kotoa tuomani tänne sellainen sähköinen kananmunankeitin vaan eipä mahtunut matkaan. Täällä en ole sellaisia nähnyt, mutta tänään oli Big C:ssä sellainen vekotin ja kärryynhän se livahti hinnalla 399 bth. Ideanahan siinä on se, ettei sitä vettä tarvita niin paljon, keittämiseen menee 30 ml vettä, 5 minuuttia ja puolisen litraa jäähdytykseen.  Sitä vettähän täällä menee, sen roudaaminen ja säilytys vie voimia, aikaa ja tilaa. Seppo otti sitten ruokaperäiset, kun oli ensin vaihtanut kylppäriin suihkukahvan (sekö sen nimi oikeasti on?). Edellinen oli jo ihan tukossa, täällä tuo kraanavesi tukkii kaikki röörit. Se suihkujuttukin ostettiin Big C:stä, maksoi pari euroa eli ei kannata niitäkään Suomesta raahata. Kun Seppo ottaa noita ruokaperäisiä, menen aina uimaan. Minä en osaa päivällä nukkua, jos nukun, silloin olen kipeä! Nyt altailla ei ollut ristin sieluakaan ja sain vapaasti valita altaan ja ihan yksin uiskennella. Täällä on ollut jo useamman päivän pilvistä ja kovin tummia pilviä, vettä vaan ei ole tullut. Taitaa olla nyt joku siivousviikko tai ehkä vain siivouspäivä. Kauppamatkalla tuli vastaan porukka kovin "innoissaan" isolla joukolla laahustaen mustat säkit käsissään keräillen roskia tienvierustoilta. Kerääjiä näkyi myös muualla. Thaikut ovat uskomattoman roskaavaa porukkaa, kaikki roskat vaan olan yli, käsistä maahan, autoista ikkunasta ulos jne. Tuolla metsäteillä näkee puskien juurella valtavia kasoja roskapusseja, noh, taitaa puskat jäädä toiseksi roskien suhteen. Illalla käytiin vielä pihakuppilassa iltapalalla ja syötyämme haimme

autosta yhden vesilastin ja minun golfkengät. Laitan ne aina jalkaani jo täällä kotona, ei tarvitse sitten kentällä siitä ähkiä. Siinä pihassa oli sitten 2 thaikkutyttöä pulassa. Heillä oli pienen auton takapenkillä iso laatikko, omituisen mallinenkin, siis se laatikko. Sitä he yrittivät kovasti saada ulos, onnistumatta. Sanoinkin Sepolle, että nuo taitavat tarvita apua. No, Seppokin sitten yritti saada lootaa ulos, kunnes älysi, että se pitää saada ulos auton toiselta puolelta. Selvitin asian toiselle tytöistä ja siirsin kuormakärryn auton toiselle puolelle. Kysyin Sepolta, että onko laatikko painavakin ja kuulemma on tosi painava. Laatikko tulikin sitten nätisti ulos ja selvisi sen painokin, siinä laatikossa oli WC-pönttö. Seppo tiesi auton omistajan ja hän on sellainen invalidimies eli pytty oli varmaankin jonkunlainen invapytty.
Illalla vielä golfkamat valmiiksi huomisaamua varten, toivottavasti huomenna ei se sade tule sotkemaan peliä, saas nähdä.

3.12.2014 keskiviikko

Kasilta autoon ja suuntana golfkenttä. Siellä hetki odoteltuamme tuli Atskikin ja pääsimme aloittamaan. Siinä ekaa lähtöä odotellessamme, tuli siihen viimeviikoinen caddieni iloisena


golf-kentän kissa

tervehtimään, antoi minulle pinkin pallon ja vannotti etten unohtaisi häntä. Taitaa kilpailu kentälläkin olla kova, kun on vähemmän pelaajia tänä vuonna. Sää oli pilvinen eli ei ollut liian kuuma pelata. Pelikin sujui paremmin kuin viikko sitten. Tuli sitten se kolmosväylä, siinä on isoja puita greenin edessä sekä isohko lammikko, joka syö pallot. Minäpä löin pallon sen kaiken yli suoraan greenille, jee, kerrankin. Sitten puttaus - ja pallo meni suoraan kuppiin. Kylläpä caddiet sitten tuulettivat, teinhän birdien! Loppupelikin meni ihan hyvin ja lyöntejä tuli vähemmän tällä kentällä tähän mennessä. Joimme sitten "klubikioskilla" pullolliset vettä ennen kotimatkaa, missä sitten lämmitimme sitä kaalilaatikkoa ja loppupäivä menikin kotona nökötellessä.

4.12.2014 torstai

Pyykkäystä, tiskausta, uintia, siinähän se aamu meni rattoisasti! Eilen luin netistä, että meidän fillarointireitillä sijaitsevassa lammikossa on tavattu 1,5 metrinen krokotiili. Pelastuspartio ei sitä saanut kiinni ja he joutuivat pyytämään apua krokotiilipuiston asiantuntija-apua. Krokotiilipuistosta ei kuulemma ole otuksia karkuteillä, mistä ne muka sen tietää, siellähän on pilvin pimein niitä krokotiilejä, olen omin silmin ne nähnyt. Läksimme sitten Sukkarin Tescoon ja kun kerran olimme kaupassa, päätimme ostaa myös sitä vettä. Se vesi jäi sitten kassalle, kun kassakone ei jostain syystä osannut sitä koodia lukea, eikä auttanut kassan käsin numeroiden naputtelukaan. Onneksi emme



parturi-kuppilamme

olleet sitä vettä vaille. Huomenna voi kaupoilla olla hiukka ruuhkaa, kun on vapaapäivä. On kuninkaan synttärit ja isänpäivä, ainakin tänne tulee paljon porukkaa tuolta Bangkokin suunnalta. Toimme ostokset kotiin ja hyppäsimme fillareitten päälle ja klubille syömään sekä töihin. Siellähän nousi "meteli", että missä olitte eilen kun ette sopalla olleet! Onneksi sitä soppaa oli vielä jäljellä ja soppahan on lämmitettynä aina tosi hyvää. Menin sen jälkeen yläkertaan kerhon koneelle jatkamaan sitä kortistohommaa ja silla aikaa alakerrassa tapahtui kummia. Sinne tupsahti kymmenisen poliisia kameroineen. Klubilla syömässä ollut mies, juuri eläkkeelle jäänyt ja eilen tänne tullut, oli ollut oluella naapurikuppilassa. Siinä tuolilla oli ollut uikkarit ja hän tyhmyyksissään laittoi ne kassiinsa, se näkyi valvontakamerassa. No, ne uikkarit oli jonkun venäläisen ja hän paasasi, että tuo suomalainen oli varastanut häneltä miljoona dollaria! Vähän kyllä poliiseja hymyilytti, mutta veivät molemmat miehet mennessään. Läksimme sitten ajelemaan Watboonille katsomaan saisiko Seppo hiustenleikkuun Puntipalle. Puolisen tuntia pitäisi odotella, mutta kyllä siinä odottelussa tunti vierähti. Siinä odotellessa käveli siinä kuppilan edessä se


se ukkoskuuro

"uimahousuvaras", olivat molemmat miehet sitten päässeet poliisien kynsistä seuraamuksitta. Tämä kampaamo on toisessa kerroksessa, alakerrassa on kuppila ja kolmannessa asuvat omistajat, suomalainen Pekka ja hänen thaikku vaimonsa Kipa. Tämä Kipa on asunut pitkään suomessa ja ollut kampaajana Tampereen Stokkalla, joten hän tuntee hyvin suomalaisen hiuslaadun ja osaa puhua suomea. Seppo pääsi sitten hiusleikkuuseen ja sillä aikaa järjesti kadulla neljä koiraa tappelun, kolme narttua ja yksi ärisevä uros. Vastapäisen kaupan kaikki isot kukkaruukut saivat kyytiä tappelun tuoksinassa. Sitten kauppojen omistajat karjuivat koirille ja ne lähtivät tepsuttelemaan rantaa kohti uroksen irvistellessä pahasti. Sitten kuului tosi kovia pamauksia ja kohta tulikin se ukkonen ja vettäkin tosi reippaasti, ehkä se sitten lopulta rauhoitti ne koiratkin märiksi. Onneksi sade loppui parahiksi ennen kotimatkaa, pyörätkin saivat puhdistuksen. Tosin meidän piti mennä sitä suorinta reittiä kotiin, kun alkoi jo pimeys laskea ja pyörien valot jäi kotiin, ei ollut tarkoitus tehdä pimeällä kotimatkaa. Se kyllä tiesi sitä, että piti mennä sitä kurareittiä pitkin ja talutimme pyörät sen pahimman liejun kiertäen. Päivän aikana olivat laittaneet meidän sisäpihan palmuihin hienot jouluvalot, oli keltaista, valkeaa ja sinistä valoa, vilkkuvaa ja ei vilkkuvaa valoa. Illemmalla kävin vielä uimassa ja ihailemassa niitä valoja. Samalla tapahtui taas jotain järkkyä, en nyt viitsi sitä tänne ainakaan vielä kirjoittaa, kunhan ensin sulattelen. Pitääköhän iltasella uimareissuille ottaa jotain kättä pitempää ja puhelin mukaan !!!

piha jouluvaloissa, osa valoista vilkkuu ja välkkyy

5.12.2014 perjantai


linja-auto, on siinä ovikin tai pari jossain, luultavasti....

Kunkun synttärit, isänpäivä ja meidän hääpäivä, 41 vuotta. On myös isäni ja äitini hääpäivä, paljon onnea heille! Tänään on täällä yleinen vapaapäivä, pyhäpäivä, tosin kyllä aika moni kauppa ja



muutama linjuri

kuppilakin on avoinna. Alkoholia ei saa myydä lainkaan kaupoissa, eikä kuppiloissa. Tosin kuppiloissa myydään kahvikupissa juomia ja viime vuonna poliisit kiersivät kuppiloita etsien näitä kahvikuppeja. Jos kahvin tai teen seassa oli alkoholia, tuli siitä kuppilalle vaikeuksia. Lähdimme taas klubille fillareilla syömään. Oli kiva ajella, pilvinen sää. Beach Roadilla olikin sitten täysi kaaos, kaikki thaikut, autot, mopot ja turistit seikkailivat siellä ristiin rastiin, se vapaapäivä ja Jet Ski-kilpailut rannalla. Klubilla oli tarkoitus jatkaa uusien jäsenien kirjausta,
mutta kerhon kirjanpitäjä oli kerennyt valloittaa toisen kerroksen


tämän näköistä ruokaa tippui
mekolleni, mutta hyvää oli,
siis tuo ruoka, ei mekko

huoneen. No, ei ne jäsenet minneen karkaa, jatkan  ensi viikolla. Lähdimme sitten ajelemaan kotia kohti ja kurvasimme heti "kaatopaikkatielle", kutsumme sitä sillä nimellä, kun se on kuin kaatopaikka. Nyt se oli täynnä busseja, kun tänne tule aina juhlapäivinä bussilasteittain porukkaa. Ajelimme taas pitempää reittiä pikku tihkusateessa ja kotipihaan päästessämme tuli se kaatosade. Illalla kävimme vielä oman pihan kuppilassa syömässä ja voi pärkkele sanoisin, riisiä kastikkeella putosi tietty syliini ja mekko sitten sen näköinen. Yritin sitä vähän pestä ja laitoin partsille (siihen uuteen tuuletustelineeseen!) kuivumaan.





6.12.2014 lauantai

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Tänään valmistautumista illan juhliin, siis Suomi-seuran juhliin. Ja se mekko ei sitten vielä tullut puhtaaksi eli pesin sen vielä kolme kertaa ja loppujen lopuksi siitä sitten tuli kotimekko. Ei se fläkki

kovin hyvin näy, mutta tiedän sen olemassaolon. Ajelimme päivällä syömään kotikadun kuppilaan New Sevilla Restauranttiin. Se oli keväällä pelkkä New Restaurant ja nyt nimi on muuttunut sekä pitäjät, mutta ruoka on edelleen tosi hyvää. Ruoka kahdelle isoilla Soda pulloilla maksoi 170 bth. Seppo söi kanaleikkeen ja minä jotain spacy kanaa ja tarjoilija kysyi, että haluanko ihan varmasti sellaisen, juu juu sanoin. Kun ruoka oli pöydässä ja jo hetken olin syönyt, tuli kokkikin kysymään onko ruoka ok ja voinko oikeasti syödä sitä. Vastasin aroi, aroi eli hyvää. Olin kyllä ihmeissäni, ei se nyt niin kovin mausteista ollut......


naiset saivat taas ruusut iltajuhlassa

Sitten ajoimme 20 metriä Tescoon tarkoituksena tupakkikartonki, kun aina jouluna annamme vartijoille ja siivoojille askit tupakkia ja sellaiset pienet kakkulaatikot. Myyjä sitten oli tyypillinen thaikku, sanoi ei oota, kun pyysimme 10 askia. Selvisi, että askeja oli vain 7, eikä se niitä millään älynnyt meille myydä. Menimme sitten taas 20 metriä seuraavaan kauppaan, Seveniin ja siellä homma hoitui alta aikayksikön. Tuossa kotikadulla, Watboonilla on 100 metrin sisällä kolme kauppaa, 2 Seveniä ja Tesco. Ne ovat sellaisia 2-3- kertaa R-kioskin kokoisia ja tyylisiä kauppoja. Kohtahan tuo 7/11 on valloittanut Suomenkin. Niin, ja onhan siinä kadun toisella puolella iso torikin.  Sitten puoli viiden maissa läksimme kävelemään Park Lanen suuntaan ja siellähän tuo Helinä jo meitä odottelikin. Tarkoitus oli ottaa Taxi Serviceltä (Park Lanen edessä majaileva) taksi klubille, vaan nou taxi. Mopotakseja olisi ollut, mutta emme Helinän kanssa suostuneet mekkoinemme mopon kyytiin. Sitten vaan Sevenin kulmalle kytikselle vapaata taksia vahtaamaan, pikkuisen ripotteli vettäkin. Noin 20 minuuttia piti odotella kunnes tärppäsi. Kuski kertoi, että joka paikassa on kova ruuhka ja sen kyllä huomasimme. Klubin eteen "kurvasimme" juuri sopivasti viideksi.  Porukkaa olikin ihan sopivasti, noin 50 henkeä. Istahdimme pöytään, jossa olivat Mikko ja Tuula. Alkupuheiden, Maamme-laulun ja skoolauksien jälkeen päästiin ruuan kimppuun. Ja ruokaa oli runsaasti, karjalanpiirakkaa munavoilla, salaatteja, rosollia, pottuja, juuresvuokaa (maistui ihan joululle), lohta ja tietysti kinkkua.

tyylikkäästi ruokaa odotellessa...

Jälkiruuaksi kahvia ja piimäkakkua lakkahillolla. Ruoka oli tosi hyvää ja juomaakin oli riittävästi sekä hyvää musiikkia ja tanssia. Seuran "omat" autokuskitkin olivat mukana juhlissa ja kuskailivat vieraita illan mittaa koteihinsa. Mekin sitten pääsimme heidän kyydissä turvallisesti kotiin.

sitten menoa ja meininkiä, eikös se Linnan juhlissakin näin mene...

7.12.2014 sunnuntai

Oltiin ihan koko päivä ihan vaan kotosalla eli lepopäivä, ihanaa! Kiva joskus olla vaan, lukea, uida, katsella telkusta golf-kisaa, eikä aina mennä viipoteta...

8.12.2014 maanantai



Iines ja Seppo, Iineksellä on kivat läpykkäät,
joka askeleella ne vinkaisevat eli kaikki aina
tietävät missä Iines liikkuu

tänään Iines jo uskalsi vähän lotrata pottuvedessä ja jopa söi
perunaviipaletta

Arvatkaa mitä ohjelmassa tänään? Oikein arvattu eli suuntasimme klubille perunateatteriin ja sen jälkeen jäsenkortistohommiin. Ruuan jälkeen (klubilla töissä olevat saavat päivän ruuan ilmaiseksi) pyöräilimme Sukkarille rautakauppaan ostamaan pari harjaa golf-kenkien puhdistukseen ja mustaa maalia johonkin Sepon projektiin, siitä sitten myöhemmin, kunhan minulle se projekti aikanaan selviää.

9.12.2014 tiistai

Klubille autolla hakemaan ne tilatut karjalanpiirakat. Pois lähtiessämme se samperin piirakkapurkki lipesi käsistäni, putosi kadulle ja tietenkin aukesi, ääh! Onneksi vain 2 piirakkaa putosi kadulle ja muut pysyivät purkissa. Pikkuisen ruma sana livahti suustani ja ihan aiheesta, kukaan ei kuullut sitä! Sitten vaan piirakkapurkki kiinni ja kadulla lojuvat roskiin. Läksimme sitten ajelemaan Sukkarille


liikkuvia kauppoja

tarkoituksena etsiä se pikku tie, josta pääsee Agaben päiväkotiin, onneksi Seppo suurin piirtein tiesi sijainnin. Sinnehän olemme porukalla lähdössä sunnuntaina joulupukin matkassa lahjoja viemään. Löytyihän se loppujen lopuksi. Emme menneet sisään, kun lapset olivat sievissä riveissä lattialla patjojen päällä odottelemassa päivänokosia. Sitten matka jatkui kohti kotia ja totesimme, että pitäisi tulla jonain päivänä fillaroimaan sinne Agaben nurkille, oli sen verran kivan näköistä seutua. Kotikadulla sitten pysähdyimme Tescoon hakemaan vettä, auton pissapoika on ollut tyhjillään jo monta päivää ja ikkuna sen näköinen. Kaupan edessä törmäsin sitten Terhiin (Reijo oli kaupassa), olivat menossa jonnekin hierontaan. Kotipihalla sitten kaadettiin iso pullollinen vettä sinne pissapoikaan, jotta saataisiin ikkunoista pölyt pois.


10.12.2014 keskiviikko
aamulla mittarissa +24

Kamat kasaan aamulla ja auton nokka kohti golf-kenttää. Atski oli siellä jo odottelemassa ja aika kauan saimme ekalla tiillä odotella lähtövuoroamme. Eka väylä menee aina surkeasti, mutta sitten se

peli alkoi luistaa. Tultiin lopulta 7-väylän puoleenväliin ja siinä menee "joki" kentän poikki. Joen edessä on sellainen iso pyöreä mustavalkoinen "tikkataulu", tosin paljon isompi kuin oikea tikkataulu, ehkä sellainen jousiammuntataulu pikemminkin. Minun palloni oli siitä noin 15 metrin päässä. Ajattelin lyödä pallon varmasti veden yli, valmistauduin ja löin - kuinkas kävikään!? Se pallo lensi suoraan napakymppiin eli ihan keskelle maalitaulua, josta se pallo kimposi takaisin paluusuuntaan noin 30 metriä.


napakymppi

Onneksi se ei osunut keneenkään :)  Mutta kylläpä meillä kaikilla oli hauskaa, sellaista se golf on, kaikkea voi sattua. Sitten kotiin, suihkuun ja vaatteet vaihtoon. Läksimme sitten fillareilla klubille syömään soppaa. Onneksi menimme; thai-kielen aloitus on ensi tiistaina ja jatkuu torstaina, tilasin taas karjalanpiirakoita, joita en aio heitellä pitkin katuja sekä vein muutamia kirjoja takaisin kirjastoon. Onneksi tuo kielikurssi ei sattunut golf-päiville, muuten golf olisi vienyt voiton. Illalla kotona  piti sitten katsoa golf-kisan viimeinen päivä, vaan telkkarista ei näkynyt ainuttakaan kanavaa. Jospa aamulla taas näkyisi, muutoin pitää lampsia toimistoon ilmoittamaan asia managerille eli isännöitsijälle. Tuntuu jotenkin kummasti, että täällä lomalla on paljon kiireisempää kuin siellä kotomaassa....

11.12.2014 torstai  +24

Tuolla klubilla istuessani olen kuullut linnun rääkyvän. Se kuulostaa samalta kuin kesällä mökillä aivan uusi ääni eli ruisrääkkä. Se ilmestyi viime kesänä ja lehdestä luin, että se oli jo melkein


pari mopoa...

sukupuuttoon kuollut laji, mutta onneksi on jo elpynyt. Tuo Soi Welcomin papukaija rääkyy aivan samoin, kuin ruisrääkkä. Onkohan ne joskus tavanneet, papukaijahan on hyvä matkimaan!


joulujäätelö

Aamupäivällä fillaroimme klubille, jätimme fillarit ja kypärät sinne pihalle ja hyppäsimme lavataksiin.  Huristelimme aina Pattayalle asti Festival Centeriin. Olemme olleet täällä melkein 6 viikkoa, emmekä ole kertaakaan käyneet "isolla kirkolla" eli Pattayalla, nyt asia korjaantunee. Tarkoitus oli käydä urheilukaupassa golf-lippaa ostamassa minulle. Ostin sieltä sellaisen kivan lipan viime reissulla, mutta se on mökillä. No, eihän siellä sellaista tällä kertaa ollut lainkaan, harmi. Ostin kuitenkin sellaisen kumipään putteriin, ei tarvitse kumarrella palloa reiästä nostaessa. Täällähän sellaista ei tarvita, caddie hoitaa sen pallon. Täytyypä joku päivä (kun kerkeis) käydä siellä Outlet Mailin golf-kaupassa, siellä


Festival Center ja ylös
jatkuu Hotelli Hilton

sellaisia lippoja oli, mutta viimeksi käydessämme olin vähän kipeä, enkä jaksanut lippoja tarkemmin katsella. Menimme sitten Festivalin 6. kerrokseen jäätelöbaariin, sieltä näkee pöydästä suoraan ulos kauas merelle. Sen ylemmäs ei pääsekään, koska yläpuolella kohoaa korkeuksiin Hotelli Hilton. Jatkoimme sitten tallustelua Beach Roadilla, mikään ei ollut oikeastaan muuttunut viime kerrasta. Otin vähän kuviakin ja Seppo totesi meidän olevan ihan juuri tulleiden turistien näköisiä. No, olimmehan juuri Pattayalle tulleita ja hiljakseenhan tallustelimme kantapääni vuoksi. Mutta mitä ihmettä, kadun toisella puolen oli ihan oudon ja uuden näköinen rakennus. Sitähän piti tietysti käydä katsastamassa. Voi voi, sehän oli Mike Shopping


Mike Shopping Mail
uusi julkisivu

Mailin uudistettu julkisivu, ei tosiaankaan oltu sitä tunnistettu, niin oli muuttunut. Sisään emme kuitenkaan menneet, toisella kertaa sitten. Hyppäsimme lavalle ja juuri ennen


"Moskovan asema"

"Moskovan asemaa" poistuimme kyydistä kenkäkauppaan. Sieltä Seppo löysi mieleisensä kengänpohjalliset. Sitten sullouduimme, siis oikeasti sullouduimme "moskovan asemalla" lavataksiin. Ajelimme sitten Soi Welcomille ja kävelimme klubille. Söimme siellä Pertsa-kokin tekemää todella maukasta ruokaa. Pakkasimme kassiin ne tilatut karjalanpiirakat, enkä tällä kertaa heitellyt niitä pitkin katua. Fillaroimme sitten taas pitemmän reitin kautta kotiin. Ai niin, aamulla kävimme valittamassa toimistolla noista telkkarin kadonneista kanavista ja he sanoivat korjaajien tulevan tänään. Kanavat sitten kotiin tultuamme todellakin toimivat, vaan se golfin päätöspäivä jäi näkemättä. Illalla vielä veivasin noita SIM-kortteja, monta typötyhjää ja muutamassa oli puheaikaa jäljellä. Pariin lisäsin nettipankin (thaimaalaisen pankin) kautta puheaikaa ja taidan pitääkin ne liittymät voimassa, helpot numerot.

12.2.2014 perjantai  +25
Onnea Senjalle!


golf-kentän kissat

Pilvinen aamu, mutta päivällä kaikki pilvet sitten katosivat tuulen mukana. Lähdimme taas golf-kentälle. Tällä kertaa pelasimme täydet 18 väylää. Peli meni ihan hyvin, sattui kivat caddietkin. He halusivat molemmat meidän kanssa yhteiskuvaan. Sitten hetkeksi kotiin ja autolla klubille syömään ja sitten Riston sekä Fonin kanssa Makroon ostamaan tarvikkeita seuralle, itselle ja sunnuntain Agaben vierailua varten. Auton lava tulikin ihan täyteen tavaroita ja veimme ne sitten klubille. Lauantaina pakataan joulukassit, 110 kpl, joulupukin vietäväksi Agaben lapsille. Siinähän se päivä taas vilahti vikkelään. Nyt on kello puoli 8 illalla ja nukuttaisi vietävästi. Pitää kyllä vielä pari tuntia pysytellä hereillä...

13.12.2014 lauantai  + 23 tuulee

Joopa joo, tulee se "talvi" tännekin! Aamulämpö oli +23, kova tuuli ja aurinko kateissa. Vaan mai pen rai, ei haittaa, meille viileä sää kyllä passaa. Paikalliset jo tällä säällä palelee ja kulkevat paksuissa vaatteissa, osa ainakin, kaikilla ei ole lämpimiä vaatteita. On lauantai eli siivous ja


lahjapusseja

pyykkäyspäivä tai aamu oikeastaan. Ja voi voi, imurin pölypurkkiin (sellainen läpinäkyvä) oli jäänyt gekko, se ei osannut sieltä ulos. Seppo sitten päästi sen parvekkeella ulos vankilastaan, joka paikkaan ne gekot sitten tunkevatkin. Siitä tulikin mieleeni, että tuolla meidän fillarireitin varrella yhdessä lammessa oli 1,5 metrinen krokotiili ja nyt sen on onneksi saatu kiinni. Telkkarissa se näytettiin ja aika isolta se näyttikin, onneksi ei törmätty siihen. Täällä ei kyllä krokotiilejä asustele vesistöissä,
miten tuo sitten lieneekin lampeen joutunut. Olisko ollut jonkun lemmikki ja liian isoksi kasvettuaan se on lähimpään lammikkoon heitetty, mene ja tiedä. No niin, sitten takaisin tähän päivään. Veikko tuolta klubilta sitten soitteli ja kyseli meidän sinne tuloa. Heillä oli siellä pikku ongelma, tarvitsivat A4:sen kokoisia kirjekuoria ja kyseli josko tulomatkalla sellaisia löytäisimme, Sevenissä ei kuulemma ole, Veikko oli käynyt kyselemässä. Hyppäsimme siis autoon (alun perin piti polkea klubille) ja ajoimme isoon toimistotarvikekauppaan ja sieltähän niitä kuoria löytyikin. Sitten pikku ruuhkassa klubille ja ärtrokalle. Siellä oli paljon


jättikattilallinen karkkia

porukkaa ja neljän jälkeen aloimme pakata niitä lahjakasseja Agaben reissua varten. Pakkaajina Helinä, Riitta, Kristiina, Veikko, Seppo ja minä. Tunti siinä pakkaamisessa meni ja kasseja tuli 117 kpl. Pakkasimme sitten kassit laatikkoihin ja isoihin Ikean kasseihin, aika monta nyyttiä tuli. Osa kerhon porukka lähti aamulla tuonne Thaimaan Lappiin eli Chiang Maihin viikon reissulle ja tänä vuonna tämä Agaben keikka jäi meidän hoitoon. Lukitsimme sitten kerhon ovet ja ulkona Helinä totesi, että entäs nuo mopot? No voi pahus, mitkä niistä pitää viedä sisälle, emmehän sitä tienneet. Ei kun soitto Ristolle sinne Lappiin ja kysymään. No asia selvisi, ovet auki, avaimet kaapista, mopot sisään ja Riston sivarimopo työnnettiin katoksen alle. Se viimeinen mopo sitten ei avaimella auennutkaan vaikka me kaikki vuorotellen kokeilimme, mikä neuvoksi? Siihen sitten tupsahti kadun räätäli (hän tunsi meidät) ja hän sanoi, että meillä on kyllä väärä avain. Se oikea avain löytyikin sitten Helinän kädestä, kyllä vähän nolotti. Mutta saimme sitten kaikki mopot turvaan. Kävelimme sitten "kaatopaikkatielle", jonne jätimme auton, kaappasimme Helinän sekä Riitan kyytiin ja tiputimme heidät kyydistä Park Lanessa ja vihdoin pääsimme kotiin. Olipa taas päivä!

14.12.2014 sunnuntai +23,5 ja kovatuuli

tavaroiden lastaus Agaben vierailuun

Joulupukki

Aamupalan jälkeen fillareilla klubille. Siellä olivat jo Helinä sekä Fon paikalla. Porukkaa tuli kaiken aikaa lisää, joten tilasimme 2 lavataksia. Toiseen lavaan kaikki lahjat ja tykötarpeet sekä kyytiin

Helinä, Seppo ja minä vahtimaan etteivät tavarat tipahtele kyydistä matkan aikana. Toiseen taksiin menivät loput matkalaiset ja muutama seurasi omalla mopollaan autojemme perässä. Sitten huristelimme sanan mukaisesti tukka hulmuten Agabeen. Perillä veimme kaikki tavarat sisätiloihin ja samalla itse joulupukki kaarsi sarvipäällään pihaan. Sarvipää oli tällä kertaa moottoripyörä, poro ei voi näin kuumassa lennellä! Katselimme ja kuuntelimme kaikki esitykset, kunnes vihdoin pääsi joulupukki pääosaan. Joulupukki toi terveiset Kovatunturilta, sanoi olevansa aika väsynyt pitkästä matkasta ja täällä on kuulemma tosi kuuma, sille lapset kovasti kihertelivät. Olivatkohan päiväkodissa kuulleet kerrottavan lumesta ja pohjoisen kylmyydestä joulupukin maassa. Lahjat tuli sitten säällisesti jaettua ja alkoi syöminen. Thaikkulaista ruokaa oli yllin kyllin, kahvia, pullaa, muffineja ja vielä jäätelöä. Kotimatka sitten taittuikin klubille yhdellä lavalla, olivathan lahjakassit nyt typötyhjinä ja sieltä fillaroimme kotiin vatsat vieläkin ihan ähkynä.

15.12.2014 maanantai  +23, tuulista
Onnea Handelle

Ja taas matka suuntasi klubille perunateatteriin ja jäsenkortisto tuli päivitettyä ajan tasalle. Vielä pikku viilausta, liian monta vuotta maksamatta olleet pois listalta jne., mutta nyt teen sitä vain


uudet jouluvalot

maanantaisin. Huomiseksi on klubilla tiedossa kaalilaatikkoa ja sitähän pitää tulla syömään. Kokki-Heikki vaan valitteli kun ei ole puolukoita ja me olimme menossa kaupoille, joten lupasimme samalla käydä marjametsällä. Fillaroimme sitten kotiin ja Sepon piti käydä suihkussa sekä vaihtaa kuivat vaatteet. Satoiko ulkona, ei, vaan Sepon siivotessa klubilla terassia, irtosi vesiletku seinästä ja arvaahan sen millaista jälki oli! Starttasimme sitten autolla kohti tukku-Makroa, vaan kuinka ollakaan, ajoimme vahingossa ohi ja kun tuo kääntyminen paluusuuntaan on täällä niin vaivalloista, päätimme ajaa suoraan Big C:hen. Ei ollut siellä marjoja, joten kävin vaan apteekissa ja kaupan puolelta ostin yhden muistitikun. Sitten vaan takaisin Sukkarille, u-käännös ja kohti Makroa, sen ohi, taas u-käännös ja vihdoin Makron parkkiksella. Sieltähän sitten löytyi niitä puolukoita ja itsellemme ostimme vettä, sitä pitää aina kaupassa ollessa ostaa. Sitten kotiin.

16.12.2014 tiistai  +24
sii tsom phuu = vaalean punainen

Thaikuilla on joka päivälle oma värinsä ja tiistai on vaalean punainen. Aamulla keräsin kamppeet ja suhautin fillarilla klubille puolukoiden kera thain kielen oppitunnille. Kurssilla meitä oli 14 henkeä. Alkuun harjoiteltiin tooneja ja ajattelin ettei tästä tule mitään, en erottanut menikö äänteet ylös, alas,


pehmolelukauppias

vai sinne tänne. Sitten siirryttiin lauseisiin, jokainen joutui lukemaan lauseen ääneen ja minä istuin etupenkissä ja tietty jouduin heti hommiin. Se lausepa meni ihan oikein, ei mitään hätiä eli jotain oli jäänyt tuonne korvien väliin aikaisemmalta kurssilta. Pitää kyllä käydä kirjakaupassa ostamassa jonkin moiset muistiinpanovälineet, ainakin sa mut nyng eli vihko yksi. Kurssi kestikin sitten 3 tuntia, samoin seuraava, koska sitten tulee kahden viikon paussi joulun ja uudenvuoden vuoksi. Golf-päiviäkin muutama pitää siirtää , sen verran nopeaan tahtiin kurssi etenee. Kurssin jälkeen söimmekin lihasoppaa ja kaalilaatikkoa ostimme ison purkillisen kotiin vietäväksi. Seppokin oli siis fillaroinut klubille ja lähdimme sitten ajelemaan kotia kohti. Yhdessä risteyksessä Seppo pysähtyi pyörällään niin äkisti, että törmäsin häneen. Luulin hänen kääntyvän vasemmalle, mutta hän kurvasikin liian läheltä sähkötolppaa, että meinasi kaatua. Onneksi ei sitten sattunut mitään kummallekaan. Illalla tuli sitten hiu, nälkä ja menimme pihakuppilaan syömään. Muistuipa tuossa yksi lause Thaimaaksi, tsán tsòop aa háan thai eli pidän thaimaalaisesta ruuasta....

17.12.2014 keskiviikko +22,3 ja kova tuuli
sii khiou = vihreä

Loistava golfaus sää, pilvistä, tuulista ja +22 astetta. Menomatkalla meidät ohitti autoletka hälyvalot vilkkuen, yksi vilkkuauto edessä, tavallinen musta auto keskellä ja taas vilkkuauto takana. Siinä siis


piti ottaa auton rekkarista kuva, numerot muistan, kirjaimista
ei sitten aavistustakaan !

taisi mennä joku isokenkäinen jonnekin. Kentällä sitten ikävä yllätys, ei autoja. Pelasimme siis vain 9-väylää kävellen, onneksi oli viileä ilma. Kesken pelin jäi vielä 2 väylää pelaamatta, kun ne olivat huollettavina eli pelasimme sitten ykkös-ja kakkostiit kahteen kertaan. Joimme sitten taas pullolliset vettä "klubikioskilla" ja kentän ohi ajoi se vilkkuautoletka, taisivat siis olla jotain korkea-arvoisia kapiaisia. Läksimme sitten ajelemaan kotiin, tankkasimme auton ja ajoimme kuitenkin Tescoon asti, kävimme MK:ssa syömässä ja kaupasta haimme niitä vihkoja kielikurssia varten. Edelleen taivas on ihan pilvessä ja vieläkin tuulee. Illalla laitoimme koristellun joulukuusen taas jääkaapin päälle valaisemaan.

18.12.2014 torstai   +21,4 kovasti tuulista
sii som = oranssi

Ja taasen aamulla fillarilla klubille kielikurssille. Seppokin lähti mukaan tekemään klubille pikku

putkihommia, joku tiiviste vesiletkuun. Matkalla kävimme Sevenin pankkiautomaatilla, joka ei sitten toiminutkaan. Siihen tuli pariskunta pesulalle, jotka totesivat, että meidän täytyy olla suomalaisia, kellään muulla ei ole Helkaman merkkistä polkupyörää. Niinhän se on. Seuraava pankkiautomaatti oli sitten Beach Roadilla ja sieltä Seppo osasi ihan ite ottaa rahaa, kun minä jäin kadulle pyöriä vahtimaan, oppi on siis mennyt perille! Kurssi kesti kolme tuntia ja ope kehui taas ääntämistäni. Voi vitsit, ekana päivänä valitin etten kuule tooneja, vaan olisinko kuitenkin edellisessä elämässä ollut thaikku, heh, heh! Oikeasti mulla ei ole niistä tooneista mitään hajua, tietty voisi olla vaikutus tuolla monen vuoden espanjan opiskelulla, siinähän myös on näitä tooneja, jonkun näköisiä ainakin. Mun viereen tuli taas sama mies, kuin ekana päivänä ekalle riville. Yleensähän kukaan ei halua ekalle riville, mutta minä taas haluan, koska muuten en näe taululle kirjoitettua tekstiä. Hän sanoi ettei lähde siitä minnekään, koska minä osaan hyvin thaikkua ja voin häntä neuvoa, kääk! Siis minäkö - omasta mielestäni en osaa ollenkaan, ehkä ne toonit teki vaikutuksen... Ope kertoi myös thaimaan asioista, mutta niitä ei saa tänne kirjoittaa. Täällähän on kaikenlaista juttua menossa sekä ollutta ja mennyttä ja
vähemmästäkin pääsee tutustumaan thaikkujen vankilaoloihin, ei siitä sen enempää, tosin mielenkiintoista että valaisevaa tietoa. Tämä on tosi kiva kielikoulu, heti 2:n viikon loma, tosin kotiläksyjä tuli sitten aika paljon. Seuraava koulupäivä on vasta 6.1. Tuntien loputtua läksin

ajelemaan kotiin, koska Sepon fillaria ei parkkiksella näkynyt. "Kaatopaikkatiellä" vaelsi sitten melkein kaikki thain kielen miespuoliset opiskelijat open johdolla. He olivat menossa työntämään open auton käyntiin, koska siinä oli akku loppunut. Minä vaan ajelin heidän ohi, arvelin ettei minun työntöapua tarvittu. Silla työntöjoukolla olisi nostanut koko auton ilmaan. Auto on muuten Thaimaaksi rot jon. Näitä thaikku sanoja varmaankin tulee tänne blogiin nyt enemmänkin. Yrittäkää kestää, mutta siten ne jäävät omaan päänuppiini paremmin. Varokaa vaan golf-kentän caddiet, kohta uskallan puhua heillekin. Kurvasin sitten kotipihaan, eikä sielläkään ollut Sepon fillaria, minne lie eksynyt! Sisällä sitten soitin hänelle ja siellä Seppo oli rannalla (ns. Lemminkäisen ranta) ottamassa aurinkoa. Siihen kohtaan rantaa kokoontuvat kaikki suomalaiset jutustelemaan ja toiset ottamaan aurinkoa sekä uimaan. Ukkoloilla on siellä ihan oma rinki, yksi tulee, toinen lähtee, kolmas piipahtaa, porukka siis vaihtuu koko ajan. Sieltä saa kyllä kaikkea ajankohtaista tietoa. Eilen oli tuossa Beach Rodilla Soi Welcomin kohdilla lähtenyt suomalainen mies ylittämään katua, jäi odottelemaan kaistojen keskelle ja känninen mopoilija ajoi kovaa vauhtia

kaistojen keskellä päin. Huono uutinen oli, että mies kuoli heti. Tosin mopot ajavat siinä keskellä myös selvin päin huimaa vauhtia, niitä pitää varoa. Illemmalla lähdimme fillaroimaan vielä Sukkarille rautakauppaan kierrellen pikkuteitä. Yhdessä kohtaa oli varmaan kolmekymmentä koiraa, mutta tuijotimme vain eteenpäin, ei koiria ja kolmosvaihdetta päälle. Vähän matkaa jokunen koira meitä seurasi, kuulin läähätyksen takaani, mutta sitten ne jäivät omalle reviirilleen. Täällä saattaa koiralauma hyökätä päälle ja siksi meillä on aina polkupyörän pumput lähettyvillä, edes joku ase. Paikallisilla on usein keppi mukanaan. Rautakaupan edessä oli sitten kaamea meteli, musiikkia tuli tuutin täydeltä ettei edes omia ajatuksia kuullut, onneksi kaupassa ei se kuulunut liian kovaäänisenä.  Seppo sitten löysi etsimänsä kaupasta ja läksimme ajelemaan kotia kohti, nyt toista reittiä. Kurvasimme lähikuppilaan syömään ja sitten vasta kotiin. No mutta, täälläkin oli kaamea meteli, musiikki huusi jossain kovin. Kauaa en jaksanut sitä kuunnella ja läväytin ikkunat kiinni, vaikka ulkona oli mukava tuulinen viileä sää. En muuten ole pariin päivään käynyt uimassakaan. Täällä on nyt sen verran viileää ja vesi on tosi kylmää. Ihan totta, olen palellut uimassa ollessani eli ei nyt ole uimahinkua lainkaan.

19.12.2014 perjantai   +21.8 ja kova tuuli
sii nam ngön = sininen

Aamulla kimpsut kasaan ja suuntana golf-kenttä. Atski jo siellä odotteli, Vimon edelleen rakentaa puutarhaa. Saimme 3 autoa ja se tarkoitti 18-väylää. Minulle sattui caddie, joka vähän liikaa neuvoi , mutta hyvin kumminkin meni, kun käytin myös omaa järkeäni ja tiedänhän oman pelitapani. Caddien kanssa pölpötimme kovasti englantia, pitää vain uskaltaa puhua, vaikkei kunnolla osaakaan. Hyvin kumminkin ymmärsimme toisiamme. Kerroin miksi Seppo ei tykkää, että caddie menee edelle

pelaajista, suomen talvesta puhuimme sekä Revontulen golf-kentästä. Caddie oli ihmeissään kuullessaan, että suomesta puuttuu caddiet. Ja sitten puhuimme myös thaita, enimmäkseen väreistä. Edellisellä tunnillahan opettelimme värejä ja kun minulla on kaikenvärisiä palloja, oli kätevää opetella kentällä caddien kanssa niitä värejä. Kenttähän on 9-reikäinen ja pelatessa 18-reikää, se kierretään kahdesti. Olimme sitten toisella kierroksella väylällä 2, kun se tapahtui. Kävelin yhden puun alitse ja sieltä hyökkäsi muutama ampiainen hiuksiini. Huidoin niitä kädelläni, jossa oli onneksi golf-hanska. Mutta kyllä ne pistivät päähäni kovasti ja se sattui. Onneksi en ole ampiaisen pistoille allerginen. Sen jälkeen en kyllä mennyt, enkä mene vastaisuudessakaan lähellekään puita. Etenimme sitten sille minun napakymppiväylälle ja Seppo löi pallonsa siihen samaiseen tauluun kuin minäkin. Onneksi se pallo ei kuitenkaan osunut keneenkään, vaikka tuli minua ja caddietä kohti. Tänään minun palloni halusivat uimaan ja edellisellä kerralla eivät halunneet. Onneksi täällä nuo löytöpallot ovat tosi halpoja, 8 kpl maksaa 100 bth ja saman verran värillisiä 120 bth. Sanon aina värillisiä ostaessani, että käynpä ostamassa omani takaisin. Olipas taas tapahtumarikas pelipäivä, kivaa!

20.12.2014 lauantai  +23
sii muang = violetti

Aamulla lähdimme autolla liikkeelle, pyykit pesulaan ja auto klubin viereiselle "kaatopaikkatielle" parkkiin. Hyppäsimme lavataksiin ja hurautimme Pattayalle. Menimme optikkoliikkeeseen, josta keväällä ostimme golf-lasit, tyhmyyksissämme kaksitehoiset, joita emme voi käyttää. Seppo halusi tietää, että voisiko niistä hioa pois sen lukuosan, ei uskonut minua, ei voi. Niin sanoi sitten optikkokin. Tarkoitus oli ostaa uudet linssit ensi reissulla, mutta optikko lupasi uudet linssit

tehdashinnalla. Nykyisethän maksoivat 13 000 - 16 500 bth ja hän lupasi Sepolle linssit 1 500 bth ja minulle 3 500 bth. Tottahan me ne linssit tuohon hintaan laitoimme heti tilaukseen. Ne kehykset ja linssit olivat todella hyvät, jos ei lasketa sitä lukuosaa, mitä emme edes tarvitse. Kävelimme sitten Beach Roadille, hyppäsimme lavataksiin ja ajoimme "moskovan aseman" risteykseen ja lava kääntyikin toiseen suuntaan, mikä hyvin sopikin meille. Olimmehan menossa siihen lähelle taloustavarakauppaan. Ostimme sieltä kaikenlaista tarpeellista tavaraa ja kävelimme takaisin asemalle ja ajoimme klubille. Siellä vaan oli taas ihan kauheasti väkeä, tulimme siis ihan liian aikaisin. Menin sitten yläkertaan kirjastoon, koska alhaalla ei ollut ainuttakaan istumapaikkaa ja löysinkin pari kirjaa. Takaisin mennessäni, oli Seppo saanut istumapaikat meille ja saatoimme syödä. Siihen tulikin sitten paljon tuttujamme ja äkkiä Naantalin Saku ihmetteli, oliko hän tullut kuuroksi! Oli klubi melkein tyhjä ja pystyi jopa juttelemaan, muutoin siellä on tosi kova hälinä. Kuulin myös kahdesta

keidas kelluvilla markkinoilla

sotilasgolfkentästä ja kotona löysinkin ne Google Earthista, näppärä juttu muuten tuo Google Earth. Sitten kotiin, uimaan ja golfia telkusta katselemaan tai Seppo katsoi, minä uppouduin kirjan seikkailuihin. Jotenkin on alkanut tuntua, että taidamme ensi vuoden jouluksi lennähtää täältä kotiin mökille joulun viettoon. Nyt on kohta 3 joulua mennyt täällä, eikä se joulu ole täällä joulu. Facebookista saan päivittäin lukea kavereiden joulukiireistä ja oikeasti niitä on jo vähän ikäväkin, siis niitä kiireitä ja sitä tunnelmaa, olenkohan vähän hullu! Täältä moni talviasukas lentää jouluksi sinne kotimaahan. Joskus täällä tulee mieleen, että mikä joulu... No, se on sitten ensi vuoden juttu, saapi nähdä :) Huomenna onkin sitten retkipäivä.

21.12.2014 sunnuntai  +22
sii dääng = punainen



Aamulla autolla klubille ja lähdimme kahdella lavataksilla Pattayan kelluville markkinoille, jotka olivatkin tässä ihan lähellä. Monesti olemme ohi ajaneet, mutta se paikka ei hyvin näy tielle. Se oli aika hienosti rakennettu, tosin aikamoinen turistirysä myyntikojuineen. Siellä oli aika vähän ihmisiä, me , korealaiset ja jonkun verran

 

paikallisia. Aikamme kierreltyämme emme löytäneet mieleistämme ruokapaikkaa ja päätimmekin sitten Helinän kanssa lähteä Jompparille syömään. Siis lavataksiin ja menoksi, piti tietty soittaa Jussille, että olemme pois paluumatkalta, etteivät ihmettele minne olemme kadonneet. Söimme sitten hyvää ruokaa rannan likellä ja läksimme autoilemaan.

kauppa veneessä

Kiertelimme siinä lähistöllä ja näytimme Helinälle sen krokotiililammikon. Ajoimme sitten meille juomaan kaffeet ja läksimme kävellen Wat Boonille apteekkiin ja kävimme juomassa oluet ja mehut Don Pizzassa. Aikamme siinä höpistyämme lähdimme kävelemään kotia


virkattuja tossuja

kohti, mutta Janesissa olikin baaritiski täynnään tuttuja ja sinne oli pakko pysähtyä. Eli laitoimme Helinän kanssa hulinaksi. Siellä istui Taisto sekä Valkeakoskelaiset. He olivat tutuilta kyselleet meistä ja me taas toisilta heistä, vaan emme olleet törmänneet aiemmin. Siinä sitten kello kilisi, nyt tiedämme mitä se merkitsee. Kellon kilistäjä maksaa juomakierroksen koko baarin porukalle. Siinä sitten tuli ihan liikaa sitä olutta, onneksi se tuotiin sellaisessa suojuksessa, eikä näkynyt, jos me Helinän kanssa jätimme osan juomatta. Siihen tupsahti myös Oulun Riitta esittelemään kelluvilta

markkinoilta ostamaansa mekkoa sekä virkattuja sandaaleita. Myöhemmin siihen ilmestyi Hepen kaveri Sinikin (miespuolinen nimestä huolimatta, thaikkulaisilla on kummallisia nimilyhennyksiä). Sini on käsittääkseni syntynyt täällä, mutta asunut ja käynyt koulun suomessa ja nyt muutti takaisin tänne. Hän puhuu hyvää suomea, englantia ja tietysti thain kieltä, samoin hänen tyttöystävänsä. Helinä kysyikin, että millä kielellä he keskenään puhuvat ja vastaus oli thain kieli. Sini ja hänen tyttöystävänsä ovat molemmat kiinteistövälitysfirmassa töissä, tietysti suomalaisessa.

riippusilta, vain 3 henkilöä kerrallaan

Onneksi porukka sitten hajaantui, kuka lie menossa minnekin ja mekin olimme kotosalla kymmenen maissa. Olipa mukava päivä, tosin me emme jaksaisi tuollaista joka ilta, moni täällä ei kyllä muuta teekään!


varvastossutehdas

öttiäisiä, en syönyt, kääk...

22.12.2014 maanantai  +22 ja myrskytuuli
sii lyong = keltainen

Onnea Gunvor

Hirveä myrskytuuli, tavarat partsilla ja pihalla ihan hujan hajan. Vartijan pihatuolikin monta kertaa pitkin katua ja pihaa. Minulle tuo baarituolilla ulkona istuminen ei näköjää ollenkaan sovi, yöllä veti jaloista suonta monta kertaa eri kohdista, varpaistakin, ei kivaa. No, kun on taas maanantai, lähdimme autolla klubille perunateatteriin. Viikolla kuvittelin ettei tarvitse kuoria tänä maanantaina, koska klubi on avoinna vain maanantaina ja tiistaina, sitten loppuviikon suljettuna. Mutta -  aattonahan on Apexissa jouluillallinen ja siellä on joululaatikot tarjolla. Se tiesi kuorittavaa 10 kg porkkanaa ja 40 kg pottua, kääk! Hyvin se kuitenkin meni ja sitten taas yläkertaan järjestelemään jäseniä kortistoon. Syötyämme lähdimme ajelemaan Sukkarin Tescoon ruokaostoksille. Siellähän oli sitten reippaasti väkeä, leipä loppu, piti tyytyä paahtoleipään, leikkokukat loppu, ostin sitten punaisen ruukkukukan, joulutähden partsille. Jogurttia sentään löytyi ja kinkkua leivän päälle sekä vähän tomaatteja. Kävelimme sitten sinne tv-osastolle ja ostimme sellaiset pienet stereot, 1900 bth, jotta voisimme kuunnella cd-levyjä. Sillä vekottimella voisi katsella myös DVD:tä ja pitäisi löytyä radiokin. Kyllähän nykyisellä DVD-soittimellakin voi levyjä kuunnella, mutta silloin pitää olla telkkari auki. Kotona Seppo heti asensi sen vekottimen kirjahyllyyn ja ensin soitettiin Tarja Turusen joululevy, perään FBI Beatin rautalankajoulua ja hyvin kuuluu. Ulkona jo alkaa pimetä ja taas jäi uinti väliin. Vesi altaissa on tosi kylmää, kun yölläkin on viileätä. Helinäkin aikoi aamulla käydä uimassa, mutta totesi, että mikä pakko jäiden sekaan on mennä...

23.12.2014 tiistai  +21,7   (nämä lämpötilat ovat kello seitsemän aamulla)

Aamulla kämpässämme kävi mukava huiske. Siivousta, tiskausta, pyykkäystä, joululiinat pöydille, joulumusa soi (FBI-Beatin rautalankajoulua). Sitten hyppäsimme autoon tarkoituksena etsiä autopesula, jotta tietäisimme onko meillä auto vaiko kurakasa. Kävimme ensi rautakaupassa ostamassa hyviksi havaittuja lamppuja joka valopisteeseen kämpässä. Ostin myös sellaisen aurinkosuojan Nalle Puhin kuvalla auton sivuikkunaan. Kummallista, että aurinko porottaa aina apukuskin päälle, oltiin sitten täällä tai kotomaassa, sanon vaan että kummallista. Täällähän apukuskin paikkakin on eri puolella kuin suomessa! Sitten etsimme sitä Car Washia ympäri ämpäri Pattayaa, yksi löytyi vaan oli kova jono. Ajoimme sitten klubille syömään ja lainasin


CAR WASH

varuiksi kirjastosta lisää kirjoja koko pinon, koska klubi on loppuvuonna avoinna vain parina päivänä. Kotimatkalla huomasimme, että kotikadullahan on autopesula, ei kun sinne, eikä siellä edes ollut jonoa ja pesu maksoi 100 bth. Siitä siis tulee kantapaikkamme. Ei siis kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Kotona sitten ulkona raikaa taas musiikki hökkelikylästä. Raksan porukalla on vuoden viimeinen viikko lomaa ja perheellisethän matkustavat kotiseuduilleen ja sinkut jäävät tänne. Koko viikon he kantavat kaljalaatikoita hökkelikylään ja metrin halkaisijoiltaan olevat kaiuttimet syytävät täysillä musaa milloin mihinkin aikaan, aamullakin voi kuulua. Se on vaan kestettävä se!

24.12.2014 keskiviikko  +24



Oikein Rauhaisaa Joulua kaikille

 

Riisipuuron muhitusta! Hiljaista on, taisivat raksan porukka jo väsähtää juhlimiseen. Heillä on aina vuoden viimeinen viikko lomaa. Päivä oltiin vaan kotosalla, kuuntelimme joulumusaa ja virittäydyimme illan joululounaaseen. Neljän maissa kävelimme Sevenin kulmalle ja siellä Helinä jo odottelikin. Aikamme odoteltuamme tulivat siihen autolla Atski ja Vimon eli pääsimme kyydillä Pattayalle Apexiin. Kova oli ruuhka siihen aikaan ja saimme auton Plazan tavaratalon parkkihalliin, emme tienneet moisen olemassaolosta. Olemme monesti miettineet, että kuinka pääsisi Pattiksen keskustaan ostoksille ilman lavatakseja, mutta minne auto. No, nyt sekin asia selvisi. Kävelimme


jouluyö Pattaya

sitten puolisen kilometriä Apexiin ja kylläpä oli kadulla hulinaa, pääsimme kuitenkin hengissä kadun yli. Saimme onneksi Apexissa hyvät istumapaikat vaikka olimme hiukan jo myöhässä. Pöydässämme olivat Fon, kokki-Heikki, Veikko sekä Risto. Kivaa seuraa ja ei kun syömään. Itse jätin koko suomalaisen joulupöydän väliin (sainhan jouluruokaa jo itsenäisyyspäivän juhlissa) ja siirryin suoraan mahtavaan thaikku ruokapöytään, hyvää! Siinä pöydässä on hyvin merkattu mitä ruuat sisältävät eli voin välttää katkarapuja. Sitten jälkiruokaa ja vatsa olikin jo ihan täynnä. Arpajaiset tuli ja meni taas meidän ohi, mutta onnea muille voittajille. Sitten lähdimme tallustelemaan takaisin parkkihalliin ja tulipa mieleeni siinä sitä hulinaa ja meteliä katsellessani, että onpa hyvä kun meidän kämppä on rauhallisella Jomtienin puolella. Onhan sielläkin sitä hulinaa ja meteliä, mutta ei niin paljon ja osaamme jo vältellä niitä katuja. Emmehän paljon edes liiku siellä pimeän aikaan.

25.12.2014 torstai  +25

Ajoimme aamusella Sukkarille Fordin liikkeeseen näyttämään autoa. Rattia kääntäessä etupyöristä
kuuluu kova kolina. Seppo haki yhden korjaamomiehen, näytti vian ja asia lähti etenemään. Osa meni tilaukseen Bangkokiin ja korjauspäivän saimme 20.1. Autoissa on simpukoita ja joku apusimpukka


joulupaketeista löytyneet

on siinä rikki. Korjausarvio noin 5000 bth ja 2400 bth piti maksaa ennakkoon, se osan hinta. Sitten kävimme syömässä kotikadun kuppilassa, jätimme auton parkkiin ja kävelimme apteekkiin. Sitten kotiin ja iltapäivällä lähdimme kävellen ostamaan Sevenistä pari SIM-korttia nettiä varten ja sieltä torille ostamaan hedelmiä ja tietty orkideoita. Löysimme myös adaptereita, joita tarvitaan kotimaassa täältä ostettuihin vekottimiin. Illalla keitin vielä lopuista riiseistä puuroa ja availimme muutaman joulupakettimme. Toin se kotimaasta tänne, onneksi olivat pikkuisia paketteja.


26.12.2014 perjantai Tapaninpäivä


mistä tuntee golfarin,
valkoisista jalkateristä...

Minä onneton olen saanut jonkun vatsapöpön, yö ei mennyt oikein nappiin. Tänäänhän olisi golf-päivä ja aluksi en aikonut lähteä mukaan lainkaan, mutta söin sitten kauravelliä (se on muuten ehdoton lääke täällä vatsavaivoihin, suosittelen) ja olo parani, joten matkaan. Tänään pelaamaan

tulivat Atski ja kanttori-Matti. Siellä he jo kentällä odottelivatkin ja otimme 2 autoa, koska aioimme pelata 18-väylää. Vaikka käytämme autoa sen kuumuuden vuoksi, tulee silti käveltyä aika paljon. Alku pelistä meni hyvin, mutta sitten se vatsavaiva palasi, kääk! Pelasin kuitenkin kierroksen puolikkaan loppuun, eikä se kuitenkaan huonommin mennyt kuin muina päivinäkään. Ajattelin jättää toisen kiepin kokonaan, mutta tauolla olo parani ja taas matkaan. Kävin taukopaikalla vessassa ja sinne unohtui golf-hanskani. Onneksi niitä on aina bägissä varalla.

No, nythän on niin, että jutun jatkoa saatte odotella. Kohta lähdemme saunaan, ihan oikein luit eli jatkoa seuraa illemmalla!

No niin, jatkuu....
Siis tänään on tosi kuuma päivä, onneksi on nuo golf-autot käytössä. Älkää luulkokaan, että vaan istumme autossa, kierroksella tuli kuitenkin askelia pikkasta vajaa 8000, vaikka minä jätin kierroksen kesken, kuten kohta saatte lukea. Minulla on täällä mukana 2 askelmittaria, toinen golf-housujen

taskussa ja toinen aina käytössä olevassa veskassa. Niin, siis tauolla oloni parani ja lähdin mukaan toiselle kiepille. Alkuhan meni taas mukavasti, mutta sitten alkoi greeneillä seisominen ja vuoron odottelu pyörryttää. Päätin lopettaa pelin ja siirryin autoon kameran kanssa. Olisi ollut kurjaa, jos oikeasti olisin greenille pyörtynyt. Sainpas otettua kerrankin rauhassa kuvia istuen auton varjossa. Pelin jälkeen ajelimme kotiin huilaamaan. Seppo söi nuudeleita purkista ja min taas sitä kauravelliä. Parin tunnin päästä alkoi tuntua, että pitää saada jotain suolaista ja tein yhden voikkarin. Tuossa pihallamme vahtikopissa on yövartijamme ja lisäksi 2 muuta vartijaa, jotka eivät kylläkään ole meidän talon vakseja. Nämä ulkopuoliset vartija litkivät siinä olutta ja pitävät vähän liikaa ääntä, toivottavasti siitä ei koidu meidän vartijalle ongelmia. Nämä thaikuthan eivät uskalla komennella vieraita sen enempää, kuin oman maan kansalaisiakaan. Viime keväänä täällä oli vielä 2 vanhempaa vartijaa pitämässä koko talolle jööta, mutta nämä nuoret eivät uskalla suutaan avata.

27.12.2014 lauantai  +24

Jomtien sauna

Aamupäivällä lähdimme kävelemään Jomtien saunalle ja nappasimme Helinän matkaan. Siellä on ihan kiva viettää päivä ja siellä on iso uima-allaskin, jos ei tykkää löylyssä istuskella kuten minä.
Söimme vähän lounasta Veikkoa odotellessamme ja hän saapuikin juuri ennen klo 14. Saunalla oli paljon suomalaisia, tuttujakin. Siellä oli myös 2 saksalaista noin nelikymppistä miestä, jotka

sade yllätti Veikon altaassa ja Veikko tuumi, että aiheuttaisiko
hämmennystä, jos uisi sateenvarjon kanssa

käyttäytyivät pahaiset teinikakarat ja päivän mittaa oluen myötä äänivarat vain nousivat. Ei ollut kiva kuunnella, kun he suureen ääneen arvostelivat vieressä olevia thaikkutyttöjä. Tytöt eivät kylläkään pätkääkään piitanneet näistä öykkäreistä. Sekös näitä sakuja tietty harmitti. Tytöt olivat tosi hyviä uimareita, eivätkä olleet siellä seuraa hakemassa. Ugh, tulihan taas moitittua noita ukkoja, mutta toiset niistä vaan käyttäytyvät täällä tosi säälittävästi. Söimme vielä ennen kotimatkaa ranskalaisia ja nugetteja. Seppo tosin teki ruokia tilatessa sen klassisen virheen, että tilasi neljät ranskalaiset ja neljät nugetit ja kuinka sitten kävikään? No, tietty tuli neljät ranskalaiset ja yhdet nugetit. Tämä on täällä ihan normaalia, tilaa vain yksi asia kerrallaan, niin saatat saada tilaamasi ja tämä pätee kaikkiin asioihin täällä. Sauna suljetaan kello kasilta illalla ja vähän ennen läksimme kävelemään kotia kohti. Matkalla Janesin baarissa oli taas täysi suomalaismiehitys, mutta onneksi he kaikki katselivat jotain lätkämatsia, eivätkä huomanneet meitä. Kävelimme siis vikkelään ohi, siellä olisi muuten taas vierähtänyt aika liian pitkään. Kävelimme sitten koko revohka meille ilta olusille, minä join sodaa, en tykkää oluesta. Siinähän tuo päivä taas mukavasti vierähti.
Olemme muuten mielenkiinnolla seuranneet vastapäisen Amazonin valmistumista. Siellä kaikki tehdään jotenkin nurinkurin, puretaan ja taas tehdään uudelleen. Siellä on myös luusereiksi

kuvan alaosassa työmiehet hommissaan
ja yläosassa työntekijä nukkuu
kaikessa rauhassa

ristimiämme työntekijöitä, taitavat kyllä olla siivoojanaisia. Joka aamu he tulevat nokkamme eteen partsille syömään, juoruamaan ja jopa nukkumaan. Sitten he roikkuvat partsilla, katsovat oikealle ja vasemmalle ja pudottavat kertislautasensa maahan tyhjään uima-altaaseen. Sitä he eivät ole huomanneet, että me näemme kaiken. Joku ressukka sitten siivoaa ne roskat altaasta.






28.12.2014 sunnuntai   +27

Köllittiin kotona, kateltiin golfia telkusta, luettiin, minä kirja ja Seppo nettiä. Myöhemmin iltapäivällä lähdimme ruokavarastoja täydentämään Sukkarin Tescoon. Ajattelimme, että suurin osa oli jo käynyt kaupoilla. Matkalla pikkutiellä tuli vastaan keskellä tietä sellainen iso kirkkaanpunainen Hummeri ja kehtasi soittaa meille torvea, jotta väistäisimme sitä - ojaanko! Me ajoimme vasemmalla ihan reunassa muutenkin ja oikeasti olisimme voineet väistää ainoastaan ajamalla ojaan. Olemme ihmetelleet muutenkin näiden thaikkujen ajotapaa, keskellä tietä ja kahdella kaistalla. Totesimme, että taitaa puolet kuskeista olla sokeita, silmälaseja täällä näkee harvalla, ne ovat heille kalliita ja

kuva sotilas golf-kentältä, kun en pelannut jahtasin joutessani
tuota lentokonetta ja sainkin sen kuvaan, en tiedä oliko se
edes luvallista kuvata, aluehan on sotilasaluetta ja konekin
sotilaskone

toinen puoli ajelee kännissä. Oho, taisi nyt tulla hiukka liioiteltua, mutta tässä ne syyt, luulisin, kun muuta en keksi! Pääsimme sitten sinne Tescoon ja siellähän meno oli, kuin jouluviikolla Jumbossa tai Sellossa. Ihmisiä pilvin pimein ja kaikilla kärryt lastattu yli laitojen. Taitaa tämä uusi vuosi olla syynä, sehän on täällä suuri juhla. Ostin sitten ruokaostosten lisäksi litran jäätelöpurkin ja kassajonojen vuoksi jouduin kiikuttamaan sen takaisin pakastealtaaseen. Kun kärryjonossa meidän edellä oleva pääsi latomaan tavaroitaan hihnalle, kipaisin hakemaan sen jäätelöpurkin uudelleen. Pakastealtaat sijaitsevat onneksi aivan kassojen lähellä. Sainpas sitä jäätelöä, se muuten on täällä tosi hyvää. Siis leppoisa sunnuntaipäivä.

29.12.2014 maanantai  +23

Heräsimme jo puoli seiskalta ja ilman herätyskelloa. No, ei mikään kyllä ollut edes laitettu herättämään. Fillareilla taas klubille pottuja kuorimaan. Tällä kertaa pottuja oli vain 10 kg ja sipulia noin kolmisen kiloa, helppo nakki meille. Ai, ai, tuosta tuli mieleen, saispa nakkeja ja perunasalaattia! Olemme kyllä saaneet vihiä, missä olisi noita tarjolla uudenvuoden aattona, saapi

haukku pyhäpuvussa

sitten nähdä. Risto kysyi meiltä heti, että onko vatsatautia. Joku oli kuulemma Apexin jouluruuasta saanut. Jos on 150 syöjää ja yksi saa jouluruuasta vatsataudin, on se varmaankin ollut jo tuloillaan tai sitten se tuli ylensyömisestä. Kaikesta ihmiset viitsivätkin valittaa, yksi valitti liian löysästä perunalaatikosta, tehköön itse täkäläisestä perunasta parempaa. Toinen valitti joululaulujen vetäjästä, olisi hoitanut sitten homman itse. On ihmisiä, joille mikään ei kelpaa, katsoisivat joskus oikein kunnolla tutkien peiliin, vika löytyy yleensä sieltä. Kuorinnan jälkeen hyppäsimme lavataksiin hakemaan niitä golf-lasejamme Pattayalta. Lauantaina olivat optikolta soitelleet, että ne olivat tulleet ja optikko oli suljettuna sunnuntaina. Sieltä kävelimme Beach Roadille ja kävimme juomassa melonijuomat yhdessä kuppilassa, se sitten on hyvää tässä helteessä. Hyppäsimme sitten taas

kaveri kans....

lavataksiin ja se olikin sellainen, joka ajoi suoraan Jompparille, ei tarvinnut ahtautua päättärillä toiseen taksiin. Sen aina voi arvuutella Walking Streetin jälkeen mille kaistalle taksi ryhmittyy. Joskus ne ajavat taksijonon päähän ja heittävät asiakkaat ulos ja toiseen jonoon, mutta pari kertaa on käynyt tällainen hyvä säkä. Sitten klubille takaisin, tein vähän jäsenkortistohommia ja söimme lihamureketta. Ihmiset tuovat klubille kahvia ja herneitä, mutta se miten ahneita he ovat sen jälkeen, en edes viitsi kertoa, sanon vaan, että viekää tuhkatkin pesästä, se selittänee kaiken. Seurasin sitä hommaa tänään. Varmasti ne ihmiset, kuten mekin, ovat ostaneet sen kahvipaketin tarjouksesta, mutta ottavat sitten täällä siitä tuplahyödyn. Jos on varaa matkustaa Thaimaahan, luulisi, että on varaa vaikka lahjoittaa se yksi tarjouskahvipaketti seuralle, mutta sehän on vain minun mielipiteeni. No, jatketaan tätä päivää. Nykyisin on minulla jäänyt tuo uiminen vähiin, kun kirjoittelen tätä blogia. Ensin kirjoitan päivän jutut vihkoon, koska aina tuo nettiliittymä ei toimi ja jutut jäävät unhoon. Tosin siltikin joudun välillä lisäilemään eri päiville juttua, kun ne tupsahtavat mieleeni. Kun kirjoitus on blogissa, on usein ulkona jo pimeää ja edelleenkään en mene pimeällä uimaan sen taannoisen ikävän tapahtuman jälkeen. Eilenkin sitten kirjoitin juttua pitkät pätkät ja kone suoltaa, no ehkä väärä sana, tekstin hiljakseen kirjain kerrallaan ja joudun pitkään odottelemaan. Jos hetkeksi ajatus katkeaa, on siis odotettava, milloin teksti on valmis ja se kestää. En tiedä miksi kone välillä käyttäytyy sillä lailla ja saan odotella, että pääsen korjaamaan tekstiä ja yleensäkin lukea mitä mahdoin sinne kirjoittaa. Silloin on kuvien latauskin arpapeliä, yksi kuva tulee hyvin näkyviin ja toinen ei lainkaan. On se vaan ihmeellinen tämä tekniikan maailma! Ai niin, Seppo soitteli sinne Agabeen opelle, että milloin hän voisi tulla klubille kertomaan Agaben toiminnasta, se kun on meillekin jäänyt hiukan epäselväksi ja varmaan monelle muullekin. Me itse sitä Ristolle ehdotimme ja saimme sitten hoitaaksemme sen. Näin sitä pikkuhiljaa meitä ujutetaan sisään kerhon toimintaan, vaikka kovasti yritämme pistää hanttiin, mutta sen olemme päättäneet, että mihinkään johtokuntaan emme mene mukaan. Siitä saimme ihan tarpeeksi aikoinaan ollessamme moottorikerhossa. Aikansa kutakin ja piste!
Hande soitteli illalla mökiltään, Nero ja Jyry oli meidän mökillä. Puhelun jälkeen hän lähti meidän mökille syöttämään ja ulkoiluttamaan Neroa sekä Jyryä. No, siellä oli saunan ikkuna lauteiden yläpuolella auki ja Jyry tiessään, Jyry on suomen ajokoira. Se oli tuumannut, että koska ulko-ovi oli lukossa, niin menenpä saunan ikkunasta ulos, ulkona parikymmentä astetta pakkasta. Onneksi Hande löysi koiran tieltä loikkimasta ja sai sisään. Sitten hän poisti parista ikkunasta ja ovesta kahvat, toivottavasti Jyry ei sitten raapi niitä piloille! Tämmöistä se on välillä koirien kanssa.

30.12.2014 tiistai  +22 ja kova tuuli

Lähdimme aamupähkäilyn (mitäs tänään tehtäisiin) jälkeen fillareilla ajelemaan Puntipalle, se suomea puhuva thaikkukampaaja. Tarkoitus tilata hiustenleikkuuaika ja jättää pyörät siihen kuppilan eteen, tietty ensin pitää kysyä lupa. Kuppila oli jo avoinna ja kysyimme Tipaa tai Pekkaa ja tytöt sanoivat heidän olevan yläkerrassa. Toinen tarjoilija kovasti huuteli vilkutellen meille huomenia ja muisti meidät hyvin. Emmehän ole siellä kyllä paljon käyneet, joten hän taisi muistaa paremminkin meidän pyörämme. No, saimmepa herätettyä Tipan ja Pekan, mutta lupa pyörille tuli ja aika hiustenleikkuulle kahdeksi. Kävelimme sitten Beach Roadille odottelemaan lavataksia ja vastaan kävelivät Lea sekä Pertsa, mutta tietty se lavakin tuli samalla, joten ei siinä muuta ehtinyt kuin toivotella päivän jatkoa. Ajoimme sitten Pattayalle Second Roadin päässä olevalle Big C:lle, tosin jouduimme heti vaihtamaan lavaa "Moskovan aseman" luona. Siellä menimme kahvilaan, Seppo tilasi cappuccinot ja minä jonkun kiiwismoothien, joka oli niin kohmeinen, että piti ottaa matkaan mukaan, siinähän se mukavasti mukana kulki mennessämme Big C:n takana olevaan


vakkari kahvipaikka

"romukauppaan". Luulin löytäväni sieltä tekokukkia, mutta siellähän oli sellaisia valmiita asetelmia. Ne olikin tosi kivoja, mutta niin painavia etten viitsinyt alkaa kantaa sellaista pitkin kaupunkia. Täytyy joskus hakea sellainen autolla, se pysyy varmasti partsilla pystyssä ja samalla voisi ostaa jonkun pienen patsaan tai ehkä koristeellisen ruukun, hmm! Ostin lopulta sellaisen onnenkukkaroikottimen tai mikähän sen nimi oikeasti mahtaa ollakaan. Meillä autossa on sellainen, mutta kovin haperoitunut ja mustunut. Sellainen roikkuu täällä joka autossa ja toisinaan montakin. Se maksoi 49 bth, kun Sukkarin Big C:n käytäväputiikissa sellainen maksaa 280 bth. Sitten tallustelimme Soi ykköstä pitkin rantaan päin ja pällistelimme kaikkia uusia rakennuksia. Kävimme syömässä tutussa Green Tree-tavernassa ja hyppäsimme lavalle, koska alkoi jo tulla kiire sinne hiustenleikkuuseen, kellohan oli jo vartin yli yksi, joten tuntui aikaa olevan. No, se lava sitten kääntyikin vasemmalle Klangille ja piti äkkiä soittaa kelloa ja hypätä kyydistä, koska suunta oli ihan väärä. Ja mitä sitten näimmekään aivan nokkamme edessä - juuri siinä oli se kirjakauppa, jonne piti jonain päivänä mennä ostamaan sellainen uusi karttakirja. Tottahan me uhmasimme aikaa ja kävimme ostamassa sen kirjan sekä Pattaya Peoplen, muita saman tyyppisiä lehtiä siellä ei nyt ollutkaan. Sitten takaisin rantaan ja uudelleen lavan kyytiin. Tällä kertaa se auto ryhmittyi Wolkkarin jälkeen vasemmalle, joten tiesimme hypätä taas kyydistä, koska tämä lava ei mene Jompparille. Siis "Moskovan asemalle" ja siellä oli juuri tupaten täysi lava lähdössä ja toinen alkoi peruuttaa "lastauspaikalle". Silloin yritti takaamme rynnätä useampi venäläinen eteemme. Olen saanut siitä tarpeekseni ja parkkeerasin kylmästi heidän eteen, samoin teki Seppokin. Opetelkoon vaan kiltisti jonottamisen alkeet. Sitten matka jatkui, tosin olimme sitten kymmenisen minuuttia Puntipalta myöhässä. Onneksi hänellä oli siellä suomalainen asiakas vähän kesken ja viitisen minuuttia sitten jouduin odottelemaan. Seppo alkoi vahti viereistä hierojaa (Puntipan eli Tipan tuttu), jotta saisi sieltä ajan. Ajan hän sai, koska hävisi odotushuoneesta. Minulle tuli siis siistit, pestyt hiukset ja kynnetkin maalattiin tumman luumun värisiksi, koko hoito 450 bth. Menin sitten sinne viereiseen hoitolaan odottelemaan Seppoa ja onneksi tuli ostettua se Pattaya People, luin sen odotellessa kannesta kanteen. Nyt kyllä tuli huijattua, keskiaukeama on kirjoitettu thaiksi thaikirjaimilla, sen jätin suosiolla lukematta. Sitten seurailin katuvilinää ja toinen hieroja toi minulle kupillisen jotain  kuumaa juomaa, olikin tosi hyvää. Sepon hieronta loppui ja hän sai myös sitä juomaa kupillisen, se oli jotain gingsenjuomaa. Täytyypä ostaa sitä ensi kauppareissulla. Sitten polkaisimme kotiin. Täällä on muuten jengi koko viikon juhlinut, on kaikenlaisia konsertteja siellä täällä ja taitaa olla tuolla Pattayalla koko viikon tuo Countdown 2015 tai jotain sinne päin, se tulee myös telkkarista joka päivä. Huomennahan on se päätapahtuma.  Hyvähän jengin on juhlia, kun on lomaviikkokin. Taitaa olla kouluistakin lomaa, koska golf-matkalla ei ole koululaisia juuri näkynyt. Meidän talossa asuu paljon thaikkuperheitä joista yhtä nuortaparia on seurailtu. Rouva odottaa näet vauvaa. Äsken olin partsilla ja pihaan hurautti se pariskunta ja kuinkas ollakaan, heillä olikin pienen pieni nyytti sylissä, tai siis takana istuvalla rouvalla. Tulivat varmaankin juuri sairaalasta. Täällähän kulkee koko perhe vaarista vauvaan saman mopon kyydissä ja onpa joskus perheen koirakin samassa kyydissä. Se saattaa siellä Suomessa kauhistuttaa, mutta täällä se on ihan normaalia jokapäiväistä menoa ja useimmiten puuttuu se kypärä tai se on vaan lykätty päähän ilman kiinnitystä. Nyt kone taas kirjoittaa niin hitaasti, että suosiolla jatkan vasta huomenissa.

31.12.2014 keskiviikko   +21,4

Golf-kamat kasaan ja kentälle. Vähän jännitti saako sieltä autoja lainkaan, kun  eilen illalla älysimme, että täällä on keskiviikko ja torstaikin pyhäpäiviä ja kenttä voi olla täynnä. Hetken odoteltuamme saimme kuitenkin 2 autoa ja peli saattoi alkaa, tosin lähtöpaikalla oli kovin jonoa. Meikäkäisen peli kyllä jostain syystä eteni tahmaisesti, sekin jo kertoo jotakin, että pelin lopussa lyöntejä oli

normaalin päälle yli 20 eli jossain oli vikaa. Pelasimme ekan 9-kiepin ja onneksi meillä oli omat eväät mukana, saatoimme tarjota Atskillekin. Kioskeissa nimittäin ei ollut mitään syötävää, josta voi päätellä kentän olevan täynnä. Toiselle kierroksella saimme sitten odotella lähtöä, huimasti tuli paikallisia pelaamaan, se lomapäivä. Meidän eteen lähti 6-hengen ryhmä eli tiesimme jo odottaa tosi hidasta toista kierrosta. Koko pelin sitten odottelimme ja meidän perässä tulijatkin joutuivat odottelemaan eli kenttä oli ääriään myöten täynnä ja tuollainen odottelupeli ei ole kivaa. Koska se pelini meni huonommin kuin koskaan, lohduttelin itseäni, että tämän huonommin ei enää voi tänä vuonna peli mennä, kjäh, kjäh! Pelatessani kilpailen ainoastaan itseni kanssa, muut pelatkoon miten tykkäävät, en ota itselleni paineita toisten saavutuksilla ja pelin jälkeen unohdan koko pelin ja odottelen jo seuraavaa. Tämähän on vain golfia! Caddiet muuten oppivat tosi hyvin suomea matkimalla ja suomi on heille helppo lausua. Joku sanoi kentällä jumankauta ja saman tien se tuli caddien suustakin. Löin palloa ja joku sanoi hyvä, jolloin minun caddieni sanoi hyvää päivää. Sitten he innostuivat R-kirjaimesta ja se työnnettiin joka paikkaan, minun nimeni oli sen jälkeen Prilrjoo ja Seppo oli Serpoo. Thain kielessä aina viimeinen vokaali venytetään, siksi Seppo on Sepoo, Pirjoo, Liisaa jne. Thain kielessä on olemassa myös tuo r-kirjain, sitä vaan käytetään laiskasti, onhan suomessakin alueita, joissa ei sanota esim. f ja d-kirjaimia. Jos täällä hakee työpaikkaa esim. televisioon ti radioon, pitää osasata kirjakieltä. Hakijat joutuvat kokeeseen ja jos sitä ärrää ei tule, hakija joutuu kylmästi pihalle. Illalla sitten päätimme lähteä Pekan ja Tipan kuppilaan maistelemaan nakkeja ja perunasalaattia, vaikka emme millään olisi jaksaneet viiden tunnin pelin jälkeen lähteä. Pirautimme Helillekin ja hän oli heti valmis mukaan. Tallustimme siis alas WatBoonia pimeässä vilkkaassa illassa. Kuppilassa oli jo jonkun verran väkeä ja aloimme heti maistella talon antimia. Mikään ei kyllä voita kotimaan nakkeja perunasalaatilla!

Väki lisääntyi illan mittaan ja melu sen mukana. Oh ajoi sitten auto, jonka perässä oli peräkärryssä vesijetti, sen perässä toinen kärry veneen kanssa ja hännän huippuna kärry, jossa vielä suurempi vene. Pohdimme siinä, että kuinkahan mahtaa tuo yhdistelmä kääntyä risteyksessä! Kerran näimme mopon, joka veti perässään kolmen peräkärryn verran vesijettejä. Juu, takaisin kuppilaan, jossa ei oikeasti voinut enää edes puhua, desibelit oli jo sen sorttisia. Kuppilan porukka oli vielä myöhemmin lähdössä rannalle ilotulitusta katsomaan, aamuun asti. Toiset ihmiset jaksavat täällä tuota melua kaljoittelun kera joka yö melkein aamuun asti, köyhää, mutta sehän on taas vain minun mielipiteeni. Lähdimme sitten kotiin, 2,5 tunti riitti meille. Minulle riitti koko juhla ja nukahdin jo heti 11:sta jälkeen, enkä kuullut mitään paukuttelua. Sellainen vuosi tämä.

 

MARRASKUU

1.11.2014 lauantai

4 laukkua on pakattu, punnittu ja hilattu kellariin. Viides laukku on melkeesti valmis, vähän vielä viilausta. Laukkuhihnat ja nimilaput vielä puuttuu kaikista, mutta sehän on enää pikkuhomma. Tosin lentolaukut pitää vielä pakata, kamerat, läppäri, tabletit, lääkkeet, matkalukemiset, passit ja muut asiakirjat, rahat jne. Mutta olipa hyviä lihapullia, Hepekin tuli niitä syömään ja vielä huomiseksikin niitä jäi. Päivällä kävimme Handen henkilöautolla Julian kanssa ajelemassa. Kävimme Pakilassa


piti rosvota yksi Julian kymmenistä
lompakoista, kun itseltäni ei löytynyt
mitään sopivan kokoista

katsomassa Julian TET-harjoittelupaikan, jotta osaa sinne sitten tammikuussa mennä. Ihan kivahan tuolla Masalla oli ajella, kaikki vaan on pelotelleet minua, että se on mulle liian ärtsy peli, joku urheiluautohan se kuulemma on. Julia sanoi, että sen takia ne pelottelee, etten sillä ajelisi, höh, taisi Julia olla oikeassa. Äitikin soitteli ja haluaisi sellaisen potkurollaattorin, kun tavallinen rollaattori menee talvella lumesta tukkoon, eikä kulje. No, Toriltahan sellainen löytyi ja soittelin myyjälle. Vekotin oli Janakkalassa ja myyjä laittaa sen postiennakkona Matkahuollon kautta Pieksämäkeen. Hyvä, että tämäkin hoitui ennen matkaamme.

2.11.2014 sunnuntai ja sateista edelleen

Pakkailimme loppuja matkatavaroita, pestiin kanihäkki ja siirrettiin se kellarin etuosaan oven viereen. Julia pesi kanin ja leikkasi sen kynnet. Kani oli melkein koko päivän pienessä häkissä ja oli ihan innoissaan päästessään omaan isoon kotiinsa. Sitten lähdimme viemään sitä matkatavarapaljoutta kentälle, viisi matkalaukkua ja kaksi isoa polkupyörälaatikkoa. Ensin veimme matkalaukut ja virkailija sanoi, että tulkaa sanomaan, kun tulemme isojen laatikoiden kanssa, ne viedään eri paikkaan. Sitten ajoimme Heikin luo, hän vei meidät kotiin, koska auto jäi Heikille reissumme ajaksi. Hän auttelee Handea tarvittaessa.

fillaroimassa



Loi Krathon

MALTTI ON VALTTIA eli tekstiä tulee, kunhan kerkeän. Lomalla kun pruukaa olla kiirus :)



3.11.2014 maanantai

Käytiin aamulla City-marketissa ruokakaupassa, pakattiin lentolaukut ja reput. Heikki tuli hakemaan meitä kentälle klo 14. Kentällä piti ostamani kahvikonjakkia vaan se oli poistettu valikoimista eli en sitten ostanut muuta juotavaa kuin pari pulloa vichyä. Lähdön koittaessa sullouduimme kentällä bussiin, joka vei meidät koneeseen, en muista milloin on viimeksi saatu bussikuljetus kentällä. Kone oli sitten surkea, vanha romu. Minullakin oli vaikeuksia saada jalat mahtumaan jonnekin, tv oli niin onneton, että en edes viitsinyt sitä katsella varsinkin kun edessä istuja rojautti penkkinsä makuuasentoon kesken ruokailun, kahvit melkein tulivat syliini. Sitten täytimme maahantulolomaketta tai siis minähän ne aina kirjoitan. Tuli kohta, johon piti laittaa passin ja viisumin numerot, mutta missä passi??? Kaivoin kassini moneen kertaan ja alkoi jo tulla kylmä hiki otsalle. Seppokin tonki laukkuni, ei mitään....
Kun tulimme turvatarkastuksen jälkeen kenttäalueelle, siellä oli jälleen se Hesari kauppias kilpailuineen ja tietty piti osallistua kun sai päivän Hesarin mukaan, jonka törkkäsin laukkuuni. Koneessa laitoin sen lehden koneen seinän ja penkkini väliin odottamaan lukemista. Sieltähän se passi löytyikin, huh, huh! Pääkin alkoi jo särkeä. Kirjoitin sitten ne kortit loppuun ja Seppo ei olisi millään antanut passiaan käteeni, miksiköhän! No, matkalla tuli sitten nukuttua pari puolen tunnin pätkää. Sitten päähäni pälkähti, mitäs jos matkatavarat eivät olekaan siellä missä pitäisi, missähän on se koneeseen nousukortti, siinähän on liimattuna kaikki matkatavarakuitit. Ja taas suoritin laukkuni tyhjäyksen, onneksi se lappu löytyi.

4.11.2014 tiistai


kamelikuorma

Kone laskeutui pilviseen Bangkokiin Suvan (Suvarnabum) kentälle. Koneesta ulos ja taaperrettiin tai siis luikuhihnahan se meitä kuljetti (mikähän niitten oikea nimi sitten lieneekään) tosi pitkän matkan passintarkastukseen. Siellä oli oikein mukava pitkä jono, joka kylläkin liikkui aika nopeasti. Sitten etsimään matkalaukut ja missähän ne polkupyörät mahtavat olla? Sitä sitten kysyimme virkailijalta, joka neuvoi paikan. Siellähän ne olivatkin ja sieltä löytyi myös tosi isot kuljetuskärryt, jonne mahtui kaikki tavaramme. Etukäteen tilattu kuljetuskin löytyi, kuljettaja odotteli meitä ison lapun kanssa, jossa luki, tietysti KOUKKUNEN. Vähän arvelutti, josko kaikki tavarat autoon mahtuvat, etenkin pyörät. Hyvinhän ne kuitenkin paikkansa löysivät. Fillarilaatikot kyllä matkan aikana pikku hiljaa valuivat Sepon istuinta kohti ja vartioin niitä koko ajan. Onneksi ne hiljaa hivuttautuvat selkänojaa kohti ja lopulta jäivät nojailemaan selkänojaan, ei siis tarvinnut enää vahtia. Lopulta olimme perillä Paradise Parkissa, joka on talomme nimi ja simme kaikki romppeet kämppään sisälle ja sain siis huokaista. Kentältä läksimme klo 8.45 ja perillä olimme klo 10.30. Purettiin sitten niitä laukkuja ja laitoimme Seuralle tuodut tavarat kahteen matkalaukkuun (ne saavatkin jäädä tänne yleishyödylliseen käyttöön) eli 15 kg herneitä, 3 kg Juhlamokkaa, golf-kilpailupalkintoja, kassillinen kirjoja jne. Omat laukut mahtuivatkin sitten sisäkkäin, jolloin niitä oli enää 2 kpl vietäväksi joskus Seuran tiloihin säilytykseen. Kävimme oman pihan kuppilassa syömässä, kiva kun se on nyt avattuna tuossa pihalla. Sen jälkeen Sevenistä purtavaa jääkaappiin aamuksi ja otimme suosiolla pikku torkut. Onneksi tunnin päästä alkoi kaivuri kolia tuossa jossain takapihan takana, ei tullut nukuttua liikaa. Tavaroiden järjestely jatkui. Illalla kasin maissa nukkumaan.


siinä se on

5.11.2014 keskiviikko

Yölläpä ukkosti kovasti. Tavaroiden puljaaminen jatkui ja Risto tuli hakemaan meidät ja ne seuralle menevät laukut mopollaan. Syötiin sitten klubilla (kutsun siis Seuraa vastedes klubiksi, kuten viime vuonnakin) oikein hyvää lohisoppaa ja tapasimme paljon tuttuja, jotka olivat tulleet tänne ennen meitä. Kävelimme sieltä kotiin, koska pyörät oli vielä paketissa ja vanhat pyörät partsilla huoltamatta. Ja voi kamala millaisessa kunnossa on Watboon Road eli kotikatu! Hirveä ruuhka, kun tie on remontin vuoksi kapea, saas nähdä kuinka siitä selviää fillareilla. Sitten kämpillä Seppo huolsi vanhat fillarit ja hilasi ne pihalle. Siinähän se päivä hurahti, vielä oli tuota matkaväsymystä, kumma kun se ei nukkumalla häviä!


sataa, kuvan keskellä fillarimme saavat
ensimmäisen kasteensa

6.11.2014 torstai
LOI KRATHON  eli sadekauden loppu

Pihakuppilamme on avoinna klo 7-23 tai ainakin niin ovessa lukee. Päätimme käydä siellä aamiaisella vaan klo 7.30 se oli aivan pimeänä. Onneksi kämpillä oli aamiaistarpeet. Seppo alkoi sitten kasaamaan fillareitamme partsilla ja vein sinne ison tuulettimen puhaltamaan ettei Seppo sinne ihan tuuperru. Sillä välin kävin vetokärryllä Sevenissä hakemassa vesilastin ja nettiliittymän. Ensin kirjoitin blogia vanhanaikaisesti käsin vihkoon etten unohtaisi juttuja. Juu, ja sitten Seppo kaatoi fillarinsa parvekkeen lasiovea vasten ja siihenhän tuli naarmu, siis siihen oveen. Koko päivähän siihen fillareiden kasaamiseen sitten hurahtikin. Illalla käytiin taas omassa kuppilassa syömässä! Sitten otettiin Sevenin kulmalta taksi rantaan, kun Sepon lonkat oli fillareitten kokoamisessa kyykkimisestä kipeät. Seuran porukkaa piti olla Soi Welcomin kohdilla rannalla vaan ketään ei näkynyt. Istahdimme sitten Italialaisen kuppilan penkeille seuraamaan tilannetta ja joimme mangoshaket, olipa hyvää. Siihen sitten ajoi sellainen mopokoju, kuskina laiha pitkätukkainen lippispäinen mies ja myi jotain, en nähnyt pöytään asti mitä se oli. Hän siinä joi olutta myydessään ja musiikkia soittaessa. Välillä hän intoutui soittamaan rumpuja kappaleen mukaan, oikeasti hänellä oli siihen pyörään liitettynä ne rummutkin ja raitti raikui. Moposta löytyi myös sellaiset "lautassoittimet" niitäkin tarpeen mukaan soiteltiin. Siihen sitten mopolla tupsahtivat Jussi ja Risto tutkailemaan, josko jossain porukkaa olisi. Menimme sitten rantaan tuoleille istumaan ja siihen tuli myös Jussin vaimo ja vuoden ikäinen Iines. Hän ei ole Jussin ja


Loi Krathon

vaimon lapsi ja se on taas toinen juttu, joka tosin ei kuulu tänne blogiin. Kaikenlaisia tulipalloja läksi taivaalle, synnit saa anteeksi. Palloja oli tavallisia valkeita, oli kartion mallisia, thaimaan lipun värisiä, punaisia, sinisiä, pandakarhuja ja muotihitti taisi olla Angry Birds-pallot, ihan totta, niitä lenteli taivaalla mielin määrin. Raketteja ammuttiin ja kaikenlaisia vilkkuvia valohärveleitä oli myynnissä, unohtamatta ruokamyyjiä. Veteen laskettiin tietenkin myös "kynttiläveneitä", joiden kynttilät illan edetessä jäivät palamaan, alkuillasta oli tuulista ja useimmat sammuivat aika pian. Harmittelin vain, kun en ottanut sitä parempaa kameraa mukaan. Tupsahtivat siihen sitten Terhi ja Reijokin iltaa viettämään. Lähdimme sitten lopulta kohti kotia ja saimmekin hyvin taksin napattua. Pimeällä ei tee mieli kävellä pimeää katua kotiin. Valoja kun on yksi tuikku tuolla ja toinen pimeänä tuolla. Meidän talojen välinen pihakin on aina tosi pimeänä.

ja ranta aamulla

7.11.2014 perjantai

Polkupyörien loppufixausta ja sitten vietiin ne pihalle. Ajeltiin ihan jalkakäytäviä pitkin, koska vähän väliä piti pysähtyä ja kiristää tuota ruuvia ja nostaa satulaa jne. Minun ohjaustankokin oli löysällä ja taipui ajaessa


meidän allas, yksi niistä

alaspäin. Ajoimme Second Roadia pitkin lähelle "Hyrsylän mutkaa" ja käännyimme poikkikadulle, tosin yksi katu liian aikaisin. Täytyy muuten kysellä porukoilta, mistä tuo Hyrsylän mutka on saanut nimensä. Olimme siis menossa Kasikorn pankkiin maksamaan auton loppumaksun. Pankissa ei ollut paljon jonoa ja saimme homman hoidettua. Seppo on nyt onnellinen auton omistaja, tosin täällä pitää tehdä ensi viikolla sen puitteissa aikamoinen kasaa paperijuttuja Immigrationissa. No, se on ensi viikon murhe se! Polkupyöriä emme tietenkään auton vuoksi hylkää. Auto on hyvä kauppareissuja (se vesipullojen hommaaminen), golfia ja retkiä varten. Kylläpä muuten on kiva ajella kunnon pyörillä. Viime talvena herätimme huomiota iloisen värisillä pyörillämme paikallisten keskuudessa ja nyt taas näillä kunnon isoilla pyörillämme. Onhan niissä kunnon varusteet, turvaviiri ja kunnon mopopeilikin sekä kolmet jarrut. Sepon piti vaihtaa eurot batheiksi, mutta kaikki rahanvaihtajat näkyivät olevan lounaalla eli koju sulki. Hyvä niin, koska näkyi tulevan ukonilma, tosi mustat pilvet ja jyrinäkin jo kuului. Klubillekin oli vielä matkaa parisen kilsaa, joten alkoi kilpa-ajo ukkosta vastaan. Ei muuta kuin kolmosta silmään ja menoksi. Ehdimme hyvin ennen sadetta perille ja saimme ruoka-annoksetkin eteemme, kun se sade alkoi. Täällähän sitä vettä sitten tulee kuin kraanasta valuen.
Vajaa pari tuntia siihen syömiseen ja sateen loppumisen odotteluun meni ja pääsimme jatkamaan matkaa kämpille. Ajelimme taas kiertotietä Chayabrukin kautta tarkoituksena käydä capputsinolla Marcellossa, vaan oli paikka suljettuna. Onko sitten suljettu kokonaan vaiko vain väliaikaisesti, selvinnee aikanaan. Ajelimme sitten "possutietä" kotia kohti. Possutie siksi, kun siellä olimme törmätä viime vuonna siihen isoon possuun. Kotopihalla puutarhuri ja siivoojat olivat ihastuksissaan uusista pyöristämme ja osoittelivat kovasti vanhoja pyöriämme, kai miettivät mitä niille tapahtuu. Nyt täytyy vaan päästä eroon niistä. Kämpillä Seppo löysi kahvikupissaan piileskelevä hyttysen ja aikoi opettaa sen uimaan, vaan se mokoma karkasi jonnekin. Seppo harjoitteli uuden puhelimensa käyttöä. Siinä on 2 sim-korttipaikkaa, joten ei tarvitse kuljetella kahta puhelinta mukanaan. Täällä myydään sellaisia puhelimia, joissa on 4 korttipaikkaa, mihinkähän sellaista tarvitaan. Sepon puhelinkin alkoi toimia kunnolla, kun hän älysi sulkea puhelimen kokonaan ja avata uudelleen. Käyttöohjeethan kannattaa aina säilyttää kotimaassa Suomessa kaapissa!

8.11.2014 lauantai
Onnea Julialle

Puoli ysiltä aamulla läksimme ajelemaan HansLankarin toimistolle Pattayalle. Osaamme kivan reitin sinne pikkuteitä pitkin ja matkaa näkyi mittarin mukaan tulleen sinne 3 km. Saimme asiat siellä hoidettua ja kuulimmepa myös tarinan tyhmästä 28- vuotiaasta suomi-kundista. Hän päätti alkaa "farmaseutiksi" ja jäi kiinni ekstaasin myynnistä ja odottelee nyt oikeudenkäyntiä vankilassa. Tiedossa 50 vuotta linnaa tai jos tunnustaa saa 25 vuotta ja jos on hyvä asianajaja selvinnee 15:sta vuoden tuomiolla, jos onnistuu sen ajan pysymään hengissä. On sekin vaan pitkä aika täkäläisessä vankilassa, olot huomattavasti huonommat kuin kotomaassamme. Pitää olla tosi tyhmä, kun alkaa tuollaiseen bisnekseen, tosin itsehän sen tien on valinnut eli hyvä kun jäi kiinni. Hän olisi päässyt vapaaksi, jos olisi maksanut sakkoja 4 miljoonaa bathia, mutta eihän sellaisia rahoja häneltä eikä sukulaisiltakaan löytynyt. Jos jonkun murhaa tieten tahtoen, saa kuolemantuomion, jos se on tappo, saa linnaa sen 50 vuotta, jos sen tunnustaa selviää puolella. Jos rahaa löytyy tarpeeksi, voi vankilan vaihdon yhteydessä kävellä oikeasta ovesta ulos vapauteen, kukaan ei kaipaile. Että silleen täällä.
Ajelimme samaa reittiä takaisin kämpille. Matkalla tuli vastaan maastopyörällä thaikkutyttö ja kovasti huuteli meille huomenia, johtui taas pyöristämme. Kämpillä kävin sitten tiskauksen jälkeen uimassa. Yleensä allasalue on täynnään väkeä ja kaikki aurinkotuolit varattuja. Nyt siellä oli yksi

venäläinen perhe, joka yksinään sai tosi kovan metelin kailotuksillaan, onkohan ne kuuroja, kun pitää niin kovaa puhua! Sitten oli yksi fallemies kahden pienen lapsen kanssa. Siinä se porukka sitten olikin. Puolenpäivän jälkeen lähdimme ajelemaan klubille. Mutta kylläpä tuo meidän tie oli kamalassa kunnossa, päästiin onneksi hyvin Second Roadin yli. Watboonilla soittelimme taas pyörän kelloja parturillemme ja vilkuteltiin puolin sun toisin. Tällä kertaa löytyi Beach Roadilla avoinna oleva rahanvaihtokoju ja se asia saatiin hoidettua pois alta. Klubilla sitten Mikko lykkäsi auton avaimet Sepolle. Söimme hernesopat ja letut, jolloin totesin siirtyväni vastedes salaattipöydän antimiin. Lahjoitimme iloiset vanhat pyörämme seuralle ja annoimme Ristolle valtuudet vaikka myydä ne ja rahat seuran tilille. Sitten kekkasimme, että ajamme kämpille, sieltä takaisin vanhoilla pyörillä ja autolla takaisin rautakaupan kautta. Pitäähän sitä heti vähän ajella ja autoa kokeilla. No, ajoin sitten vanhalla pyörällä pihassa kymmenisen metriä ja eturengas puhki, se siitä. Vein sitten pyörän takaisin, Seppo läksi omallaan klubille ja minä kävellen perässä. Minun kantapääni "luupiikki" on taas alkanut vaivata oikein pahasti. Rohkaisin siis hurjan luontoja ja hyppäsin Sevenin kulmalta mopotaksin kyytiin, onneksi. Jalka säästyi rasitukselta ja se meidän tien remonttikohta oli  nilkkoja myöten liejussa, hyvä kun mopo pysyi siinä pystyssä. Soi Welcomille mopotaksi otti 40 bathia, ei paha hinta hyötyyn nähden. Ja sitten se automatka. Seppo laittoi pari kertaa


oman kuppilan antimia

ikkunanpyyhkimet päälle kun piti vilkuttaa, ne vempaimet kun ovat näissä autoissa toiste päin. Vaihteissakin oli opeteltavaa, vaihteet ovat samoin kuin suomessa paitsi vaihtaminen pitää tehdä vasemmalla kädellä. Hyvin ajelu kumminkin meni ja kävimme ostamassa rautakaupasta vähän autotarvikkeita. Polkupyöriin ei ollut sellaisia mopopressuja, löytyypä niitä muualtakin, ainakin ostareilta. Sellainen suojaa pyöriä sateelta ja paisteelta. Pysähdyimme vielä Sevenin pihassa ja kipaisin pikaisesti hakemassa juggea, kokista ja banaaneja. Jäätelöpakkauskin tarttui matkaan. Sitten kämpille ja parkkipaikkakin löytyi pihasta kuntosalin takaa. Kävin sitten iltasella vielä uimassa takapihalla ja otin samalla pyöräni tavarakorista sinne jääneet tavarat sekä kypärän. Siirsin pyörän pois portin vierestä hiukan syrjemmälle. Uimasta tultuani jouduin puheisiin parin noin 35:sen miehen kanssa. Kyselivät mistä olen kotoisin ja olisiko jollain frendilläni vuokrata talosta kämppää heille. Toinen puhui vain venäjää ja toinen englantia yhtä hyvin kuin minä :) Sain kerrottua, että ikkunoissa on vuokrausilmoituksia, vaan ei tällä puolen taloa. Tiiä sitten olivatko he oikealla asialla vai miksi olivat liikkeellä pimeällä. Kylläpä asuntoja kannattaa kysellä ja katsella ikkunailmoituksia valoisan aikaan, eihän ne ilmoitukset edes pimeällä näy.

9.11.2014 sunnuntai

Nyt on sitten veto pois, minne lie mennyt. Aamupäivän aikaan ei sitten tehty yhtään mitään. Eilen äityi tuo kantapää niin pahaksi etten aamulla voinut sen päälle astua, olispa ollut kainalosauvat...
Puolenpäivän maissa Seppo sitten kävi vaihtamassa vanhaan pyörääni sisäkumin, jotta saamme sen huomenna vietyä seuralle. Sitten teimme oikein gourmet aterian, karjalanpiirakka, päälle 2 nakkia,


ei ollutkaan sunnuntaina hiljainen liikenne

peitoksi juustopala ja miniuuniin lämpiämään. Kylläpä maistui hyvälle. Lähdimme sitten ajelemaan autolla, kun luulimme sunnuntain olevan rauhallinen liikenteen kannalta, väärin luultu! Oli tosi kovat ruuhkat ja paljon autoja liikkeellä. Ajelimme kuitenkin Sattahipin suuntaan ja kävimme armeijan golf-kentällä kahvilla. Takaisin ajellessamme jouduimme sitten heti ekaan poliisiratsiaan. Poliisi sanoi Sepolle; sawatdi kap, young man, katsoi ajokortin ja ikkunatarrat toivottaen, have a nice day! Onhan nyt sekin koettu vaan hyvin meni. Täytyy sanoa, että kyllä näiltä thaikuilta huumoria löytyy.
Ajelimme samaan rautakauppaan, jossa eilen kävimme ja ostimme kolme pakkausta vettä ja alufoliota uunipannun suojaksi. Olipa siellä hyvä palvelu, pakkaajapoika työnsi kärryt ulos ja lastasi vesipakkaukset suoraan autoon. Sieltä sitten kämpille, omaan kuppilaan syömään ja uimaan. Tässähän sitä taas ohjelmaa tuli yhdeksi päiväksi, huh, huh, milloin kerkee huilata ;)

10.11.2014 maanantai

kasikerroksen ikkunasta kuvattu maisema, oikealla parakkikylä

Heräsimme aikaisin aamupalan tekoon. Sen jälkeen hilasimme tyhjät matkalaukkumme ja mun vanhan fillarin auton lavalle, pesin koneellisen pikkupyykkiä ja Seppo imuroi kämppää kunnes imuri sanoi poks ja laski savut pihalle. Täytyy siis ostaa vähän parempi ja kalliimpi imuri kohtapuoliin, jospa se kestäisi paremmin. Puoli kämppää jäi imuroimatta ja loput piti imuroida sellaisella pikkuisella varsi-imurilla. Kantapäähäni olen nyt laittanut monta kertaa päivässä Voltaren-voidetta ja huilauttanut sitä ja nyt se alkaa olla jo vähän parempi. Puoliltapäivin läksimme sitten klubille syömään gulassia ja tyhjäsimme auton lavalta tavarat klubille. Eli jätimme sinne matkalaukkumme odottamaan ensi kevättä ja kotiin lentoa. Yritin myös ladata siellä kuvia läppäriini huonolla menestyksellä. Liittymä oli siellä kyllä yhtä hidas kuin omani. Täytyy varmaan jossain vaiheessa ostaa se kuukauden kallis datapaketti ja ajaa kuvat yhdellä kertaa koneelle tai sitten lisään kuvat (sori vaan lukijat) vasta keväällä kotomaassa. Täytynee varmaan kokeilla vielä tuo Truen liittymä, josko toimisi paremmin. Läksimme sitten ajelemaan ja liikenne oli paljon rauhallisempi kuin sunnuntaina. Seppo halusi sitten käydä Tescossa Sukkarilla ja kauppalistahan oli tietty siinä jääkaapin ovessa magneetilla kiinni! Tästä lähin otan aina ulos lähtiessäni kuvan kännykällä siitä listasta, kun näköjään ei koskaan tiedä minne matka vie. Tescosta tuli sitten ostettua vino pino kaikenlaisia hedelmiä, orkideanippu, vähän juustoa, voita ja koko laatta soodavettä, vichyä kun täältä ei saa. Soodaa sekoitan aina veteen ja voilá, siinä se vichy.
Olisi ostettu se uusi imurikin, mutta heillä oli vain se näytekappale. Sitten ajeltiin kämpille kahvinkeittoon. Aika hyvin ajelu meni, melkein koko matka vasemmalle eli ei tarvinnut kaistoja vaihdella. Täällähän on vasemmanpuoleinen liikenne ja Sukkarilla 3-4 kaistaa suuntaansa, mutta keskellä on betoniaita. Jos haluat kääntyä oikealle, on ajettava ainakin puolisen kilsaa ohi kunnes tulee u-kääntöpaikka ja pääset ajamaan tulosuuntaan ja sitten voit kääntyä sinne haluamallesi kadulle. Ne ovat ihan laillisia u-kääntöpaikkoja, muutenhan ei koskaan pääsisi tien toiselle puolelle. Ai niin, Seppo joutui aamulla esittelemään uusia pyöriämme puutarhurille, vartijalle ja muumijunakuskille. He olivat ihmeissään, kun pyörissämme on kolmet jarrut ja suurin ihmetyksen aihe oli vaihteet. Illalla käytiin vielä iltapalalla tuossa pihassamme olevassa kuppilassa. Onpa kiva, kun se on nyt avattu. Me emme välitä kovasti iltapimeällä tallustella tuolla pimeillä kaduilla minnekään iltapalalle, on ennen tehty iltaruoka kotona. Täällä kun pimeä on tosiaan pimeää. Illalla golfia tv:stä katsoessa oli jo ihan pakko kaivaa kutimet esiin, viikkoon en ole niihin koskenut. Lankojahan minulle on jo tännekin kertynyt ihan kiitettävä määrä Suomesta tuotuna. Aion kyllä käydä katsastamassa Pattiksen tarjonnan, yhden lankakaupan jo tiedänkin ja toisen kuulin äskettäin. Mutta nyt kyllä nukku-Matti jo kutsuu ja huomenna on taas menopäivä!

11.11.2014 tiistai


työturvallisuus ennen kaikkea :)

Heti aamutuimaan taas fillareitten päälle ja suunta taas Pattayalle kohti HansLankarin toimistoa. Menimme sinne kysymään neuvoa, että osaamme tulostaa ja täyttää oikeat lomakkeet. Siellä selvisi, että hänpä hoitaa koko meidän ajokorttirumbat ja Sepon auton ostoluvan. Jätimme siis fillarit HansLankarin toimiston pihaan ja läksimme kävellen etsimään siitä lähistöltä klinikkaa ja kuvaamoa. Klinikka löytyi, he ottivat tiedot ja passit ja puoli tuntia pitäisi odottaa ja sanoimme käyvämme sillä aikaa kuvaamossa ja se sopi heille. Kuvaamokin löytyi vähän matkan päästä. Kiva mennä passikuvaan ihan hikisenä ja tukka ties missä kunnossa kypärän jäljiltä, no ei auttanut kuin vähän sitä sukia ja ihan hyvät passikuvat sitten kumminkin tuli. Jostain syystä passikuvat ovat täällä parempia kuin siellä kotomaassa, en tiedä mitä johtuu. Eli 12 passikuvaa maksoi 120 bathia. Sitten takaisin klinikalle ja hetken odoteltuamme pääsimme vuoronperään lääkärin luo ja todistukset oli hoidettu. Lasku 100 bathia/todistus. Todistuksiahan tarvitaan yksi mopokorttia varten ja toinen autonajokorttia varten. Sitten löntysteltiin takaisin HansLankarille viemään ne kuvat ja lääkärintodistukset. Huomisaamuna sieltä sitten tulee meidät hakemaan kuski autolla ja menemme suorittamaan ne tarpeelliset testit ajokortteja varten. Sitten ajelimme takaisin kämpille ja Seppo osti pienestä paikallisesta mopokorjaamosta 2-tahtiöljyä - johonkin! Kävimme

syömässä, haimme pesulasta pestävänä olleet matkavaatteet ja nostin automaatista rahaa huomista varten. Kotipihassa sitten toinen puutarhureista kyseli kovasti jotain ja osoitteli meidän parveketta, vaan emme ymmärtäneet. Hän haki sitten avuksi yhden siivoojista, joka osasi englantia ja lopulta selvisi, että hän kyseli vanhojen pyöriemme perään. Harmi, kun ei kysellyt aiemmin, hän taisi haluta niitä vanhoja pyöriämme. Aamulla, kun lähdimme ajelemaan, oli käyttämättä olevan mopon sivulavalla kaksi mopon peiliä ja ne näkyivät olevan meidän. Kun Seppo laittoi aiemmin peilit pyöriimme, hän heitti tyhjät laatikot roskahuoneeseen huomaamatta, että laatikossa oli aina 2 peiliä.  No, jätimme ne siihen ja tullessa ne olivat hävinneet, mutta puutarhurin ja vartijan fillareissa oli uudet peilit :) Läksimme sitten vielä viemään uusia tai siis likaisia pyykkejä pesulaan ja samalla reissulla ajoimme klubille. Siellä on tänään leivottu karjalanpiirakoita ja me eilen varasimme niitä. Täällä tuo leipä ei ole monestikaan kummoista ja karjalanpiirakat ovat tosi hyviä. Paluumatkalla alkoi sitten ukonilma ja kaatosade. Ajoimme pahimman sateen ajaksi bussipysäkin katoksen alle suojaan ja sinne tuli myös thaikkupoikakin kasseineen jättäen moponsa kadun varteen. Sateen hieman laantuessa jatkoimme kaikki matkaamme. Olimme siis hiukka märkiä ja kuraisia perille päästyämme. Hiukset olivat kuivat, kiitos kypärän. Kura taas tuli siitä katumme tietyön kohdasta, joka sateella oli oikea liejukko, pelotti jotta pysyykö pyörä pystyssä. Onneksi pysyimme tiellä ja pyörät pystyssä. Illalla tuli puhelu, golfkaverimme Atski ja Vimon ovat saapuneet Pattayalle. Jos tämän kuun aikana menemme pelaamaan, täytyy minun kyllä tuon kantapään vuoksi ottaa kentälle golfauto, tulihan taas tänään käveltyä turhankin paljon tuolla kantapäällä...

12.11.2014 keskiviikko
Jomtien Beach Road muuttuu kokeiluluontoisesti yksisuuntaiseksi (eipä muuttunut)

Kello oli herättämässä seiskalta, heräsimme kumminkin jo puolelta. HansLankarin auto kuskeineen piti tulla hakemaan meitä puoli ysiltä, mutta Thaimaassa kun ollaan, hän saapui ysiltä.
Päivän ohjelma muuttui siten, että ensin menimme kumminkin Immigrationiin papereiden kanssa, siellä ei onneksi mennyt kovin kauan. Onneksi nappasin aamulla kaikki mahdolliset dokumentit laukkuuni ja passejahan tarvittiinkin heti kohta. Joimme pihakioskissa kahvit odotellessamme papereiden valmistumista. Sepon paprut 300 bth ja minun 200 bth, koska Sepolla oli ylimääräisenä se autonostoon tarvittava kotipaikkatodistus. Sitten kurvasimme vielä Kasikornin pankkiautomaatille Beach Roadille vaan automaatit eivät olleet toiminnassa. Muuten, se siitä Beach Roadin yksisuuntaisuudesta, ei tietoakaan :) Onneksi sadan metrin päässä oli toimiva automaatti, emmehän tienneet mitä tämän päivän lysti maksaa, aina pitää varautua. Läksimme sitten ajamaan ja olimmekin sitten HansLankarin toimistolla, jossa molempien piti valehtelematta raapustaa kymmenisen allekirjoitusta. Täällä kaikki valokopiot pitää itse allekirjoittaa. Sitten jatkoimme matkaa katsastuskonttorille, jonne olikin aika matka. Toimistossa olikin sitten kamalasti väkeä ja kuskimme juoksi edeltä hakemaan meille jonotusnumerot. Pääsimmekin heti ilmoittautumaan ja taas kasa allekirjoituksia. Saimme vihreän muoviläpyskän käteemme numeroilla 66 ja 67 ja istuimme odottamaan (jotain?) vihreille läpysköille osoitetuille penkeille. Mitähän oli tulossa, ei aavistustakaan. Aikamme odoteltuamme, tuli siihen tosi vihaisen oloinen mies ottamaan ne numerolaput meiltä kaikilta ja laittoi meidät jonoon. Sullouduimme pieneen kopperoon, jossa oli seinällä sellainen värikäs taulu (olen nähnyt sellaisia, kun tsekataan värisokeus) ja se mies näytteli kepakolla tosi vinhaa vauhtia niitä väripalloja, jokaiselle 3-4 väriä vuorotellen. Suomeksi se olisi meiltä mennyt tosi nopsaan, mutta nyt piti takkuilla ne värit englanniksi. Onneksi siitäkin selvittiin. Se mies oli kaiketi äkäisen oloinen, kun hänen pitää kaitsea aamusta iltaan tällaista toopea "karjalaumaa" eteenpäin. Sitten jäimmekin ihmettelemään jatkoa, olisi tarvittu sitä kuskiamme neuvomaan, vaan hän oli kadonnut ja kun thaikkulassa ollaan, hän oli varmaankin nukkumassa autossa. Tunnin verran törötimme jonossa ja huomasin kirjurin papereiden olevan eri näköisiä kuin meidän eli olimme varmaankin väärässä jonossa! Kuski tuli lopulta hätiin, menimme toiseen jonoon maksamaan ne kortit 160 bth/per kortti eli tuo summa neljään kertaan. Sitten taas vihreät läpyskät käteen, 9 ja 10 ja valokuvajonoon. Mutta, mutta, juuri silloin alkoi tunnin ruokatunti ja putiikki meni sulki. Voi harmitus, jospa emme olisi jonottaneet väärässä jonossa. Menimme sitten ulos odottelemaan ja etsimään ruokaa. Siinä alueen ulkopuolella oli montakin thaikkukuppilaa, menimme yhteen niistä ja tilasimme tuttua ja turvallista  Kau pat kaita. Syötyämme läksimme takaisin toimistoon odottelemaan paikan avautumista, koska siellä sisällähän oli jonkinmoinen ilmastointi. Tasan yksi tulivat virkailijat takaisin ja homma jatkui. Aika pian sitten tuli meidän kuvausvuoro, kuva otettiin ja taas hetki odoteltiin. Kortit tulivat hetken päästä suoraan sellaisesta koneesta ja klo 13.10 olimme onnellisia thaiajokorttien omistajia. Täällähän pitää olla erikseen ajokortit autolla ja moottoripyörälle ja sitten vuoden päästä ne pitää uusia, jolloin saa viiden vuoden kortit ja sen jälkeen selviää aina viiden vuoden välein uusinnasta. Aina täällä puhutaan mopoista, mutta nuo pyörät eivät kyllä ole mitään mopoja vaan useimmiten vähintään piikin prätkiä ja skoottereita. Sitten läksimme ajelemaan takaisin kämpille ja tuossa meidän kadun liikennevaloissa Sukhumvitin (Sukkarin) risteyksessä sitten meidän kuski koki herätyksen ja sekosi täysin. Vastakkaisella puolella lähti liikennevaloista keltainen Lootus vauhdilla ajamaan rääkäisemällä. Loppupäivän sitten vaan olimme ja ihmettelimme taas tv-kanavien paikanvaihdoksia. Klo viiden jälkeen Seppo meni pihalle jatkamaan fillareiden fixausta, ai miksi kello viiden jälkeen? No siksi, kun talon henkilökunta lähtee viideltä kotiin, muuten hekin olisivat olleet siinä pyörärempassa mukana. Illemmalla tuli tosi kova saderyöppy, parvekekin sai kunnon kasteen. Ai niin, pihallemme on vihdoin laitettu kaksi uutta pihalyhtyä, ei pitäisi pihan olla enää säkkipimeänä. Yöllä kello yksi soi puhelin, Hande soitti hälärin ja piti yksi firman lasku hyväksyä tekstiviestillä pankkiin. Emme siis taaskaan olleet muistaneet ilmoittaa pankkiin numeron vaihdoksesta, oma moka. No, ehkä ensi keväänä tai sitten Hande voisi sen hoitaa.

siinä ne sitten ovat

"uurastuksen" tulokset

13.11.2014 torstai

Olipa kiva herätä ilman kännyherätystä ja aamumenoa. Tosin heräsimme kuitenkin jo seiskalta mutta ei kuitenkaan koko yötä ollut korvien välissä tietoa aamulähdöstä. Siinä sitten kaikenlaista touhusimme ja aivastin, jolloin samalla puraisin poskeen reiän. Jatkoin pikkuhommia siis sananmukaisesti verenmaku suussa. Seppo totesi, että kyllä pitää olla taitava, jos aivastaessa puree poskeen. Siinäs sen kuulitte, olen siis taitava, jos ette sitä vielä tienneet. Minähän olen sen aina tiennyt :) Päätimme sitten lähteä ajelemaan, kun on uudet kortitkin. Menimme Sukkarille Home Worksiin. Sieltä löytyi hieno Elekroluxin varsi-imuri johdolla. Täällä ei voi käyttää sellaista ladattavaa versiota, kukas sitä lataisi ja käyttäisi kesällä. Sama juttu mökillä ja kotona, selvästi huomaa, että ladattavat imurit eivät tykkää, kun niitä ei talvella käytetä. Sitten löytyi mattoa auton lavalle ja kiva pieni lukollinen avainkaappi. Avaimethan tahtoo olla aina mikä missäkin, jos ne nyt pysyisivät samassa paikassa. Nyt se lava on niin liukas, että kaikki ostokset ovat aina ohjaamon takana ja niitä saa kömpiä hakemaan. Kävimme myös cappuccinolla pikku pikku kuppilassa ja luimme siellä Pattaya Mailia (englannin kielinen lehti) ja se eilinen sadekuuro olikin ollut Pattayalla tosi kova. Lehdessä oli kuvia, kun vesi ryöppysi Beach Roadille sivukaduilta suoraan mereen ja sitä vettä oli paljon. Oli myös kuvia, joissa vesi oli autojen renkaitten puoliväliin asti. Myös Sattahipissä oli ollut tulvia. Sitten tavarat auton lavalle ja siirryimme Big C:n parkkikselle. Täällä ulkona parkkipaikatkin ovat ihan hyviä, niissä on katokset päällä, eikä auto paahdu auringossa tai kastu mahdollisessa sateessa. Menimme heti syömään MK:hon ja sitten ostoksia jatkamaan Big C:hen. Puolet ostoslistasta on nyt hoidettu ja jatkamme myöhemmin toisessa kaupassa. Kaupoissa ei aina ole samaa valikoimaa vaikka olisivatkin saman ketjun myymälöitä. Ajelimme sitten Pattayan suuntaan ja Seppo keksi, että käydään samalla HansLankarin toimistossa, kun tässä lähistöllä olemme. Eipä Jouni ollut paikalla ja jatkoimme ajelua samaista pikkutietä pitkin, jota aina fillareilla kuljemme. Heti ensimmäisessä risteyksessä jäimme odottelemaan ajovuoroamme ja kappas, siinähän Sevenin kulmalla oli Risto syömässä jäätelöä. Siinä sitten thaimaalaiseen tapaan melkein ajoväylällä autoa seisottaen juttelimme hetken, eikä kukaan soitellut torvea. Olivat Risto ja Timonen menossa HansLankarille kahdeksi palaveriin. Jatkoimme matkaa ja heti kohta tulikin Jouni vihreällä autollaan vastaan, ei myöhästynyt tapaamisesta. Ajoimme Second Roadia aina Chayabrukille asti ja sieltä Second Roadille tarkoituksena käydä tankkaamassa auto. Bensa-asemalla olikin sitten jono kadulle asti eli ajoimme ohi ja suoraan kämpille. Illalla taas suosimme oman pihan kuppilaa ja pitihän ne uudet pihavalot nähdä käytössä, hyvin valaisivat. Kuppilan tarjoilijatyttö luuli meitä italialaisiksi, jaa-a! No, nyt hän osaa jo yhden sanan suomea, sanan kaksi.

joskus täällä on vaan ihan pakko syödä ranskalaisia, kotimaassa
emme koskaan syö ranskalaisia, ehkä se on se suola...

14.11.2014. perjantai

Seppo ei näköjään anna periksi, hän on jo tunnin verran tutkinut sitä poksahtanutta imuria, istuu ja ihmettelee ja yrittää korjata. Ehkä joskus selviää, onko hänestä imurin korjaajaksi vai ei. Minä taas kirjoitan tätä blogia, kun tuo nettiliittymä ystävällisesti avasi sivun, saapi nähdä saanko sitten tallennettua... Juu, tallennus onnistui, mutta kuvien lataukseen liittymän puhti ei riitä :) Muuten rauhallinen päivä, välillä! Ajelimme klubille syömään ja ostimme samalla illalliskortit Itsenäisyyspäivän juhlaan. Totesimme taas, että kyllä tämä maailma sitten onkin pieni. Klubilla oli yksi uusi naama, miespuolinen ja siinä hänen ja Sepon höpötellessä, selvisi että mies on kotoisin Hankasalmelta, Viikin Olavi. Kyllä me sieltä paljon näitä Viikkejä tunnemme, tai siis Seppohan tuntee, minä taas en tunne paljon ketään, mutta minutkin tuntee kaikki kirkolla. Kiva joskus


koira ja isäntä torkuilla Sevenin portailla,
myöhemmin näin parivaljakon uudelleen
ja mies pitää koiraansa hihnassa

kauppareissulla jutella jonkun kanssa, pistän tuntomerkit tarkkaan muistiin ja sitten mökillä kerron tyypin Sepolle ja hän sitten kertoo minulle, kuka se tyyppi oli. No, Sepolla ja Olavilla sitten vaan riitti juttua, minua välillä tylsistyttää, kun ei ole juttukaveria. Laitoina joutessani ilmoittautumisen listaan, joulukuussa tapahtuva retki Pattayan kelluville markkinoille. Huomenna ilmoittaudun myös thai-kielen alkeiskurssille. Kävinhän sellaisen kurssin vuosi sitten Ogelin koululla, mutta mitään ei uponnut nuppiini. Jospa ne tiedot nyt pulpahtaisivat esille uudella kurssilla, saas nähdä. Olen aina ollut sitä mieltä, että minulla on kielipää, mutta thai ei sinne vielä mahtunut. Kurssipäivät selviävät sitten myöhemmin, kaiketi kun osallistujia on tarpeeksi. Kurssi maksaa 2000 bth, opetusta 2 kerta viikossa 2 tuntia kerralla ja koko kurssi on 10 tuntia.  Illalla näimme uutisissa niin traagisen uutisen noin 5-vuotiaan pojan tapaturmasta, että oli yöunetkin mennä piloille. Seppo ei ihan pienistä hätkähdä, mutta tämä uutinen pisti hänetkin hiljaiseksi ja mietteliääksi. Uutisesta en tämän enempää kerro, ei tarvitse muiden järkyttyä, riittää kun me olimme järkyttyneitä ja tapaus kummittelee mielissämme varmaan vielä pitkään. Pitäkää huoli lapsistanne!

15.11.2014 lauantai

Heräsin aamulla klo 6 kummalliseen ääneen, kuinka sitä oikein kuvailisin. Se kuulosti kuin joku olisi luudalla huitaissut 2 kertaa johonkin verkkoaitaan. Sitten jäin kuuntelemaan ja äkkäsin sähköjen menneen poikki, vaan kylläpä olikin hiljaista, lintujen laulukin kuului. Suljin sitten mokkuloiden


pihakuppilan aamiainen

virratkin, jos katkos kestää kauankin, niin ei mokkuloiden akut heti tyhjene. Loikoilin sitten sängyssä, mitäpä sitä kahvia keittämään ilman sähköä. Sitten kuului kova kolaus ja sähköt tulivat jälleen ja katkos kesti 20 minuuttia. Nousin sitten sitä kahvia keittämään ja aamupalaa tekemään. Aamu kuluikin sitten siivotessa ja fillareita pestessä. Atski soitteli ja oli menossa klubille hernesopalle ja mekin hyppäsimme pyörien päälle ja sinne samaan paikkaan. Siellä oli myös Ride, kiva nähdä pitkästä aikaa. Ride lähti keväällä meidän jälkeen Suomeen käymään, vaan suunnitelmat muuttuivat, kun hän sairastui vakavasti mutta on nyt hyvin kuntoutunut. Paljon tuttuja naamoja kävi sopalla sekä paljon uusia naamoja. Eniten porukkaa käy klubilla lauantaisin, hernesoppaa ja lättyjä. Tällä kertaa söin salaatin ja hernekeiton, lettuihin en koskenut ja olo olikin hyvä. Ne letut kyllä saavat niin ähkyn  olotilan, jotta en niihin enää koske, ei syönyt Seppokaan. Laitoin sitten nimeni siihen thai-kielenkurssiin, nyt siellä oli jo kaksi muutakin naista minun lisäkseni. Tänään klubilla menikin melkein 4 tuntia, kun oli niin paljon tuttuja. Pyöräilimme sitten takaisin Beach Roadia pitkin aina Chayabrukille asti, sitä pitkin Second Roadille ja sitä pitkin ruuhkaliikenteen vilinässä kotiin. Kylläpä näillä pyörillä on kiva ajaa. Kello on nyt täällä puoli seitsemän illalla ja kukko kiekuu tuossa pihalla, taitaa olla ressu ihan sekaisin... Illemmalla menin partsille aikomuksena soittaa äidille ja iskälle Pieksämäkeen, pyrin soittamaan heille kerran viikossa lauantaina tai sunnuntaina. Mutta mitä kummaa näinkään pihalla, "naapurinpojat" olivat siellä fillarirempassa ja vartijakin oli siinä tarkkailemassa heidän touhujaan. Tehköön vaan remppaa, mutta ei minun pyöräni tarvikkeilla. Isompi pojista käy täällä koulua fillarilla ja oli näköjään saanut uuden pyörän, mutta ei pumppua ja muita tarvikkeita. Seisoin siinä sitten parvekkeella hyttysten ruokana ja pojat laittoivat kaikki tavarat takaisin pyörääni, varmaankin siksi kun oli yleisöä. Ehkä eivät tienneet kenen fillareista oli kyse, vielä! Haimme myöhemmin kaiken irtonaisen pois pyöristämme sisätiloihin. Hommatkoot omat työkalunsa, niin muutkin joutuvat hommaamaan. Soittelin sitten äidille ja he olivat eilen hakeneet Hyvinkäältä isälle sellaisen moottoriavusteisen pyörätuolin, hänkin pääsisi sitten ainakin hyvällä säällä ulkoilemaan. Äitiä vaan vähän hirvitti, kuinka isä sillä osaa ajella tai no, vähän minuakin !

16.11.2014 sunnuntai

Heräsimme taas aikaisin. Kun menee ajoissa nukkumaan, herää ajoissa. Täällä tulee mentyä ajoissa


olipas myrsky

nukkumaan, kun iltaisin ei ole mitään tekemistä, me kun emme välitä noista iltahulinoista. Päivällä kävimme aamiaisella puolenpäivän maissa, kaikki muutkin syövät siihen aikaan aamiaista, omassa pihakuppilassa. Meille se oli kyllä aamiainen numero 2. Sitten läksimme ajelemaan autolla, ensin kävimme tankkaamassa tankki täyteen, 48 litraa ja täällä diesel maksaa 70 senttiä litra. Ajoimme sitten Hillille etsimään taloa tai tonttihan se vasta on, jonne klubille tulee uudet toimitilat. Emme löytäneet sitä, mutta muut suomitalot löytyivät samalta kulmalta. Siellä on kuun lopussa tutustumistilaisuus ja ajattelimme, että silloin löytäisimme perille. Sitten ajelimme takaisin kotiin. Oli näköjään niin rasittava ajomatka, että minua todella väsytti kovasti ja menin koisimaan jo ysiltä. Yöllä oli tosi kova myrsky ja vettä tuli taivaan täydeltä sekä ukkosti, en kuullut mitään.

17.11.2014 maanantai

Aamulla ajoimme fillareilla kahdeksaksi klubille hommiin. Siellä oli jo täysitohina päällä, porukka teki karjalanpiirakoita (116 kpl) sekä korvapuusteja. Me kuorimme 20 kg pottuja, 10 kg porkkanoita ja noin 5 kg sipulia. Sipulit jäi kyllä Sepolle kuorittavaksi. Kotiin läksimme noin klo 11. Piti ostamani Sevenistä lisää dataa nettiin, mutta tuli näköjään vain puheaikaa. No, käytän sen suomipuheluihin. Täytynee huomenna ostaa uudet kortit ja sitten dataa on taas reiluksi viikoksi kummallekin. Sepon kortissa on vielä dataa, hän kun vaan katselee netistä uutisia eikä lataa mitään. Nyt kyllä kirjoitan tätä Sepon kortin kautta. On oltu täällä vasta pari viikkoa ja minulla on jo ikävä suomen toimivia nettiliittymiä! Ongelmahan on se, että thaikut puhuu kummasti englantia ja minä en ymmärrä niitä. Taitaa olla vika mun päässä, en varmankaan edes tahdo ymmärtää niitten englantia...
Päivällä lenteli taivaalla sotilaskoneita, en tiedä kenen tai minkä maan ne oli. Vartijatkin tuijotteli taivaalle. Yhtenä päivänä meidän talojen yläpuolella lenteli sellainen pieni "helikopteri", jolla kuvataan ilmasta käsin. Taitaa olla joku vakoiluvekotin, ei se helikopterilta näytä, mutta en nyt muutakaan nimeä sille hätäpäissäni keksi. Illalla kävimme taas oman pihan kuppilassa syömässä oikein maukasta thairuokaa, aroi :) Illalla Seppo kävi vielä katsomassa Naskaleitten asuntoa ja kaikki oli siellä kunnossa. Samalla hän siirsi fillarit kauempaa parkista tuohon parvekkeen edessä olevalle paikalleen, kun siihen oli tullut taas tilaa. Niin ja eilinen myrsky oli kaatanut pienen puun meidän auton päälle parkkiksella ja haimme puutarhurin paikalle ja hän jäi sitä puuta tukemaan uudelleen.

pikku tulva

18.11.2014 tiistai

Tänään taas katsastuskonttorille rekisteröimään auto. Tällä kertaa aikomuksena ajaa ja löytää sinne ihan itse. Mikko tulee sinne noin klo yhdeksi. Tutkiskelimme karttoja kotona, tiedämme kyllä missä paikka on, mutta kartalta ei meinannut millään löytyä. Huomasimme, että kaikki kartat olivat vanhoja, uusin vuodelta 2009 ja missään niistä ei ollut merkattu uutta Bangkokin moottoritietä. Hoksasimme lopulta paikan kartalta ja päätimme lähteä sinne ajoissa ja käydä jossain samalla syömässä. Matka sujuikin joutuin ja osasimme sinne ihan hyvin, aikaa matkaan meni noin puolisen tuntia. Kävimme syömässä samassa kuppilassa, jossa kävimme ajokorttienhaku reissulla. Mikko soitti ja ilmoitti vähän myöhästyvänsä. Istuskelimme sitten toimiston odotustilassa ja katselimme katsastusmiesten hommia. Ovat muuten tosi tarkkoja katsastuksessa. Välillä kävimme kävelemässä ja pianhan tuo Mikko sitten saapuikin. Infossa sitten selvisi, että Mikolta puuttui yksi paperi ja rekisteröinti siirtyi myöhemmäksi. Mikko on siis se henkilö, jolta ostimme ko auton. Mikko sitten lupasi hommata sen paperin huomenissa ja otamme homman uusiksi ehkä jo torstaina. Läksimme sitten ajelemaan tietä eteenpäin, emme siis takaisin sinne mistä tulimme. Tulimme sitten Sukhumvitille ihan Pattayan pohjoispäähän ja ajelimme etelään kotia kohti. On se muuten pitkä tuo Sukhumvit, se on sellainen ohikulkutie joka on täällä jokaisessa kaupungissa. Jossain kohtaa sitten olimme oikeanpuoleisella kaistalla eli se oli u-käännöskaista ja päätimmekin kääntyä siinä, koska Makro oli tien toisella puolella ja päätimme käydä siellä. Makro on iso tukkukauppa. Menimme sisään ja saimme sellaisen oranssin viivakoodilapun, koska emme ole vielä hakeneet sitä oikeaa tukkukorttia. No, ostimme sitten laatan pikkuisia kokispulloja, pari laatta vettä, kaurahiutaleita,


pihakuppila

munia, juggea jne. Sitten kurvailimme pikkuteitä kotiin. Illemmalla pyykkärihommia ja fillarin siirtoa. Saapi nähdä onko pyykkiteline vielä aamulla pystyssä. On nimittäin luvattu täksi päiväksi ja huomiseksi kovaa tuulta. Olihan se puukin kaatunut nojalleen automme päälle. Kävin ajelun jälkeen uimassakin ja kun aurinkotuoleja oli vapaana, ajattelin  hetkeksi jäädä aurinkoon makoilemaan. Aina, kun menen aurinkoa ottamaan, menee aurinko pilveen, näin kävi nytkin. Se auringonotosta, ehkä näin on kuitenkin terveellisempää...

19.11.2014 keskiviikko

Aamu-uutiset tuli luettua netistä ja sitten tuli ilmoitus, että data on loppu eli se oli sitten Sepon korttikin finito. Täytynee hakea Sevenistä 2 uutta korttia, yksi maksaa 199 bth. Minun kortti kesti 8


lisää pihakuppilaa

päivää ja Sepon kortti 11 päivää. Korteissa on vielä vähän puheaikaa ja nehän voi käyttää suomipuheluihin. Läksimme fillaroimaan, ensin pyykit pesulaan, sitten Sevenistä ne uudet SIM-kortit ja klubille lohisopalle. Sen jälkeen ajelimme Beach Roadia aina Hyrsylän mutkaan saakka, kävimme kiinalaisessa ostamassa viinipönikän (osumme kauppoihin aina silloin, kun viiniä ei myydä, emmekä ole vielä oppineet niitä myyntiaikoja, mutta kiinalaisessa myydään aina) ja kävimme moikkaamassa tuttuja Menuetissa. Sitten kotiin Second Roadia pitkin. Laittavat muuten tuossa vastapäätä valmistumassa olevassa talossa juuri nosturilla tieltä käsin aidan sisäpuolelle kaikenlaisia puita aina palmuista lähtien. Homma jäi heiltä vähän kesken ja varmaankin jatkavat huomenissa. Tulee kivannäköistä myös meidän silmille. Illalla sitten otettiin käyttöön uudet nettikortit, kuten näkyy.

Nyt netti toimii, mutta kirjoitus tulee pahasti perässä, saan odotella tosi kauan  ja tietysti aikaa menee kirjoitusvirheiden korjaukseen, kun näen tekstin vasta jälkijunassa.

20.11.2014 torstai

Hyppäsimme aamulla autoon ja ajoimme vahingossa vähän kiertoteitä mutkitellen ex-Carrefuriin, Big C nykyisin. Kävimme ensin Home Prossa, mutta mitään ei tarttunut matkaan. Sitten cappuccinolla ja croissantilla. Sieltä ostoslistan kanssa Big C:hen ja puolet tavaroista löytyi kärryyn, mm joulukortteja.
Löysin myös Kiton varvasläpykkäät, 199 bth, jotka ovat kipeälle kantapäälleni ainoat kävelykelpoiset töppöset. Ostin niitä sitten kahdet. Kito-merkkiset ovat muutenkin täällä tosi hyvät jalkineet, ainakin minun jaloille. Kävimme MK:ssa syömässä, jolloin Mikolta tuli viesti, että ovat kohtapuoliin
lähdössä katsastuskonttorille. Noin puoli 2 kurvasimme sitten paikan päälle ja Mikko sekä Tuula olivat juuri tulleet sinne suoraan golfkentältä. Auton omistajan vaihdos tuli sitten tehtyä aika nopsaan. Paperit luukulle, reilu 1400 bth maksuksi ja vajaan tunnin odottelu rekisteriotteen uusimista varten. Mikko ja Tuula läksivät jatkamaan matkaansa ja me jäimme odottelemaan. Lapussa luki, että rekkari on valmis klo 15. Siinä odotellessa seurasimme muiden paperisotaa ja yllättävän monelta puuttui milloin mikäkin paperi, myös thaikuilta. Yksi thaikkunainen hermostui kovasti, kun joku paperi puuttui. Tietysti katsastuskonttorin alue on suuren suuri ja sinne mahtuu paljon ihmisiä. Jos matka sinne maaseudulta on pitkä ja vaivalloinen, on ymmärrettävää kiukustuminen. Mietiskelin siinä odottaessa myös, että mihinkähän virkailijat mahtavat säilöä sen ison paperikasan, sitä on nimittäin joka jutussa aikamoinen nivaska. Meidän rekkari oli sitten valmis tasan klo 15 ja pääsimme jatkamaan matkaa kotia kohti.

21.11.2014 perjantai

Piti lähteä pyöräilemään, mutta Seppo halusikin heti aamusta lähteä taas kauppareissulle. Olihan minullakin tietty ostoslista valmiina. Kumma, kun täällä käy jossain kauppaketjussa esim. tuo Big C, niin joka kaupassa niissä on eri tavaravalikoima. Seppoa ei muuten tarvitse nykyisin kovasti houkutella ostoksille, pieni vihjaus ja hän istuu jo auton ratin takana! Ensin oli tarkoitus käydä autolla kaupassa, tulla kotiin ja lähteä pyörällä sinne klubille. Totesin sen olevan turhaa, siis menemme autolla klubillekin. Ajelimme sitten taas tuttuja pikkuteitä Sukkarille (Sukhumvit) ja Big C:hen. Viime keväänä muistin kaikkien Big C-kauppojen oikeat nimet, vaan olen kesän aikana ne onnellisesti unohtanut. Kai ne tässä talven aikana palautuvat taas mieleen. Kiersimme kaupassa ostoslistan kanssa, Sepon lista oli hänen omassa päänupissaan, minun pitää aina kaikki kirjoittaa paperille ja iPhonen muistioon. Taas lista lyheni ja löytyi se kasaan taitettava aurinkotuolikin. Olisin valinnut sellaisen sinisen, jossa oli oikein iso Nalle Puhin kuva, mutta otinkin sitten Sepon suosituksesta ruskearuutuisen tuolin, hän ei kuulemma voi ottaa aurinkoa Nalle Puhin kanssa, näkis vaan milloin hän yleensäkään ottaisi aurinkoa! Ei tarvitse enää "tapella" noitten naapureiden kanssa tuoleista, kun on oma. Olen nähnyt meidän talossa muillakin omia tuoleja. Sitten läksimme ajelemaan klubille 3-kadun kautta. Siinä liikennevaloissa odotellessamme tutkailin ympäristöä ja mitä silmäni havaitsivatkaan - lankakaupan, jonne voisin vaikka pyöräillä. Klubilla tarkoituksena oli kysellä Ristolta, jotta tarvitsevatko keittiössä apua, kun on noita pitkiä viikon reissuja. No, tänäänhän oli se Ikean retki ja Ristokin oli siellä. Klubilla touhusivat Veikko sekä keittiössä Lea ja Pertti. Mutta syömässä olivatkin Helinä, Liisa ja Sirkka. Oli kiva tavata heidätkin taas kesän jälkeen. Ruokana olikin maksapihvejä muussin kera, nam nam, kannatti siis ajaa sinne syömään. Siinä syödessämme sinne tupsahti sitten Tukholman Liisakin. Sattuipa sopivasti kaikki tutut yhtä aikaa. Helinä porukoineen sitten läksi kotia kohti Park Laneen (meidän naapuritalo) ja jäin jutustelemaan kuulumisia Liisan kanssa. Sepolla taas riitti juttua Veikon kanssa. Pois lähtiessämme jäimme vielä klubin terassille hetkeksi juttelemaan Lean ja Pertin kanssa. Harvoin on klubilla näin rauhallista, että voi kaikkien kanssa jutustella. Sitten autoon ja kotiin. Parkkipaikat alkavat täällä jäädä vähiin ja mekin jouduimme peruuttamaan ruutuun, sen verran ahtaita ruudut ovat, kuten alkaa olla jo Suomessakin. Autot ovat suurentuneet. Sinne auton lavalle jäi sitten uusi aurinkotuolikin, kun sitä ei auton takaa saanut pois, tallessahan siellä on ja pysyy. Haen sen sitten huomenna samalla, kun laitamme uudet takapenkkien lattiamatot paikoilleen. Huomenna on kyllä sitten pyöräilypäivä!
Illalla äkkäsi kaapista Lidlistä ostamani maaailmanradion. Kun kävimme ekan kerran siellä katsastuskonttorissa HansLankarin kuskin kanssa, hänellä soi autoradiossa ihan kuunneltava radiokanava. Sitä kuunnellessani selvisi, että se on joku Pattayan turistikanava numerolla 97.0 ja sehän löytyi Lidlin radiostakin, eipä mennyt sekään vekotin ihan hukkaan. Autostakin pitäisi tuo kanava vielä etsiä.

22.11.2014 lauantai

Aamuhommia, siivousta, lattian pesua, uintia...Sitten ajelemaan fillareilla ja lenkin jälkeen klubille syömään. Ja hui, kuinka paljon väkeä siellä olikaan. Seppo söi hernesopan tykötarpeineen ja minä tyydyin salaattipöydän antimiin ja lohimunakkaaseen. Kauaa emme siellä viihtyneet, kun oli niin kova meteli, isosta porukasta lähtee ääntä. Ajelimme sitten mutkan kautta kotiin ja mitäs sitten tehtäis, kello vasta vaille kolme? Läksimme sitten autolla ajelemaan Big C:n MK:hon syömään jälkiruokana Banana Splitit, nam, nam :) maksoikin vain 80 bth per annos, kun Jompparin jäätelöbaarissa sama maksaa 250 bth. Kävimme myös kaupassa tarkoituksena ostaa pari pussilakanaa peitoiksi, mutta eihän kaupasta sellaisia löytynyt. Muistin sitten, että thaikuthan eivät käytä pussilakanaa, vaan täkkiä ilman lakanaa. Ostin sitten pinon henkareita, niitä aina tarvitaan. Ajelimme sitten alas South Pattaya Roadin rantaan päin ja ruuhka oli jo ihan kaamea, mopoja suihki sinne tänne. Tarkoitus oli ajaa Second Roadia pitkin aina delfiini ympyrään asti ja sieltä kääntyä Beach Roadille suuntana lopulta Jomppari. Päästyämme "moskovan aseman" risteykseen (siitä lähtevät lavataksit Jomtienille) käännyimme Second Roadille, koska oli pakko, kun olimme sinne kääntyvällä kaistalle. Ruuhka sen kuin paheni! Olihan siinä ihan tarpeeksi jännitysnäytelmää yhden jännärileffan verran. Liikenne kuitenkin soljuu täällä, kukaan ei hermostu, tietä annetaan tarvitsijalle, torvea ei soitella ja kun annat tietä vaikka mopolle, he aina nyökkäävät kiitokseksi. Siinä sitten köröteltiin ja päätimme kääntyä oikealle Klangille eli pois sieltä rantaan menossa olevalta ryysikseltä. Sama ruuhka sielläkin, matkamme siis jatkui ja toivoimme joskus pääsevämme Sukhumvitille kotia kohti. Siinä matkan madellessa oli tosin kiva seurata kaikkia liikenteessä kulkijoita. Oli jalankulkijoita, mopokärrymyyjiä, toiset työntelivät niitä kärryjä, mopoissa monen monta matkustajaa, toisissa matkustajina jopa koiria, ihan totta, yksi istui penkillä, toinen oli korissa ja yhdessä sivuvaunullisessa koira istui sivuvaunussa ja toinen koira istui poikittain penkillä ja etukroppa oli sivuvaunussa. Mopot suihkivat sinne tänne ja pujottelivat autojen seassa ollen lopulta ensimmäisinä liikennevaloissa odottelemassa. Ja ne liikennevalot - ne kestävät ainakin 3-5 minuuttia ja monesti et ehdi ekoista valoista vaan odottelet parhaimmassa tapauksessa kahdet valot. Nuo liikennevalot ovatkin sitten ihan oma maailmansa täällä. Vasemmalle saat kääntyä, jos liikenne sallii, vaikka on punaiset valot, samoin voit ajaa punaisia päin suoraan vasemmalla kaistalla jne. Toiset käyttävät vilkkua ilmoittaakseen kääntymisen, toiset vilkuttavat muuten vain eivätkä käänny minnekään, toiset vaihtavat kaistaa tuosta vain, toiset ajavat kaistojen keskellä eli ihan hauska viidakko. Kotimatkaan taisi mennä toista tuntia ja ehdimme kotiin juuri ennen pimeän tuloa. Kävin uimassa ja sitten katsoimme telkusta Dubain golf-kisan kolmatta päivää. Muuta katsottavaa täällä ei telkusta sitten tulekaan. Lähdimme iltasella vielä oman pihan kuppilaan iltapalalle. Harmi, kun on ihan kiva kuppila, mutta ei asiakkaita. Nytkin olimme ainoat asiakkaat tai tuli sinne yksi mies ostoskassin kanssa, osti pullon olutta, istui pöytään ja hulautti sen oluen kurkkuunsa ja läksi ulos. Sitten hetken päästä hän tuli takaisin ilman ostoskassia ja sama toistui, taisi olla kova jano. Luulisi, että tuosta tulisi jo vatsa kipeäksi, kun hulauttaa koko pullon kerralla ja vielä kylmänä. Kotiin tullessa oli rappukäytävässä heti lasiovien takana keltainen kissa, kuinka se oli sisään päässyt, on arvoitus. Kyllä se livakkaan vilahti ulos kun oven avasimme.
Soittelin sitten vielä äiteelle Pieksämäkeen. Onneksi, koska isäni puhelimen akku oli hurahtanut tyhjäksi ja sen latauksen jälkeen isä ei osannut sitä avata käyttöön.

23.11.2014 sunnuntai

Mun nettikortti taitaa taas olla tyhjä. Tabletilla on yksi peli, joka ilmoittaa että sitä asennetaan, enkä saa sitä pois. En kyllä ymmärrä, miksi sitä pitäisi asentaa, en ole sellaista sinne laittanut. Sori Julia, jouduin poistamaan kaikki pelit koneelta, jätin vain 3 peliä, joita itse pelaan ja ne eivät lataile itsekseen. Tänään tulee taas Pattayan turistikanavalta hyvää musaa, eilen tuli vain jotain räppiä, josta emme lainkaan tykkää. Läksimme sitten viettämään sunnuntaita kuten moni thaikkuperhekin. Otimme fillarit (tosin sitä thaikku ei tee, hän ottaa auton) ja ajelimme Sukkaria pitkin Tesco Lotuksen luona olevalle Outlet Mailiin. Siellä etsittiin taas sitä isoa golf-kauppaa, jota ei viime vuonna löydetty. Eikä nytkään meinannut löytyä, kunnes äkkäsimme, että alueella oli monta eri rakennusta ja niihin mentiin ulkokautta. No, löytyihän se sitten vihdoin ja olipa tosi iso. Oli paljon erilaisia kenkiä ja kaiken värisiä golf-hanskoja, ei pelkästään mustia ja valkeita kuten yleensä. Emme kuitenkaan ostaneet sieltä mitään ja jatkoimme matkaa Tescoon. Menimme siellä yläkertaan, koska siellä on kaikki ruokapaikat ja nälkäkin alkoi jo hivuttautua matkaamme. Siellähän olikin sitten porukkaa ja oikein tivolitunnelma lapsille. Menimme sitten sinne ihan perälle MK:hon ja sekin oli tosi täynnä. Kaikki olivat perheineen syömässä ja kauppoja kiertämässä, siis thaikut. Syötyämme maleksimme vielä Tescossa ja ostimme yhden patongin. Sitten ajelimme Thepparasittia pitkin aina Soi seiskalle ja sinne käännyimme ja ajelimme tuttuja pikkuteitä kotiin. Kun kurvasimme kotiportille, vartija yleensä heti nostaa portin meille, mutta nyt meidän piti pysähtyä puomin eteen ja mitä ihmettä - vartija nukkui kopissaan autuaan unta. Emme herättäneet häntä ja mahduimme pyörinemme juuri ja juuri puomin välistä, tosin olisihan meillä ollut kulkukortit, jolla olisi saanut puomin ylös. Kotona taas telkun ääreen, Dubain viimeinen pelipäivä, se ratkaisevin. Totesin myös, että kyllä nettikortissani on vielä voimaa, kun kokeilin sitä Sepon iPadillä. Omasta iPadistani tuli siis pelkkä pelikone ilman nettiä, kunnes keksin miten saan sen yhden ohjelman pois. Sähköpostit onneksi kyllä latautuvat koneelle, mutta siihen se sitten jääkin, ei Facebookia, ei Iltasanomia, ei mitään, höh! Illalla katsoimme golf-kisan loppuun ja ekan kerran oli hyötyä, että telkusta tulee venäläisiä kanavia, sieltä nimittäin tuli formula-kisat. Että semmoinen päivä taas tänään.

24.11.2014 maanantai

Aamulla kasilta fillareilla klubille. Siellä odotti 30 kg pottuja, 10 kg porkkanoita ja 5 kg sipuleita kuorijaansa. Meillä oli mukana Tupperwaren kuorijat ja keraaminen veitsi mukana. Seppo valitteli, että kerholla oli niin tylsä veitsi, ettei sillä voinut kuoria. Aikoinaan metsästysseuran ukot kuorivat porukalla hirvisopan perunat peijaisiin ja Sepolla oli tuo Tupperwaren kuorija mukanaan. Ukot


pottuteatteri

hiukan naureskelivat sille, mutta seuraavana vuonna oli monella ukolla sellainen kuorija eikä kukaan enää naureskellut. Nykyisin hirvikeiton peijaisiin tekee pitopalvelu, niin ne ajat muuttuvat. Saatiin sitten aika palon kuorittua, kun siihen tupsahti Jussi kyselemään , että onko se keraaminen veitsi hyväkin. Olihan se terävä, Seppo pisti sen terällä sormeensa reiän ja kukahan sitten joutui kuorimaan ne loput potut! Haavan kanssa ei ole hyväksi olla tekemisissä mullan kanssa ja niin Seppo siirtyi kuorimaan niitä sipuleita. Istuimme klubin terassilla kivisillä jakkaroilla, joissa oli kyllä ohuet pehmustetyynyt, mutta kyllä parin tunnin istuminen alkoi tuntua persauksissa ja kotimatkan pyöräily ei ollutkaan enää kivaa. Ennen kotimatkaa söimme klubilla päivän ruuan, uunikanaa yrttikastikkeella ja lisänä oikein hyvin kuorittuja keitettyjä perunoita ja porkkanoitaa:)  Mun pyöräilykypärä alkoi taas keljuileman, sitä on jo monta kertaa korjailtu, mutta nyt nyppäsin sen koko kiristyslenkkijutun pois, kun sen toinen reuna aina putoaa kurjasti painamaan toista korvaa. Täytyy ostaa jostain sellainen aurinkolippa kypärän alle, niin ei aurinkokaan paistele silmiin, lippalakki on liian kuuma. Tämän konstin kekkasin Handen Veikolta, hänellä on samanlainen kypärä ja lippis sen alla. Ajelimme taas pidemmän reitin kautta kotiin ja kas, Marcellon rullaovet olivat auki. Tosin pöydät ja tuolit olivat sisätiloissa pinossa, terassilla ämpäreitä ja moppeja. Marcello (kutsumme häntä tällä nimellä, oikeaa nimeä emme tiedä) itse istui, kuinkas muuten, nenä kiinni tietokoneessa. Kysyin sitten häneltä, että onko paikka jo auki ja sieltä tuli taas huima puhetulva (italialainen kun on) josta lopulta ymmärsin, että paikka ei ole vielä auki, koska vettä ei tule. Lupasimme sitten tulla myöhemmin uudelleen. Illalla Atski soitteli ja kuulimme, että iloiset vanhat pyörämme olivat saaneet uuden thaikku kodin maaseudulta. Ostajat olivat oikein käyneet valokuvaamassa pyörät, ennen ostopäätöstään. He maksoivat pyöristä 900 bathia ja ne rahat laitettiin Agaben lastenpäiväkodin purkkiin. Niillä saa päiväkotiin ostettua paljon ruokaa tai jotain muuta tarpeellista eli pyörät menivät hyvään tarkoitukseen.

25.11.2014 tiistai

Pyykkäystä ja Seppo tutkiskeli autoaan aamupäivän, kun ei ole vielä ehtinyt tarkemmin tutkia. Pyöräilemässä ja takaisin tultumme piti pyöriä taas vähän rukkailla, satuloita hiukan nostaa ylöspäin ja Sepon pyörän ohjaustankoa alemmas. Rauhallinen päivä kaiken kaikkiaan. Nettikortit vaan ovat taas tyhjentyneet. Kerran jo kirjoitin maanantain ja tiistain ja tuo tyhmä kortti ei sitten sitä tallentanut ja kaikki hävisi tuonne bittitaivaaseen, ei kun kirjoittamaan kaikki uusiksi. Kirjoitin sitten vain muutaman rivin ja kokeilin Sepon korttia, ei toiminut ja sitten sain väläyksen. Missä on se meidän ns. vieraskortti. Sen pitäisi olla yhdessä Nokialaisessa, vaan ei löydy. Katsoin uudelleen kassakaapista ja siellähän se oli kyljellään seinää pitkin mustana ja näkymättömänä. Kortti sieltä mokkulaan ja jes, 2G-kortti toimii eli saan tallennettua. Siis, vanhassa vara parempi, pitää edelleen paikkansa! Ei kun tallentamaan. Täytyy kokeilla myöhemmin, mitä kortti sanoo kuvista !! Nyt laitan golf-bägin kuntoon huomisaamua varten ja sitten käyn vielä uimassa. Seppo laittoi bäginsä kondikseen jo eilisiltana.

26.11.2014 keskiviikko

Aamulla kasilta autolla golfaamaan sotilaskentällä. Atski olikin jo siellä odottelemassa, Vimon ei vielä lähtenyt pelaamaan. Otimme yhden auton kantapääni vuoksi. Caddiemaster poika luukkunsa takana oli tosi kova juttelemaan. Kyseli mistä olemme, kuinka kauan olemme täällä ja missä täällä asumme.  Minun caddie oli myös tosi kova puhumaan ja yritin kovasti pysyä hänen juttujensa perässä. Täytyy vastaisuudessa muistaa caddie numero 40. Sepon caddie osoittautui täysin turhanpäiväiseksi. Alkuun lyönnit menivät ihan harakoille, tosin täällä ei taida harakoita ollakaan. Pysähdyimme taukopaikalle juomaan ja sinne tupsahti golf-autolla henkilökuntaan kuuluva poika pöytäämme juttelemaan. Taas samat kysymykset, mistä olemme, kauanko olemme ja missä täällä asumme jne. Jouduin olemaan tulkkina, kun Seppo ja Atski eivät puhu englantia, minä jonkun verran. Jatkoimme sitten peliä ja kantapääni alkoi keljuilemaan tosissaan. Jätin pitkän väylän väliin, caddie hurautti autolla meidät seuraavalle tiille, otti jalastani kengän ja sukat ja alkoi hieroa kantapäätäni. Se muuten auttoi, ihme juttu. Eikös olekin hyvää palvelua ja annoinkin pelin loputtua caddielleni vähän extraa normi liksan päälle. Joimme sitten vielä klubitalolla vai pitäisikö sanoa klubikioskilla vesipullolliset ja läksimme ajelemaan kotia kohti. Kotona hetken huilailtuamme, Seppo halusikin lähteä klubille syömään lohisoppa, koska hänellä oli autosta kysyttävää Mikolta ja Mikko on klubilla "rahastajana" aina keskiviikkoisin ja lauantaisin. Kävimme siis sopalla, Seppo jutteli Mikon kanssa ja sieltä ajelimme autolla Sukkarin Tescoon hakemaan vesilastia ja laatallinen sodaa. Joimme sitten kaupan ulkopuolella cappuccinoa ja hoksasin unohtaneeni ostaa kukkia. Kipaisin sitten vielä kauppaan hakemaan kukkia, nippu orkideoita ja neilikoita. Huomasin sitten siinä sellaisen maistiaispöydän ja kovasti thaikkuja ostamassa tuotetta. Joku kiemura leivonnainen 10 bth kpl. Päätin sitten ostaa sellaisia pussillisen, jotta tietäisin mitä thaikut niin innoissaan ostivat, jotain eksoottista - luulin. Kotona sitten avattiin pussi ja maisteltiin. Voi hyvät hykkyrät, se leivonnainen oli ihan kotoisan makuinen munkki ilman hilloa! Se siitä eksotiikasta.

27.11.2014 torstai

Aamulla taas fillareilla klubille kasiksi perunateatteriin. Kahdentoista maissa läksimme ajelemaan Mosaiikkitalon suuntaan ja siellä norjalaiskuppilaan syömään Liisan ja Sepon kanssa. Siinä sitten mukavasti vierähtikin muutama tunti syödessä ja höpötellessä. Lea ja Perttikin kävelivät siitä ohitse, hekin olivat klubilla leipomassa ja asuvat siinä mosaiikkitalossa. Läksimme sitten vielä käymään postissa viemään muutamat joulukorit ja villatöppöset. Töppösille ostin pienen laatikon, enkä meinannut saada laatikkoa kiinni ja vuoronumeroni tuli taululle. No, virkailija sitten laittoi laatikon kiinni teipillä ja vielä narulla. Paketin lähetys suomen maksoi vajaata 300 bth. Saapi sitten nähdä kuinka kauan lähetys viipyy matkalla ja missä kunnossa se tulee perille.
Pitää muuten aina parin kappaleen jälkeen tallentaa kirjoitusta, kun äsken taas katosi parin päivän jutut, painoin varmaan vahingossa väärää nappulaa...
Ajelimme sitten fillareilla takaisin kotiin ja kävimme kotikulman Sevenissä hakemassa taas niitä nettikortteja. Sepolle ostin sen saman 199 bathin viikon kestävän kortin ja itselleni Hepen suosituksesta Truen kortin, jolle en sitten kotona osannut tehdä yhtikäs mitään. Tuonne se sitten joutui pöytälaatikkoon odottelemaan aikoja parempia. Niitä korttejahan on siellä jo iso vino pino ja niihin voisi ladata lisää dataa, mutta tuolla Sevenissä ne eivät millään tahdo sitä ymmärtää, laittavat aina pelkkää puheaikaa. Ulkona oli tänään pilvinen päivä ja ukkonen on kolissut tuolla kauempana, aika näyttää tuleeko tänne asti. Kuvista puheenollen, eipä niitä ole edes paljon tullut otettua tällä matkalla, samaa maisemaa kuin viime vuonna. Ehkä innostun jossain vaiheessa niitä enemmänkin laittamaan, kaikki riippuu näistä halavatun nettikorteista.

28.11.2014 perjantai

Aamupäivällä pihakuppilassa aamiaisella ja sitten läksimme ajelemaan Home Worksiin ja Big C:hen. Nykyisin jostain syystä ajellaan alvariinsa autolla kauppakeskuksiin! Kävimme samalla reissulla

maksamassa HansLankarille ajokorttiavun ja kotiin. Neljän maissa ajelimme autolla klubille ja otimme kyytiin koko revohkan eli Helinä, Ride ja Riitu. Lähdimme Pratamnakille Oriental Plazan tutustumistilaisuuteen. Siihen taloon tulee joskus klubin uudet modernit tilat. Löysimme tällä kertaa paikan hyvin ja sinne oli pihalle katettu paljon pöytiä ja tuoleja, oli esiintymislavakin. Showroomit olivat jo valmiina ja pyyhälsimme heti huoneita katsomaan. Oikein kivoja huoneratkaisuja, oli studioita, kaksioita sekä mukavia kolmioita. Mutta - totesimme tulevan talon olevan tosi kiva, mutta aivan väärässä paikassa. Parkkipaikkoja oli talon alla ja muutama pihassa, mutta ei ollenkaan tarpeeksi, uima-allas katolla, korkeita ylämäkiä joka suunnassa, ei hyvä juttu. Paikka pahassa sumpussa, rantaan mahdoton päästä, muuta kuin vaeltamalla kiertoteitä. Aivan oikein rivien välistä lukijat, olemme siis harkinneet isomman kämpän hankkimista, mutta tästä Plazasta sitä emme hanki, nykyinen asuinalue saa kyllä paljon enemmän plussia puolelleen. Ja toisekseen, eihän meillä mitään hätää ole, maksettu kämppä alla. Saimme sitten lohisoppaa ja päälle kahvit. Kuuntelimme kaikenlaisia talon esittelyjä ja paikalle tuli ihan bändikin soittelemaan. Ihan kivasti soittivatkin ja laulaja lauleskeli mukavalla äänellä, kunnes musa ja laulu muuttui thaikkulaiseksi, siitä jumputuksesta en sitten tykkää. Talo tarjosi myös viiniä, olutta ja taisi tiskin alta löytyä vahvempaakin, olin huomaavinani ja juhlien vauhti siis lisääntyi. Siinä vaiheessa hyppäsimme ysin maissa autoon ja suuntana Soi 14, jonne tiputimme Riden ja Riitun ja Helinä jäi Park Lanen edessä kyydistä, kotosalla olimme siinä kympin maissa. Illalla vielä kävimme läpi Plazaa ja tutkimme esitettä ja lopputulos oli, että paikka ei ole meitä varten.

29.11.2014 lauantai

iltapala

Lauantaista on näköjään tullut meille siivouspäivä eli siis kämppä putsplankkiin. Sitten fillaroimassa ja iltapäivällä klubille hernerokalle. Ilta sitten vaan kotosalla. Haettiin taas kerran telkkarin kanavat uusiksi, ne tykkää aika ajoin kadota. Löytyipä Eurosportilta ohjelmaa Rukalta, miesten sprintti mutta loppua emme nähneet, kun kanava heitti sitten kesken kaiken ohjelmansa kelkkailuun, se siitä sitten. Täällä on kaksi Eurosportin kanavaa, Aasian ja joku muu, eikä koskaan tiedä mitä niiltä tulee ja milloin mielivaltaisesti ohjelma hyppääkin toiseen lajiin. Illalla kävimme vielä pihakuppilassa syömässä. Olimme taas ainoat asiakkaat ja katselimme siinä sitten syödessämme henkilökunnan kanssa jalkapalloa, Thaimaa vastaan Myanmar, vaikka en mitään jalkapallosta ymmärräkään. Kumpi voitti, jäi arvoitukseksi!

30.11.2014 sunnuntai

Tosi pilvinen sää. Läksimme autolla ajelemaan, Seppo tarvitsi jotain pihtejä (olisko ollut apikopihdit)tai mitä lie kaupasta. Watboonilla sitten seikkaili Helinä ja nappasimme hänet kyytiin vaeltelemasta. Ajoimme ex-Carrefurille, siellä Home Prosta löytyi ne tarpeelliset kapistukset Sepolle. Big C:stä matkaan tarttui leipää ja maksamakkaraa, saapi sitten nähdä, onko se syötävää. Aikomus oli käydä MK:ssa syömässä vaan ekan kerran oli paikka ihan täynnä, tunnin päästä olisimme saaneet paikan. Seppo keksi, että ajetaan sitten omaan pihakuppilaan syömään, siellä ei ole tungosta ja niin sitten teimmekin. Siinä syödessämme tulikin sitten taivaan täydeltä vettä, hetken vain. Ruuan jälkeen esittelimme taloa Helinälle, joka ei ollut koskaan käynyt täällä ja menimme kotiin jälkiruokakahville. Helinä oli ostanut Big C:stä kahvipullat meille. Siinähän tuo aika meni rupatellessa. Illalla soittelin vielä äiteelle Suomeen. Siellä oli kaikki hyvin ja äiti oli juuri ulkona lenkillä, koska oli ensimmäinen aurinkoinen päivä pitkään aikaan. No, huomenna taas herätys ajoissa ja kasiksi klubille perunateatteriin. Olenpa päättänyt viikkoja sitten, että joulukuun eka päivänä laitan jouluvaloja partsille ja sisälle. Huomennahan on se joulukuun eka päivä :)